Viina-aikuisuudesta

Elämme vaikeita aikoja. 90-luvulla syntyneet kauhukakarat saavuttavat pian baarikypsyyden saaden meidät 80-luvun veteraanit tuntemaan itsemme alkoholisoituneiksi dinosauruksiksi. Kuka hemmetti on antanut pikkusisarusteni ikäisille räkänokille luvan tunkeutua minun ryypiskelymailleni??

Lievä ikäkriisini sai minut pohtimaan alkoholin merkitystä ihmislapselle 
matkalla kohti aikuisuutta ja sen kynnyksellä. Suomen alkoholilainsäädäntö väittää aikuisen ihmisen olevan 18-vuotias. Mielestäni viinan suhteen aikuisuus tulee kuitenkin 
määritellä syvällisemmin. 

Matkan viina-aikuisuuteen voikin hahmotella eräänlaisena portaikkona. Lapsen lähestyessä viina-aikuisuutta muuttuvat vanhempien tietoisuus silmäteränsä ryypiskelystä ja heidän suhtautumisensa tämän juomatapoihin.

1. Ensimmäinen kännikokeilu

Ensimmäisen kännikokeilun valmistelut voivat muistuttaa
pienen valtion valmistautumista ydinsotaan. Tarkoituksena on pitää viholliset eli vanhemmat autuaan tietämättöminä koko prosessista, mutta jokainenhan tietää että vanhemmat ovat aina selvillä teini-ikäisten kullanmurujensa toimista. Tästä alkaa vanhempien tietoisuus lastensa ryypiskelystä. 
Tie kohti humalaisen lapsen rehellistä hyväksyntää 
on vielä pitkä.

2. Teiniaikojen känniääliöinti

Ennen täysi-ikäisyyttä ihmisolennon viinankäyttö on täyttä idioottimaisuutta. (Useimmilla tämä idiotismi jatkuu pitkälle aikuisikään, monilla se ei lopu ikinä) Alkoholinkäyttö teininä on täyttä tuhlausta, sillä se nähdään vain keinona nostaa omaa teinistatusta. Mitä enemmän siideriä tai kiljua siemailet, ja mitä tyylikkäämmin sammut puskaan, sitä korkeammalla olet kieroutuneessa teinihierarkiassa. Teinin alkoholinkäytöstä ei nauti teini itse eivätkä hänen vanhempansa, saati sitten todelliset
ammattilaiset, joiden puistonpenkit nämä maanvaivat valtaavat.

3. Täysi-ikäisyyden ihanuus

Kun ihmisen sisäinen kello kilahtaa 18, on vanhempien hyväksyttävä räkänokkiensa jurrihakuisuus. Vaikka vanhemmat sietävät täysi-ikäisen kakaransa dokausta, ei älytön baareissa rypeminen naurata vanhuksia alkuun lainkaan. Vanhemmat eivät halua kuulla eivätkä varsinkaan nähdä tulevaisuuden toivojaan kännin tuoksinnassa. Hyvä niin. Jälkikasvun toikkarointi Sedulassa syli täynnä viinaa (=skumppapullo, kaksi mansikkamargaritaa + olut) saa jokaisen äidin varmasti ylpeäksi lapsestaan.  

4. Vanhempien vittuilu juomatavoistasi

Koin elämäni suurimman järkytyksen ollessani vierailulla vanhassa kotikaupungissani ja yöpyessäni lapsuudenkodissani.  Erään aamuun saakka venyneen nesteytysreissun jälkeen päätin valmistaa hieman aamupalaksi naamioitunutta iltapalaa. Liikkuessani äitini keittiössä virtahevon sulavuudella onnistuin herättämään vanhusten huomion, ja minut nähtiin todistettavasti tukevahkossa jurrissa. Aamuiseen kohtaamiseen palattiin illalla kun rehellisesti virtahevon näköisenä ryömin keittiöön iltapalaksi naamioituneelle aamupalalle. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Rakas äitini: "Mitä eroa on kelju S kojootilla ja paikallislehdellä? "
Virtahepo: "???"
Äitiliini: "Paikallislehti tulee aikaisemmin kotiin" (*hykertelyä*)

Olin ylpeä itsestäni ja äidistäni. Vihdoinkin olin saavuttanut viina-aikuisuuden. Ryypiskelyni oli hauskaa myös äitini mielestä. Tästä lähtien saatoimme hyvillä mielin kumota jouluaterioiden viinipullot, olimmehan samassa jurriveneessä. 

Kiukutteleva kolmivuotiaanne

kelju S kojootti