Alkoholi, tuo suomalaisten kollektiivinen salarakas. Meille jurrikanalassa alkoholi on ollut hyvä ja reilu kumppani jo pitkään. Olemme ansainneet krapulamme ja morkkiksemme tiukalla päämäärätietoisella harjoittelulla. Yhdessä pyhänä kolminaisuutena olemme irtautuneet arjen oravanpyörästä mitä sopimattomimpina ajankohtina. Meille alkoholin nauttiminen ei ole yhtä kuin viikonlopun hölmöily, vaan se on jotain kultivoituneempaa ja ylevämpää. Se on
elämäntapa. Etkot, jatkot ja kaikki siltä väliltä ovat erikoisalaamme. Joskus olemme onnistuneet käymään niillä kuuluisilla yksillä, mutta usein ne ensimmäiset yhdet ovat unohtueet seitsemänsien yksien jälkeen. Toisinaan olemme juoneet kaiken, minkä olemme kiinni saaneet.
Jokaisen on kuitenkin aika ajoin hyvä pysähtyä miettimään suhdettaan tähän salakavalaan rakastajaan. Tämä blogi on tulos eräästä tuollaisesta pohdiskelusta. Vuosi 2007 oli hieno ja ajoittain humalainen vuosi. Ajatus jurripäiväkirjan pitämisestä kyti aivoissamme juhlimisen, työnteon ja opiskelun lomassa. Alkon viinakortti oli ja on yhä hieno keksintö, jos se vaan ei aina hukkuisi illan tuiskeessa. Blogia onneksi on hieman hankala ottaa mukaan anniskeluravintolaan, ja vielä vaikeampi kadottaa tuiterissa.
Minä, kelju S kojootti olen tällä hetkellä vastuussa jurrikanalan juoduista alkoholiannoksista. Urhea yritykseni tipattomaan tammikuuhun kaatui viiden päivän taistelun jälkeen. Hyvä niin. Mielestäni tipaton tammikuu on aina
kielinyt ongelmallisesta suhteesta ja suhtautumisesta alkoholiin. Juhliminen on iloinen asia. Valitettava totuus on, että juhliminen ilman viinaa on kuin kala ilman polkupyörää.
Elämässä ei aina tarvitse olla järkeä.
rakkaudella
kelju S kojootti
elämäntapa. Etkot, jatkot ja kaikki siltä väliltä ovat erikoisalaamme. Joskus olemme onnistuneet käymään niillä kuuluisilla yksillä, mutta usein ne ensimmäiset yhdet ovat unohtueet seitsemänsien yksien jälkeen. Toisinaan olemme juoneet kaiken, minkä olemme kiinni saaneet.
Jokaisen on kuitenkin aika ajoin hyvä pysähtyä miettimään suhdettaan tähän salakavalaan rakastajaan. Tämä blogi on tulos eräästä tuollaisesta pohdiskelusta. Vuosi 2007 oli hieno ja ajoittain humalainen vuosi. Ajatus jurripäiväkirjan pitämisestä kyti aivoissamme juhlimisen, työnteon ja opiskelun lomassa. Alkon viinakortti oli ja on yhä hieno keksintö, jos se vaan ei aina hukkuisi illan tuiskeessa. Blogia onneksi on hieman hankala ottaa mukaan anniskeluravintolaan, ja vielä vaikeampi kadottaa tuiterissa.
Minä, kelju S kojootti olen tällä hetkellä vastuussa jurrikanalan juoduista alkoholiannoksista. Urhea yritykseni tipattomaan tammikuuhun kaatui viiden päivän taistelun jälkeen. Hyvä niin. Mielestäni tipaton tammikuu on aina
kielinyt ongelmallisesta suhteesta ja suhtautumisesta alkoholiin. Juhliminen on iloinen asia. Valitettava totuus on, että juhliminen ilman viinaa on kuin kala ilman polkupyörää.
Elämässä ei aina tarvitse olla järkeä.
rakkaudella
kelju S kojootti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti