Merimies on erimies

Heippa

Kesä tuli sitten. Bikinikautta on tullut juhlistettua kiitettävästi erinäisin puskaryypiskelykerroin. Mikäs sen parempaa kuin kylmä siideri, nurmikko ja juoppolauma.

Muutun kesän ajaksi kaljaa latkivasta toimittajasta rommia rakastavaksi merinaiseksi. Jos löydän tieni satamissa internetin luo, lupaan yrittää raportoida seikkailuistani maailman merillä. Mitä tulevat satamakapakat tuovat tullessaan, sitä en itsekään tiedä. Odotan vesi kielellä.

Toivotan hyvää kesää teille rakkaat juopot. Pitäkää hyvä huoli oluistanne ja toisistanne.

hiiohoi ja rommia pullo

Kelju

Paljonko on paljon?

Vastaus on helppo: noin 240 annosta alkoholia vajaassa neljässä kuukaudessa. Vastauksen selvittäminen ei ole ollut helppoa. Sen saavuttamiseen on käytetty tarkkoja empiirisiä tutkimusmenetelmiä ja parhaita mahdollisia raaka-aineita.

Kuten hyviin tieteellisiin tapoihin kuuluu, olemme suhtautuneet tutkimusmateriaaliimme mitä suurimmalla vakavuudella ja kunnioituksella. Ryypiskely ei ole leikin asia ja sen oikeaoppinen harjoittaminen vaatii ammattilaisen otetta ja silmää. Ryypiskelyn jalossa lajissa testiryhmämme on kyllä kannuksensa ansainnut.

Miksi juuri 240, tai yhteensä 480, jos lasketaan molempien jurrikanojen aikaansaannos? Uskoisin, että emme ole vielä lähelläkään lopullisia alkoholikylläisyyden maksimimääriä. Kuten mikä tahansa tieteenhaara, myös alkohologia etenee pienin askelin. Todelliset tulokset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluttua. Jos ryypiskelymme olisi käyrä, olisi se nyt pohjakohdassaan. Pidemmällä aikavälillä käyrän kohoaminen jälleen huippulukemiin on väistämätöntä, kuten toisiaan seuraavat jääkaudet.

Tähän väliin haluan vielä verrata ryypiskelyä urheiluun. Tärkeää huippusuorituksen, kunnonkohotuksen ja jaksamisen kannalta on palautuminen. Sama pätee myös kuninkuuslajiimme ryypiskelyyn. Steroideilla terästetyn treenaamisen sivuvaikutuksena jurrikanalan väki on päätynyt ylikuntoon. Juopottelukunnon tasaamiseksi palautumisjakso on tarpeen. Mikä olisikaan kamalampaa kuin kesä ilman kaljanhimoa.


palauttavaa kokovartalohierontaa toivova

kelju S kojootti

Dear Doc.

Kelju H. Le Coqille tekstiviestinä 8.5.2008 kello 22:53:

"Vittu selvinpäin baarissa on ihan skeidaa. Ei kuule mitään, ihmiset on rumia ja lähinnä vaan kiukuttaa. Tästä lähtien pidättäydyn bingossa ja neulomisessa."

Rakas tohtori, kiitos hienosta palstasta!

Minun ongelmani liittyvät ajan ja rahan käyttöön. Tai siis rahaa ei ole, eikä kyllä aikaakaan, mutta nykyään olen huomannut löytäväni itseni viikonloppusin kotisohvalta nollapromilleissa. Muut oireet liittyvät juomisen haukkumiseen ja kakomisreaktioon kuullessani viinaperäisen nimen. Mikä minua vaivaa, eihän minulla vain ole aikuistuminen? Myös lintupuolisella ystävälläni Keljulla on samantapaisia oireita, mutta hän on uhannut jo viinalakolla juhannukseen saakka. Hän oli myös selvinpäin baarissa, eikä juonut kaljaa, vaikka hänelle oltiin tarjottu. Vaivaako meitä sama tauti?

Rakkaudella

H. Le Coq

Aika nauraa itselle

'Hei, olen "aikuinen nainen" Turusta. Olen muuten ihan "normaali", mutta kirjoitan hassun hauskaa känniblogia nimestäni väännetyllä salanimellä aikuisemman ystäväni kanssa. Blogissamme laskemme kaikki vuoden aikana juomamme alkoholijuomat, jotta voimme... '

Jotta voimme mitä????
Totuus on tämä.
Vituttaa.

Vituttaa se, ettei ole mitään blogattavaa, koska en ole juonut. En ole juonut, koska ei ole rahaa.
Ehkäpä vielä enemmän vituttaa se, että nurkassani on viisitoista (15!!!!!) litraa kotiviintä, jota ei pysty juomaan, koska se on niin HELEVETIN PAHAA!

Ehkä kaikista eniten vituttaa, eli vitun vituttaa (superlatiivin superlatiivi) se, että jos olisi rahaa, en joisi! Koska ei helvetti tee enää mieli rypeä!

