Morkkidus-drinkkidus

Rakkaat lukijani. Minulla on morkkis (morkkidus-drinkkidus), joka pahenee sekunti sekunnilta. Eilen tapahtui nimittäin asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta puolestani kokonaan. Pyydän anteeksi jo nyt poukkoilevia ajatuksiani, sillä olin eilen pahimmassa mahdollisessa humalatilassa, höpötysjurrissa.

Lähdin eilen hyväntuulisena baaria kohti ajatuksissani olla sympatiaviinalakossa Jurrikanalan toisen asukin, Kelju S Kojootin, kymmenen päivää kestävän antibioottikuurin vuoksi. Solidaarisuutta kanat! Ja onhan se sanomattakin selvää, etten siihen kykene. Mutta kuten sanonta kuuluu, ajatus on tärkein.

Kossupullosta vodkapulloon, ystävälläni oli repussa lempimarjoistani valmistettua jumalan käynnyttämää Cabarne Sauvingnon -viiniä. Rekisteröityäni pullon olemassaolon, aloin miettiä, millä verukkeella ja ehdoilla voisin sitä nauttia. Noin varttisekunnin mietittyäni testasin ystäväni juoppohulluutta ja alkoholin arvostusta: "Voimme juoda viinin, jos juomme sen ennen juhliin saapumista". Tässä vaiheessa ystäväni silmät alkoivat kostua alkoholinpuutostilasta johtuen, sillä hän ei ollut noudattanut neuvoani viinin valitsemisen suhteen. Ainoa sääntö on kierrekorkki. Oikeasta korkista tehty korkki on juu ihan helvetin hienoa ja prameaa, mutta kyllä alkaa vähemmästäkin vituttaa kun viini jää sen prameuden vuoksi juomatta! Siinähän keräätte vuosikertaviinejä, itse kannatan humalatilaa.

Hetkeäkään epäröimättä marssimme lähikauppaan ja etsimme uskomattomalla vainulla käsiimme viinipullonavaajan. Peitetarinan viimeistelemiseksi ja todisteeksi juomattomuudestamme ostimme kaksi pientä tölkkiä alkoholitonta kaljaa. Alkoholittoman kaljan löytämiseen tarvittavaa vainua meillä ei ole, joten etsimiseen kului pieni ikuisuus. Alkoholiton kalja on osa Suurta viinakokeilua. Haluan korostaa, että ostimme nämä oluet vain tieteen nimissä, emme mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ja kyllä, hieman genitaalimainen vivahde sieltä puski läpi kuin halvinkin shamppanja ravistetusta pullosta.

Alkoholittomasta oluesta maailmankaikkeuden parhaaseen vittuiluun, jonka keksin kaverini pään menoksi. Olemme lähdössä yhdessä juhlimaan parin viikon sisällä, ja kostoksi hänelle syntisestä asiasta, juomattomattomuuteen kehottamisesta, aion esittää hänelle hyvää ystävää, ja tarjota kaljan. Tarinan vitsi piilee oluen alkoholittomuudessa. Tässä todistetaan samalla teoria alkoholin maukkaudesta. Uskoisin, että vanhana oluttinttarina ystäväni tulee huomaamaan pillumaisen sivuvivahteen.

Rakkaiden alkoholijuomien saattelemana alan saavuttaa tarinani huippua, eli kärkeä, eli niinsanottua pihviä. Saimme siis käsiimme viinipullonavaajan ja etsimme sopivaa pussiviinittelypaikkaa. Alkoholistin silmin löysimme paikan nopeammin kuin Jurrikanalan asukkailla menee keskimäärin yhden keskikaljan juomiseen. Punaviinipullon avaaminen sen sijaan ei sujunut ihan yhtä nopeissa tunnelmissa. Sen lisäksi, että ystäväni oli halunnut snobeilla valitsemalla korkkisen korkin, hänen korkkivalintansa meni muutenkin aivan täysin reisille. Hieno korkki ei ollutkaan korkkia, vaan jotain aivan täysin käsittämättömän kovaa muovia. Havainnolistaakseni kovuuden en käytä jo kerran käyttämääni Ron Jeremy -esimerkkiä, vaan esimerkkiä tisseistä. Voin kertoa, että tämä viinipullo ei ainakaan ollut luomua, sillä korkki oli kova kuin silikonitissit. Ja sehän aiheutti hetken säikähdyksen kuten silikonit konsanaan; emmekö saisikaan toteutettua Suurta viinihuijausta?

