Morkkidus-drinkkidus

Rakkaat lukijani. Minulla on morkkis (morkkidus-drinkkidus), joka pahenee sekunti sekunnilta. Eilen tapahtui nimittäin asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta puolestani kokonaan. Pyydän anteeksi jo nyt poukkoilevia ajatuksiani, sillä olin eilen pahimmassa mahdollisessa humalatilassa, höpötysjurrissa.

Lähdin eilen hyväntuulisena baaria kohti ajatuksissani olla sympatiaviinalakossa Jurrikanalan toisen asukin, Kelju S Kojootin, kymmenen päivää kestävän antibioottikuurin vuoksi. Solidaarisuutta kanat! Ja onhan se sanomattakin selvää, etten siihen kykene. Mutta kuten sanonta kuuluu, ajatus on tärkein.

Kossupullosta vodkapulloon, ystävälläni oli repussa lempimarjoistani valmistettua jumalan käynnyttämää Cabarne Sauvingnon -viiniä. Rekisteröityäni pullon olemassaolon, aloin miettiä, millä verukkeella ja ehdoilla voisin sitä nauttia. Noin varttisekunnin mietittyäni testasin ystäväni juoppohulluutta ja alkoholin arvostusta: "Voimme juoda viinin, jos juomme sen ennen juhliin saapumista". Tässä vaiheessa ystäväni silmät alkoivat kostua alkoholinpuutostilasta johtuen, sillä hän ei ollut noudattanut neuvoani viinin valitsemisen suhteen. Ainoa sääntö on kierrekorkki. Oikeasta korkista tehty korkki on juu ihan helvetin hienoa ja prameaa, mutta kyllä alkaa vähemmästäkin vituttaa kun viini jää sen prameuden vuoksi juomatta! Siinähän keräätte vuosikertaviinejä, itse kannatan humalatilaa.

Hetkeäkään epäröimättä marssimme lähikauppaan ja etsimme uskomattomalla vainulla käsiimme viinipullonavaajan. Peitetarinan viimeistelemiseksi ja todisteeksi juomattomuudestamme ostimme kaksi pientä tölkkiä alkoholitonta kaljaa. Alkoholittoman kaljan löytämiseen tarvittavaa vainua meillä ei ole, joten etsimiseen kului pieni ikuisuus. Alkoholiton kalja on osa Suurta viinakokeilua. Haluan korostaa, että ostimme nämä oluet vain tieteen nimissä, emme mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ja kyllä, hieman genitaalimainen vivahde sieltä puski läpi kuin halvinkin shamppanja ravistetusta pullosta.

Alkoholittomasta oluesta maailmankaikkeuden parhaaseen vittuiluun, jonka keksin kaverini pään menoksi. Olemme lähdössä yhdessä juhlimaan parin viikon sisällä, ja kostoksi hänelle syntisestä asiasta, juomattomattomuuteen kehottamisesta, aion esittää hänelle hyvää ystävää, ja tarjota kaljan. Tarinan vitsi piilee oluen alkoholittomuudessa. Tässä todistetaan samalla teoria alkoholin maukkaudesta. Uskoisin, että vanhana oluttinttarina ystäväni tulee huomaamaan pillumaisen sivuvivahteen.

Rakkaiden alkoholijuomien saattelemana alan saavuttaa tarinani huippua, eli kärkeä, eli niinsanottua pihviä. Saimme siis käsiimme viinipullonavaajan ja etsimme sopivaa pussiviinittelypaikkaa. Alkoholistin silmin löysimme paikan nopeammin kuin Jurrikanalan asukkailla menee keskimäärin yhden keskikaljan juomiseen. Punaviinipullon avaaminen sen sijaan ei sujunut ihan yhtä nopeissa tunnelmissa. Sen lisäksi, että ystäväni oli halunnut snobeilla valitsemalla korkkisen korkin, hänen korkkivalintansa meni muutenkin aivan täysin reisille. Hieno korkki ei ollutkaan korkkia, vaan jotain aivan täysin käsittämättömän kovaa muovia. Havainnolistaakseni kovuuden en käytä jo kerran käyttämääni Ron Jeremy -esimerkkiä, vaan esimerkkiä tisseistä. Voin kertoa, että tämä viinipullo ei ainakaan ollut luomua, sillä korkki oli kova kuin silikonitissit. Ja sehän aiheutti hetken säikähdyksen kuten silikonit konsanaan; emmekö saisikaan toteutettua Suurta viinihuijausta?

