sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Teoria krapulasta

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että voisit juoda koko maailman?
Niin minustakin. Aina.
Suurimman osan ajasta haluaisin juoda alkoholia, mutta niinä harvoina hetkinä kuin alkoholi ei maistu, haluaisin juoda koko maailman krapulaani.

Nuorempana maksani ei ollut tehnyt tuttavuutta ystävämme alkoholin kanssa. Vuosien kuluessa heille on muodostunut viha-rakkaus -suhde; maksani vihaa alkoholia, alkoholi rakastaa maksaani ja pyrkii sen kanssa välittömään läheisyyteen mahdollisimman usein. Vuosia sitten, kun alkoholi ja maksani eivät tunteneet toisiaan hyvin, maksa hoiti työnsä moitteettomasti ja niin minäkin osuuteni töissä, vaikka olin ollut juhlimassa edellisenä yönä. Sittemmin maksani on alkanut vihata alkoholia suuren työmäärän vuoksi ja kostaa sen minulle aamuisin.

Kostaminen minulle on väärin, sillä itsehän olen syytön alkoholin päättömään rakkauteen maksaani kohtaan. Seitsemän vuoden pakkoavioliitto juotiin täytäntöön välittömästi ensikohtaamisen jälkeen.

En ole helppo, olen varma. Minut on yhtä helppo saada juomaan viinaa kuin laktoosi-intolerantikon pieraisemaan maidolla. Olen yhtä varma kuin auringonnousu aamuisin, aurinko ei sammu, minä sammun.

Olemme päättäneet ystäväni Kelju S. Kojootin kanssa tehdä viiden päivän tehopuhdistuksen elimistömme hyväksi. Huomisesta alkaen toteutamme elimistölle rankan mehupaaston. Pelkkä nesteellä eläminen ei ole Jurrikanalan asukeille uusi asia. Olemme tottuneet tiukkaan nesteytykseen, tosin alkoholin muodossa, kuten Kelju S. Kojootti sanoi luontaistuotekaupan myyjälle myyjän kysyessä aikaisemmista juomapaastokokemuksista.

Elossa minut pitää ainakin huomispäivään asti tietoisuus viime yönä nautituista juomista, ruumiissani olevasta palamattomasta alkoholista.


Rakkaudella,

H. Le Coq

Ei kommentteja: