perjantai 25. huhtikuuta 2008

Anteeksi, oletteko nähnyt krapulaani?

Olen huolissani krapulastani. Se on kadonnut. Tuntomerkit: pieni, vihreä ja vittumainen.

Olin sopinut kuluvan päivän vierailusta krapulan kanssa jo hyvissä ajoin. Raivasin sille tilaa kalenteristani siirtämällä vähäpätöiset asiat, kuten koulunkäynnin, suosiolla syrjään. Tämän aamun kohdalla kalenterissani lukee vain Krapula klo 10–17.

Eilen illalla tein kaiken mahdollisen varmistaakseni antoisan päivän krapulan kanssa. Join sekaisin kaikenlaisia viinaksia alkoholipitoisuuteen katsomatta. Join liian nopeasti ja liian lyhyessä ajassa. Karsin illasta turhat ajanvietteet, kuten veden, syömisen ja sivistyneen keskustelun. Toisin sanoen juhlin keskittyneesti pyrkien huippusuoritukseen.

Tänä aamuna heräsin toiveikkaana. Vapaa darrapäivä. Ohjelmassa olisi vain lamauttava krapula, pyykinpesua, huono kirja ja tonneittain jäätelöä. Tajusin kuitenkin jotain olevan vialla välittömästi herätessäni. Vaikka olin kolmen peiton alla, ei krapulahiestä ollut tietoakaan. Huone ei pyörinyt kun nousin ylös. Aamupuuro ei pyrkinyt kurkusta ylös. Kahvikin maistui hyvältä.

Missä krapulani on? Miksi se ei tule nyt, kun minulla olisi aikaa leikkiä sen kanssa? Koko päiväni on pilalla. Tuntuu kuin koko eilisiltakin olisi pilalla, aivan kuin hyviä juhlia ei olisi ollutkaan. Kumoaako krapulaton päivä rattoisat kinkerit? Olenko minä huono juoppo ja juhlija, kun en edes krapulaa saa aikaan? Olen pettynyt itseeni. Annoin kaikkeni ryypiskelylle, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Onko minusta tulossa puolivillainen jurrikana ja neitimäinen tissuttelija?

Virallista krapula-aikaa on jäljellä vielä pari tuntia. Jos siis näet krapulani harhailemassa jossain, lähetä se äkkiä luokseni. Nyt on juopon ylpeys ja itsetunto vaakalaudalla.

ällöttävän hyvävointinen

kelju S kojootti

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Laadukasta journalismia

Hihii.

Soluttauduimme tänään Keljun kanssa Alkoon juttukeikalle. Paras työpäivä ikinä!

Rakkaudella

H.Le Coq

Ps. Ei, emme saaneet maistiaisia. Käteen jäi kyllä pullo vinettoa, Porugalilaista Quinta Da Espigaa, 6,20€. On kuulemma vanilijainen. Sen on määrä tuhoutua huomenna ennen radiomme pippaloita.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Viina, suvunjatkaminen ja aivot

Viinan väitetään tuhoavan aivosoluja ja olevan muutenkin haitallista ihmisyksilölle. Olen asiasta hieman eri mieltä. Ihmissuvun jatkumisen ja älyllisen kehityksen kannalta alkoholilla on suuri merkitys.

Pohdiskelin jo aikaisemmin Kierkegaardin toteamuksen pohjalta naisen ryypiskelyn hyödyllisyyttä ihmissuvun jatkumiselle. Kerrataan vielä: kun nainen ja mies ovat samassa promillemäärässä, saavat rumatkin ihmiset seksiä. Koska suurin osa (anteeksi nyt vaan ihmiset) ihmisyksilöistä on aika rumia, verrattuna vaikka eläimiin, on ihmissuvun loistogeenien siirtyminen eteenpäin ajan jatkumossa näin varmistettu.

Jatketaanpa tuota ajatusta hieman. Jos rumat ja selvin päin lisääntymään kykenemättömät ihmiset lisääntyvät kännissä, eikö sama päde aivosoluihin? Jos onnettomat ja muuten tuhoon tuomitut aivosolut eivät löydä itselleen seuraa niiden haltijan ollessa holittomassa tilassa, mitä ihmeitä tapahtuukaan alkoholin astuessa kuvioihin. Itse olen ainakin havainnut oman älykkyyteni ja ajatusteni säkenöivyyden lisääntyvän jokaisen nautitun oluen myötä. Kyse ei siis olekaan estojen vähenemistä, vaan päässäni vellovista aivosolujen massaorgioista.

rakkaudella

kelju S kojootti

Tukisukat ja bonuskortti

Le Coq viettää jälleen kerran lauantai iltaa. Kelju pyörähtää Le Coqin luona nauttimassa lasillisen kiljua sekä maistamassa Coqin tekemää pizzaa. Kelju jatkaa baariin. Kaksi kaljaa nautittuaan Le Coq siirtyy nukkumaan.

"Onko tämä nyt sitä kuuluisaa alkoholin kohtuukäyttöä?" Le Coq kysyy.
"Tältäkö se nyt tuntuu?"