Onneksi yhteistyö toimi kuin viinattu. Pidellessäni pulloa ystäväni otti korkkiruuvista kiinni kuola suupielestä valuen mielissämme vain yksi missio: on päästävä humalaan, sillä muut juhlijat olivat ehtineet ottaa jo monen tunnin etumatkan alkoholinjuonnissa. Pahin mahdollinen vaihtoehto olisi ollut saapua bileisiin selvinpäin ja aloittaa dokaamaan vasta siellä. Ei, ei ei. Kukaan ei kestä katsella kahtakymmentä kännistä toimittajaa selvinpäin, sillä näissä bileissä kunnioitetaan alkoholia oikeaoppisesti alkometrin näyttäessä jokaisen kohdalla vähintään 71:tä promillea.

Oi mikä ilon ja riemun tunne! Bok! Täydellistä! Tunnetta voisi verrata täyteen jääkaapilliseen jääkylmää olutta. Tähän väliin on pakko huomauttaa, että Jurrikanalan blogiin kirjoittaminen on osa krapulasta selviytymistä, sillä suuni on ollut tänään koko päivän yhtä kuiva kuin eilen juotu oluttölkki. Muistellessani näitä ihania, alkoholin kanssa vietettyjä kiihkon hetkiä sylkirauhaseni alkavat toimia kuin Pavlovin koiralla. Täydellinen teorian todistus taas jälleen kerran. (Jos joku haluaa testata tätä valvotuissa olosuhteissa ihmisillä ja alkoholilla, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Pick me, pick me!!)

Ja seuraavaksi taas eilisiltaan. Viini, jota joimme, oli todella dokattavaa. Ei hyökkäävää ensimakua jälkimausta puhumattakaan. Heti kun sen oli nielaissut, sitä piti maistaa uudelleen, koska mausta ei voinut olla varma. Toimii. Pullon hörppäsimme alle puolessa tunnissa naamaamme ja saavuimme bileisiin kahden alkoholittoman oluen kanssa.

Kukaan ei epäillyt mitään. Ei, vaikka sisään tullessani kaadoin eteisen naulakon. Avasimme alkoholittomat bisset, nuo alkoholin rakastajan pahimmat viholliset. Koomista sinänsä, mutta nämä jonkun raiskaamat juomat eivät uponneet naamaan ihan yhtä nopeasti kuin viini. Aikaa tälle vaativalle suoritukselle mittasimme yli puolitoista tuntia.

Kukaan ei epäilly vieläkään mitään. Ei, vaikka yhden normaalikaljan juotuani vipelsin menemään kuin Kelju S Kojootin paras ystävä Maantiekiitäjä. Koomista sinänsä, mutta ystäväni luulivat minulla olevan todella huono viinapää, sillä kännin merkit alkoivat somistaa minua.

Mistä on höpötysjurri tehty? Salmarista, kaljasta, viinistä, lonkerosta ja taskumattihuikista. Niistä on höpötysjurri tehty.

Höpötysjurri on vihonviimeinen känni, jota en suosittele edes absolutisteille, jurrikanojen pahimmille vihollisille. Parempi vaihtoehto on juoda raakaa viinaa, oksentaa ja mennä nukkumaan ennen kuin ilta edes alkaakaan. Mutta ei. Höpötysjurrissa selität tuntemattomille ihmisille asioista, joista et kehtaa puhua ääneen edes. Höpötysjurrista seuraa seuraavan viikon morkkis. Morkkis kestää siihen asti, kunnes näet rakkaat juoppoystäväsi, ja kuulet heiltä, etteivät he muista mitään illan tapahtumista. Valitettavasti höpötysjurriin kuuluu myös kontrolloimattomuus. Sinulla ei ole mitään ymmärrystä, ovatko muut olleet pienessä maistissa vai aivan täysin perseet naamalla. Pahinta on kuulla jonkun olleen selvinpäin koko illan. Häpeä olkoon heidän yllänsä. Mielestäni selväpäiset ihmiset ansaitsisivat Morkkidus-drinkkiduksen juomattomuudesta. Toivottavasti teillä oli paska ilta.