Onneksi yhteistyö toimi kuin viinattu. Pidellessäni pulloa ystäväni otti korkkiruuvista kiinni kuola suupielestä valuen mielissämme vain yksi missio: on päästävä humalaan, sillä muut juhlijat olivat ehtineet ottaa jo monen tunnin etumatkan alkoholinjuonnissa. Pahin mahdollinen vaihtoehto olisi ollut saapua bileisiin selvinpäin ja aloittaa dokaamaan vasta siellä. Ei, ei ei. Kukaan ei kestä katsella kahtakymmentä kännistä toimittajaa selvinpäin, sillä näissä bileissä kunnioitetaan alkoholia oikeaoppisesti alkometrin näyttäessä jokaisen kohdalla vähintään 71:tä promillea.

Oi mikä ilon ja riemun tunne! Bok! Täydellistä! Tunnetta voisi verrata täyteen jääkaapilliseen jääkylmää olutta. Tähän väliin on pakko huomauttaa, että Jurrikanalan blogiin kirjoittaminen on osa krapulasta selviytymistä, sillä suuni on ollut tänään koko päivän yhtä kuiva kuin eilen juotu oluttölkki. Muistellessani näitä ihania, alkoholin kanssa vietettyjä kiihkon hetkiä sylkirauhaseni alkavat toimia kuin Pavlovin koiralla. Täydellinen teorian todistus taas jälleen kerran. (Jos joku haluaa testata tätä valvotuissa olosuhteissa ihmisillä ja alkoholilla, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Pick me, pick me!!)

Ja seuraavaksi taas eilisiltaan. Viini, jota joimme, oli todella dokattavaa. Ei hyökkäävää ensimakua jälkimausta puhumattakaan. Heti kun sen oli nielaissut, sitä piti maistaa uudelleen, koska mausta ei voinut olla varma. Toimii. Pullon hörppäsimme alle puolessa tunnissa naamaamme ja saavuimme bileisiin kahden alkoholittoman oluen kanssa.

Kukaan ei epäillyt mitään. Ei, vaikka sisään tullessani kaadoin eteisen naulakon. Avasimme alkoholittomat bisset, nuo alkoholin rakastajan pahimmat viholliset. Koomista sinänsä, mutta nämä jonkun raiskaamat juomat eivät uponneet naamaan ihan yhtä nopeasti kuin viini. Aikaa tälle vaativalle suoritukselle mittasimme yli puolitoista tuntia.

Kukaan ei epäilly vieläkään mitään. Ei, vaikka yhden normaalikaljan juotuani vipelsin menemään kuin Kelju S Kojootin paras ystävä Maantiekiitäjä. Koomista sinänsä, mutta ystäväni luulivat minulla olevan todella huono viinapää, sillä kännin merkit alkoivat somistaa minua.

Mistä on höpötysjurri tehty? Salmarista, kaljasta, viinistä, lonkerosta ja taskumattihuikista. Niistä on höpötysjurri tehty.

Höpötysjurri on vihonviimeinen känni, jota en suosittele edes absolutisteille, jurrikanojen pahimmille vihollisille. Parempi vaihtoehto on juoda raakaa viinaa, oksentaa ja mennä nukkumaan ennen kuin ilta edes alkaakaan. Mutta ei. Höpötysjurrissa selität tuntemattomille ihmisille asioista, joista et kehtaa puhua ääneen edes. Höpötysjurrista seuraa seuraavan viikon morkkis. Morkkis kestää siihen asti, kunnes näet rakkaat juoppoystäväsi, ja kuulet heiltä, etteivät he muista mitään illan tapahtumista. Valitettavasti höpötysjurriin kuuluu myös kontrolloimattomuus. Sinulla ei ole mitään ymmärrystä, ovatko muut olleet pienessä maistissa vai aivan täysin perseet naamalla. Pahinta on kuulla jonkun olleen selvinpäin koko illan. Häpeä olkoon heidän yllänsä. Mielestäni selväpäiset ihmiset ansaitsisivat Morkkidus-drinkkiduksen juomattomuudesta. Toivottavasti teillä oli paska ilta.

Rakkaudella

H. Le Coq