Tää on niin nähty. NIIN NÄHTY!
Jumalauta. Oon vetäny yhessä keväässä 240 annosta viinaa. bissee!! Kuinka monta litraa se on? Se ois pelkkää kaljaa 80 litraa! Ja nimenomaan ei vaan olisi, vaan on.

Että se niistä riskirajoista. Jotka ovat kuulemma laskeneet.

Kelju: Ollaanko me alkoholisteja?

Hei kaikki ihanat miehet ympäri Suomea. Jos olet kiinnostunut kahdesta turkulaisesta sienestä, ota yhteyttä.

Ps. OPM

Rakkaudella

Le Coq

Blob blob blob*

Ehdotan seuraavaa baarisovun säilymiseksi:

Juottoloiden ovella pitäisi henkilöpapereiden sijaan tarkastaa sisäänpyrkivien käteisvarannot. Mikäli rahaa on enemmän kuin kolikoita, henkilö on poistettava jonosta ja neuvottava lähimpään sedulaan. Ja niitähän täällä Turussa riittää.

Baarittamisesta ei tule mitään, mikäli köyhille tarkoitetut paikat täytyyvät snobelevista surffitukista ja heitä himoitsevista korkokengistä. Sitten kaikki muut joutuvat humalaan, paitsi ne, jotka ovat opintolainaa sitä iltaa varten nostaneet.

Käteisratsauksen avulla saavutamme hyödyn paitsi baarisovussa, myös sen, että kaikki päihtyisivät tasapuolisesti. Mikäli rikkaan surffitukan päästää köyhille tarkoitettuun paikkaan, tämän ruotsalaisjuurisen pepsodent-hymy muuttuu aamulla Pirkka-hammastahnahymyksi. Rahaa riittikin puolet enempään viinaan. Keinorusketettujen ylipäihtymisen lisäksi pienet hipander-raukat eivät pääse sen sijaan (däremut) baaritiskille asti kauluspaitojen egon täyttäessä baaritiskin.

Kiitos Pirkka, olet pelastanut monta krapulaista aamuani.

Rakkaudella

Le Coq

*ääni joka syntyy, kun sedulat valtaavat Turun kuin sienet sateella metsän

Perusvappu

Hyvää vappua hei. Kirjoitan tätä muutamasormijärjestelmällä, sillä kämmeneni ovat asvaltti-ihottuman valtaamat ja osa sormista kieltäytyy taipumasta. Huuli on halki sekä leuka turvonnut, ja naama muistuttaa muutenkin perunapeltoa. Onnistuneet bileet ilmeisesti.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Leivoimme eilen Le Coqin kanssa bikineissä munkkeja ja joimme kiljua. Ilma oli kuin tehty vappujuopotteluun. Skumppapullot heiluen siirryimme puistoon pää iloisesti kuplien. Salskeita uroita paidoilla ja ilman nurtsit pullollaan. Olimme taivaassa.

Bikini-ilottelu jatkui puistossa. Jossain vaiheessa oli pakko pukeutua siveellisemmin. Lapsiperheitä rupesi vaeltamaan ryypiskelyleirimme ohi ja lapset pillahtelivat itkuun peloissaan. Juopporemmimme vahvistui lakkipäisillä urpoilla, jotka eivät tule koskaan elämässään saamaan naista, miestä, sikaa, lammasta tai edes vuohta. Ne tupsu yms. lakit ei vaan ole yhtään cool.

Jossain vaiheessa punkkupulloa kaivettiin tekoviikset ja iholiima esiin. Tervasnapsiakin taisi kulkea käsiemme kautta ennen viiksiepisodia. Vinoonhan ne viikset meni, mutta vinossa olivat hipitkin. Seurasi myös perinteisesti painiotteluita, kenkien varastamista ja punaviinin kaatumista piknik-viltin valkeille osille.

Minä olin Aikuinen Ihminen, ja kiitos Sampo Pankin täysin rahaton, joten päätin poistua aikaisin kotiin. Ei tarvinne sanoa, että ilta oli ollut loistava ja fiilis oli mitä kuplivin. Pyöräilin hyväntuulisesti hyräillen viimeistä ylämäkeä ennen kotipihaa kun yhtäkkiä tajusin ottavani leukatuntumaa asvalttiin. Silmissäni vilahti hoipertelevan känniääliön säälittävä hahmo, jonka jälkeen sattui ja vitutti. Loput voitkin päätellä.

Ymmärrän kyllä että humalassa on vaikea päättää mikä eteen avautuvista viidestä tiestä on oikea, ja kävellä sitä suoraan. Eteensä katsominen voi myös olla hankalaa kun tasapainoelimet ja näköhermot on hukutettu kossuun. Siksi ehdotankin jalkakäytäville rakennettavaksi kännikaistan, joka erotetaan muusta tiestä (varsinkin polkupyörän kuvalla merkitystä pyörätiestä) korkealla muurilla.

näkönsä ehkä vitutuksen vuoksi menettävä

arpi-kelju