Rakkaudella

H. Le Coq

In Vino Veritas

"Koska pitojen olennaisena tarkoituksena on syöminen ja juominen, ei naisen pidä niihin osallistua, sillä siitä tehtävästä hän ei voi selviytyä kunnialla, ja jos hän sen tekee, on vaikutelma ylen ruma."

Soren Kierkegaard - In Vino Veritas

Jep, Kierkegaard sen sanoi. Känninen nainen ei ole kaunista katseltavaa. Silti olisin valmis luovuttamaan pienen kuningaskunnan oluesta. Neljän päivän linnoittautuminen sänkyyn kannettavan tietokoneen, kirjojen ja jäätelön kanssa on tehnyt tehtävänsä.  Päässäni napsuu ja kovaa.

Palataanpas tuohon Kierkegaardin toteamukseen juopottelevasta naisesta. Miksi mies saa juoda miehisesti mutta nainen ei? Mielestäni tässä on huutava vääryys. Miehen kohdalla neitimäinen tissuttelu nähdään heikkoutena, naiselle sen taas pitäisi olla normi. Ollakseen mies, miehen on juotava kaikki viina talosta. Jos nainen tekee tämän, pidetään häntä sienenä.

Tämän asetelman (tissutteleva nainen, änkyräkänninen mies) logiikka on pahasti pielessä luonnonlakien kannalta. Yksikään sivistyneessä 
hiprakassa oleva nainen ei realistisesti ajateltuna halua panna seitsemää promillea lähenevää luomamiestä. Toisaalta tissuttelevan miehen läheisyys saa jokanaisen gaydarin ulvomaan, eikä ruumillista kontaktia synny taaskaan.

Mikä on siis ratkaisu? Yksinkertaista: jurrikanailu. Kun nainen ja mies ovat samassa promillemäärässä, tapahtuu ihmeellisiä asioita. Myös rumat ihmiset saavat seksiä. Jurrikana löytää itselleen tosimiehen, ja sivistyneesti cosmoa siemailevat metromiehet pysyvät kaukana.


miehekkäitä ryyppyretkiä odottava

kelju S kojootti


Omne animal post coitum triste praeter gallum mulieremque…

Houston, we have a problem

Rakkaat tuurijuopot. Minulla on huonoja uutisia. Suuri viinakokeilu keskeytyy osaltani. Olen viinanjuontikiellossa lääkärin ukaasilla seuraavat parisen viikkoa. Tämä on surullinen päivä tieteelle ja miltei katastrofaalista jurrikanalalle.

Omalta kohdaltani suurenmoinen ja uraauurtava viinakokeilu alkoi hyvissä merkeissä. Testasimme Flaming Sambucan. Snapsilasissa oleva anislikööri sytytetään palamaan, sammutetaan kämmenellä ja kulautetaan kurkkuun. Vaikka en erityisemmin arvosta aniksen makua, johdatti tämä viinapläjäys minut yhdessä minttujallu-shotin kanssa toimivaan humalatilaan. Hintaa tällä tulitemppuilijan mieltä lämmittävällä minikokolla taisi olla kuusi tai seitsemän euroa.

Älkää toki hätäilkö viinasiepot. Todellista jurrikanaa eivät antibiootit lannista. 
Sairaslomani aikana aion tutkia mökkihöperyyden puhkeamista ja etenemistä ihmisyksilössä. Edesauttaakseni todellisuuden rajojen hämärtymistä minulla on seuranani Camus'ta, Kierkegaardia ja Aristotelesta. Let the fun begin.


vuoteeseen kahlittu

kelju S kojootti


ps. Kannattaa mennä ajoissa lääkäriin jos on kipeä. Oikeesti.

Viinaneiteily, tuo baariemme vitsaus

Alkoholin väärinkäyttö on vakava rikos. Yksi vakavimpia alkoholirikollisuuden muotoja on viinaneiteily, jota me jurrikanalan asukkaat ymmärrämme yhtä vähän kuin juomattomia kaljapullon pohjia.