Taidan mennä huomenna ostamaan itselleni tukisukat. Kaikki bonuskortit nimittäin löytyy jo.

Rakkaudella ja levitoiva

H. Le Coq

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Adrenaliinia ja nopeita päätöksiä

Olipa kerran jurrikana. Jurrikana kutsuttiin toisen jurrikanan kanssa viettämään kultturellista lauantai iltaa Vapaan kulttuurin festivaali -nimiseen tapahtumaan. Esittävää taidetta, työpajoja, dokumentteja, elokuvia ja näyttelyitä ilmaiseksi. Tapahtumaa mainostettiin nettisivuilla "koko perheen tapahtumana".

Jurrikana tapaa toisen jurrikanan lähellä tapahtuman sydäntä ja käppäilee ystäviensä kanssa lähemmäksi aluetta. Kymmenisen metriä Le Coqiksi kutsuttavan jurrikanan aistit heräävät; vallattu talo, jossa jengi fiilistelee talon jokaisessa betonisessa nurkassa aurinkoista kevät iltaa. Kaljapullot kädessä.

Kuka jätti Le Coqille ilmoittamatta, että kyseessä on avoin hippitapahtuma, eikä mikään saatanan hienostelijoiden mesta, jossa kalja maksaa kuuskyttuhatta?

Le Coq antaa pulssin tasaantua ja astuu sisään. Musiikka pauhaa, hipit nauttivat pussikaljoistaan ja muista nautintoaineista kaikessa rauhassa. Missä on jurrikanojen nautintoaineet?

Aivan. Niitä ei ole.

Pulssi kiihtyy. Jurrikanojen katseet kohtaavat toisensa. Jurrikanat vilkaisevat kelloa. Kaksikymmentä vaille yhdeksän. Tässä vaiheessa en koe tarpeelliseksi ilmoittaa, että anniskelulain mukaan alkoholia ei saa myydä yhdeksän jälkeen illalla, joten siirryn adrenaliinia sisältävään vaiheeseen.

Nopea kyselykierros kaljattomille hipeille; kuinka paljon he haluavat kaljaa kaupasta.
Tikkkk. Tikkkk. Kaljattomat sekunnit ovat pitkiä. Hipit eivät tunnu käsittävän, että tässä on nyt vakavista asioista kyse. Jollemme ehtisi Keljun kanssa kauppaan, seurauksena voisi olla itku-potku-raivarit sekä aikainen kotiinlähtö.

TRÖÖÖÖÖT.
Huono vaihtoehto.
Käsittämätön vaihtoehto.
Kertakaikkiaan mahdoton vaihtoehto.

Konkelit alle ja sotkemaan viimeistä päivää.
Paniikki. Sale on kiinni.
Paniikki. K-Supermarket on kiinni.

Le Coqin yrittäessä tavoittaa aukinaisista kaupoista tietoisena olevaa hippiä Kelju pyöräilee satasta ympäri Turkua; jossain on oltava avoin kauppa tai kioski!

Siwa!

Oi mikä ilon ja riemun tunne. Lämmin aalto pyyhkäisee vartaloni yli, kun huomasin Siwan valojen valaisevan Turun autiot kadut.

Se lauantai päättyi hyvin. Toivottavasti myös viime hetkellä kauppaan tulleen nuoren parin, joiden ostoskassiin sujahtivat näppärästi konvehtirasia, kaksi pakettia kondomeja sekä kuin pisteenä i:n päälle kaksi kinkku-räkäpizzaa.
Toivottavasti maistui.

Rakkaudella

H. Le Coq

torstai 10. huhtikuuta 2008

Känni yllätti opiskelijan

Le Coq: Kelju, Kelju, kokataan viikonloppuna. Mitä kokattaisiin?
Kelju: EI, EN MIE HALUU!
Le Coq: Ihan oikeesti, mitä hyvää laitetaan?
Kelju: En mie haluu!
Le Coq: Kelju! Laitetaan jotain ruokaa!
Kelju: Saatana mä tee sun kans mitään, siitä joutuu känniin kuitenki.

Le Coq: Sadattelua.

Pari tuntia myöhemmin, kolmen aikaan iltapäivällä Le Coq juonii Keljun selän takana. Suunnitelmissa on sijoittaa viimeinen kymmeneuronen kossupulloon, kostoksi Keljulle ja kaksi tuntia suunniteltua pidempään jatkuvalle dokumentti elokuvien historia -seminaarille.

Le Coq Kollegalle (kuiskaten): Alkon kautta himaan?
Kollega näyttää peukkua.
Kelju parin tuolirivin takaa: Saatana mä tein kans mihinkään lähe!
Le Coq: Ole hiljaa, sua ei ees pyydetty.

Le Coq ja Kollega astelivat Alkon kautta himaan. Tai näin oli tarkoitus. Alkossa käytiin, mutta kotiin asti ei päästy. Le Coq ja Kollega päättävät yllättää toimittajaystävänsä menemällä tämän luokse päiväkahville. Koska emme ole paskoja vieraita, iskimme tuliaisiksi pöytään puolen litran kossupullon.