Viinaneiteilyä esiintyy mitä erilaisimmissa konteksteissa ja muodoissa. Tämä viinan kanssa hölmöily aiheuttaa meille juomattomia oluita, sillä näiden neitien takia joudumme odottamaan pyhän kaljamme saantia monien saamattomien oluiden verran.

Seuraavaan olemme koonneet joitain pahimpia viinaneiteilyn lieveilmiöitä. Toivottavasti sinä, rakas kanssajuoppomme, et tunnista näistä itseäsi.

1. Ruuhkan aiheuttaminen

Baaritiski on nopeaa toimintaa varten; tilaus – rahat tiskiin – kulaus – vuoro seuraavalle. Neiteilijöille tämä kirjoittamaton sääntö ei ole mennyt perille. Niiden vitun cosmojen ja pirtelödrinkkien tilaus ja rakentaminen kestää monta ikuisuutta. Infernaalinen ruuhka ei keskity pelkästään baaritiskeille vaan näkyy myös kävijäpiikkeinä wc-tiloissa. Jos drinksuihin on erehdyksessä tilattu tiukkaa viinaa mukaan, itkuraivarit näille likööriperseille aiheuttaa vodkan sijasta käytetty kossu.

2. Juopottelun maineen pilaaminen

Raskauttavaa viinaneiteilyssä on se, että nämä ”drinksut” (= sateenvarjo, pilli x3, hedelmäsalaatti, liekinheitin + leivänpaahdin) sisältävät hävettävän vähän alkoholia. Jurrikanalassa suosimme suhdetta 50 / 50. Puolet tästä on tiukkaa ja puolet maun vuoksi lisättävää likööriä, te sivistymättömät väärinkäyttäjät!

3. Köyhät kyykkyyn

Kuten edellä todettiin, drinksut ovat viinan tuhlausta. Ne ovat myös rahan tuhlausta. Yhden mansikkavadelmapassoaliköörijäämurskasokerilitku-unelman (HUOM!!! Ei edes kossua!!!) hinnalla beerloverit kumoavat kurkkuunsa kolme ohraista pirtelöä. Tehkää jälkiruokanne kotona!

Rakkaudella, hyvää vauhtia päihtyvät

Jurrikanat kelju ja le coq

Se oikea

Minä uskon humalaan, viinaan, kaikkivaltiaaseen, juhlan ja alkoholin luojaan.

Näillä sanoilla tunnustin rakkauteni Sitä Oikeaa, olutta, kohtaan. Vuosien kuluessa meille kävi kuten pitkissä parisuhteissa yleensä käy; Aloin pitämään kaljaa itsestäänselvyytenä, luonnollisena osana arkeani.

Pitkät, nautinnolliset yhteiset hetket vaihtuivat nopeasti kysyttyihin kuulumisiin. Käytin olutta hyväkseni, pelkän nautinnon tuottamiseen. En enää ottanut oluen tunteita huomioon, join sitä lämpimänä, joskus jätin jopa pohjan juomatta. Kävinpä muutaman kerran vieraissakin, siideristä tuli kolmas pyörä. En arvostanut olutta kuten ennen. En kutsunut olutta enää hellittelynimillä; bisse ja ohrapirtelö jäivät käytöstäni kokonaan pois. Se oli arkisesti vain kalja.

Kuten oikeassa parisuhteessa, toisen arvon ymmärtää vasta kun sen on menettämässä. Kun toinen ei ole enää itsestäänselvyys, osa arkea, huomaa, kuinka tärkeä toinen on ja kuinka sitä rakastaa. Näin kävi myös minulle mehupaaston aikana. Ikävöin elämäni rakkautta päivä päivältä enemmän. Oloni tuntui humalalta ilman krapulaa.

Paaston jälkeen sain oluen takaisin. Rakastelin sen kanssa pitkään ja tuntui kuin en saisi siitä koskaan tarpeekseni. Suutelin huuruista lasia. Teimme oluen kanssa pitkiä, intohimoisia kielisuudelmia. Kuplat kiljahtelivat makuhermojeni pinnalla. Hyvänä rakastajana olut johdatti minut lukemattomiin orgasmeihin, suuriin promilleihin, taivaaseen.

Lopuksi nielin sen ilomielin, niin paljon sitä rakastan.

Rakkaudella

H. Le Coq

Olut on häpäisty!

Nyt tarvitaan psykiatrista apua ja äkkiä.

Taju meinasi lähteä tänään kaupassa. Kävelin hyväntuulisesti hyräillen pitkin lempiosastoni (oluet ja siiderit) käytävää, ja päätin tervehtiä hyvää ystävääni eversti Sandelsia ja muita mallasjuomia. Mitä silmäni kohtasivat? Olutta muovipulloissa!!!

Pyhäinhäväistys! Raiskaus! Minkälainen sairas mieli saattaa rakkaan ystäväni oluen tällaiseen alennustilaan? Tämä ei ole hyvä. Eikö nykymaailmassa mikään ole pyhää?

Kyyneleitä nieleskellen ja raivosta täristen lohdutin muovipullossa vangittuna olevaa ystävääni. Koitin vakuuttaa sille, että se on aivan yhtä himottava kuin lasinen toverinsa. En onnistunut huijaamaan edes itseäni. Tumma muovipullo kuvotti minua, toi mieleen lämpimän yskänlääkkeen. Poissa olivat lasipullon raikkaus, kylmyys ja vapaus.  

Minua oluen ystävänä loukkaa suuresti ajatus siitä, että jossain on kenties ihminen, joka haluaa sulkea olutpullonsa korkin välillä. Olut on tehty juotavaksi kerralla.

vakavasti traumatisoitunut ja nyt kännit vetävä

kelju S kojootti

Suuri viinakokeilu

Minä, H. Le Coq, sekä ystäväni Kelju S Kojootti olemme päättäneet aloittaa suuren viinakokeilun. Kokeilu liittyy uudenvuodenlupaukseeni, jossa lupasin mm. puhkaista viinahyytelökakkuneitsyyteni. Kesään asti, aina kun olemme yhdessä ulkona, kokeilemme meille tuntematonta alkoholia.

Aloitamme rykäisemällä alas minun pikkuviinapulloni, joita ei ole jostain häpeällisestä syystä vielä juotu. Mainittakoon vielä, että niitä on yli kaksikymmentä.

Kesään asti tutustumme uusiin, valloittamattomiin jumalan käynnyttämiin juomiin. Voitte olla varmoja, että raportoimme niistä täällä.

Kokeilumielellä,

H. Le Coq

Mehupaaston grande finale

Rakas päiväkirja

Mehupaastomme kaksi viimeistä päivää ovat todellakin syöneet naista. Silti olen melko varma että selviän hengissä. Yritin laittaa tipan kossupullosta suoneeni, mutta heikot käteni pettivät minut.

Olen kutakuinkin ylpeä itsestäni. Eilisiltana selvisin baarissa saamatta itkuraivareita. Kaljaa, siideriä, limuviinaa ja muita ihanuuksia joka puolella. Minulla oli vain mehuni. Tunsin itseni todella ulkopuoliseksi kännisen liskolauman keskellä. Minäkin halusin olla lisko. Halusin juoda itseni ja varsinkin kaikki muut mukavaksi.

Tänään sanon kyynelehtien jäähyväiset uusille ystävilleni hedelmä-, vihannes-, ja tomaattimehulle sekä kasvisliemelle. Älkää tulko takaisin.

Jaa että mehupaaston vaikutukset? Naama on ihan yhtä ruma kuin ennenkin. (Pirteyttä paastosta? ja vitut.)

Tämän tarinan opetus? Jos on tarpeeksi itsekuria ja yhtä hölmö ystävä kuin itse, pystyy mihin vaan. Jopa olemaan viisi päivää (!!5!!) ilman kossua.


goodbye sober day, welcome milky way

kelju S kojootti

Mehupaasto, viides ja viimeinen päivä

Väsynyt H. Le Coq saapuu kotiin surkeana vain tomaattimehupullo seuranaan. Hänellä on nälkä, eikä asiaa helpota kaapista huutelevat ruuat. Le Coq on päättänyt pysyä tiukkana ja olla saamatta minkäänlaisia oraalisia nautintoja viiteen päivään. Tomaattimehua siis.
Ruokaselibaatin viemät voimat aiheuttavat Le Coqille sen, ettei hän saa lasista, metallisella korkilla varustettua tomaattimehupulloa auki ensiyrittämällä. Le Coq ei epäiröi hetkeäkään, vaan napauttaa pullon kyynärpäätä vasten ja rutistaa korkista. Näin toimii vain alkoholinkäytön ammattilainen, ajattelematta, lihasmuistista.