Kesken juopottelun Kelju pamahtaa paikalle ja yllättää Le Coqin lantraamasta Tapio-viinaa (39%) Kossulla (38%). Kelju avaa tumman oluen ja näyttää tyytyväiseltä. Jurrikanat löysivät jälleen kerran toisensa.

Rakkaudella

H. Le Coq

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Jurri – Suomi – Jurri

Lisko: suomuinen ja pelottava eläin, joka löytyy sohvaltasi, verhojen takaa, vaatekaapistasi, viereltäsi ja tyynyn alta useamman päivän ryypiskelyä seuraavina hikisen selväpäisinä öinä. (Huom! Ei sutina!)

Maraton: Ihan vitun liian pitkä aika

Liskomaraton: Henkinen ja fyysinen tila, joka seuraa useamman kevätpäivän, -illan, -yön ja –aamun mittaista ilottelua. (Hypoteettinen tilanne: Viikonlopun jäljiltä vielä keskiviikkoyönä huoneessa patsastelee Hitler, ja peitolla on vakaita aikomuksia tukahduttaa nukkuva hippi. Bussikuski, kaupan kassa ja luokkatoverit ovat kaikki vittuilijoiden suuressa salaliitossa. Korvissa soi ja aamulla saa valita mitkä silmäpussit sopisivat parhaiten päivän asuun.)

Juoppo: Henkilö, joka toisten kärsiessä liskomaratonista juo kossua ja lantraa sitä Tapio-viinalla.

Juopot: Juoppo (viitaten edell.) vahvistettuna toisella ihmisellä, joka juo edellä kuvailtua viinasta, kun liskomaratonin uhri meinaa pyörtyä jo sen hajusta. Tarvittaessa juovat vaikka peilin seinältä.


maalisuoraa lähestyvä

kelju S kojootti

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Mistä on hyvät juhlat tehty?

Pahoitteluni sinulle jurrinen lukijamme etten ole kyennyt raportoimaan syntymäpäivistäni aikaisemmin. Keräiltyäni tietoa tapahtumien ja tapahtumaketjujen oikeasta laidasta nyt viikon verran olen valmis miltei totuudenmukaiseen raporttiin.

Hautajaiseni olivat menestys. Villi Mansikka kotiviini oli suuri hitti, sitä juotiin kauhalla suoraan 25 litran astiasta. Testasimme mansikkamargaritan, tai oikeastaan kymmeniä. Kaikki olivat hyviä, kiitos siitä kuuluu tequilalle. Testasimme myös tequilaa paljaaltaan varmuuden vuoksi. Sekin oli hyvää ja varsin päihdyttävää.

Viinan juomisen lisäksi kutsuillani oli myös Aikuisille Ihmisille sopivaa ohjelmaa, olihan kyseessä varsin vakavamielinen tapahtuma. Painimisen lisäksi suosittu seuraleikki oli pahoinvointi budoaarissa. Alle kymmenestä vieraastani kolme päätyi keskustelemaan vessanpöntön kanssa. Kukaan seurueeni jäsenistä ei selvinnyt baariin asti, harvempi kykeni omaan kotiinsa nukkumaan.

Juhlien jälkeinen aamu oli vastoin odotuksiani loistava, ainakin siihen saakka kunnes heräsin. Sain repiä peiton irti kropastani, sillä se oli tahmeampi kuin tikkukaramelli taskussa. Tequilaa oli ilmeisesti testattu jälleen kerran mahaltani. Pian ihmettelin miksi kainaloitani kiristää. Havaitsin, että minulla on päälläni rehelliset vanhan liiton mummokalsarit, eli ihonväriset hehtaarialushousut. Selvä merkki onnistuneista juhlista.


henkisesti nuortunut

kelju S kojootti

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Kesärajoitukset ovat astuneet voimaan

Jurrikanalan asukkaat ovat eläneet alkuvuoden tasaista elämää alkoholin kulutusnopeuden vakiinnuttua kolmen ensimmäisen kuukauden aikana reiluun 60 annokseen kuukaudessa kanaa kohden.

Talven vaihtuessa kevääksi kesärajoitukset astuvat voimaan. Kuudenkympin vauhti muuttuu nopeammaksi juontiaikojen pidentyessä valoisan ajan myötä ja pussikaljojen huudellessa ansaitsemistaan silmiäkirvelevien kirkkaista muovipusseista.

Kevätkausi on nyt virallisesti korkattu auki kulahtaneen punaisella colt-sytyttimellä, joka kerta toisensa jälkeen tulee viiltämään haavoja Le Coqin kämmeniin.

Sytkärillä avaamista en ikinä opi. Olenkin ottanut kevään haasteeksi hieman erilaisen tavan avata rakkauteni kuohut;

http://www.youtube.com/watch?v=Fc3zws7ABps

Kevättä maksassa

H. Le Coq