Olen niin ylpeä itsestäni! Tänään on mehupaaston viides ja viimeinen päivä! Olen elänyt viisi vuorokautta pelkällä nestemäisellä ruokavaliolla, poisluettuna alkoholi, kahvi tai muut piristävät aineet. Olen elänyt viisi päivää tiukalla nesteytyksellä: sokerittomilla mehuilla, kasvisliemellä ja aloe vera -litkulla. Olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä ennen kaikkea siitä, että olen pystyny hillitsemään itseni alkoholin suhteen. (Myönnetään, olin eilen baarissa ja haistelin erinäisten ihmisten kaljatuoppeja.)

Seuraavista asioista en ole ylpeä, enkä voi puolustella näitä tekojani mitekään:

Jääkaapissani on tilkka juomatonta kossua, yksi kalja sekä lonkero. Hävettää. En ymmärrä, miten ne ovat voineet jäädä sinne.

Pyysin eilen ystävääni hädissäni tilaamaan itselleen vettä baarissa oluen sijasta.

Join eilen baarissa tuopillisen ananasmehua, sekä kuusi tuopillista vettä. Ja voin kertoa, etten ole hävennyt koskaan niin paljon, kuin noutaessani näitä vesiä! Tai itse asiassa olenpas: Kysyin baarimikolta, onko heillä vihreää teetä. Eipä ollut.

Luin äsken loistavaa blogia alle kuuden euron punaviineistä. Olen märkä. Kuola valuu.

Rakkaudella,

H. Le Coq

Mehupaasto, päivä 3

Rakas päiväkirja

Kolmas päivä on kuulemma mehupaastossa käännekohta; 
olo alkaa parantua kun kaikki myrkyt on saatu pois kropasta. Ja paskat sanon minä. Käännekohta on ehkä tapahtunut vitutuksen määrässä. Se on lähtenyt eksponentiaaliseen nousuun.

Sen lisäksi, että olen kärsinyt maailman härskeimmästä päänsärystä, vitutuksesta, nälästä, kokenut suolityhjennyksen ja palellut kuin alaston eskimo iglussa, olen kohdannut jotain vielä kammottavampaa. Olen joutunut sanomaan kahdesti ei ilmasen viinan bileille!! Vähemmästäkin aikuinen ihminen murtuu.

Jos lauantaiaamuna oloni ei ole kevyt ja ihana kuin keijukaisprinsessalla, joku saa todellakin kärsiä. Ja paljon.


sämpylöistä fantasioiva

kelju S kojootti

Mehupaasto, päivä 2

Tää koko homma on kusetusta, joku naurettava läppä. En näe tässä mitään järkeä. Elimistön pitäisi muka puhdistua, ja tuntua uusiutuneelta. Anteeks, mut mistä kohasta?

Oon ihan varma, että koko homma perustuu siihen "etukäteiskeventämiseen", jota me ei Kelju S. Kojootin kanssa tehty. Totta kai tuntuu puhdistuneelta jos mätät viikon pelkkiä rehuja naamaan pitsan, viinan ja kahvin sijaan! Ja se päänsärky... kyllä nyt vähemmälläkin jos heittää kahvin kokonaan pois yht'äkkiä.

Tää koko homma on vaan kosto joltain. Jotkut typerät on lähteny tälläseen mukaan vaan jonkun vedon takia, ja muut saa kärsiä siitä. Tää homma on mehuinen ja ennen kaikkea viinaton kosto joltain epävarmalta läskiltä idiootilta, joka on lähtenyt mukaan vääränlaiset tavoitteet mielessä, jotka ei ole koskaan toteutunut. Päin vastoin, se sama kaveri on mättäny naamaan safkaa tän jälkeen entistä suuremmalla ruokahalulla ja kuollut yksinäisyyteen.

Itse en ainakaan lähtisi suosittelemaan kenellekään erinäisten suolojen kanssa leikkimistä. Paitsi jos on todella, todella tylsää. Se on hyvää ajanvietettä, siitä saa hyvät naurut itselle ja todistuksen rehellisestä urpoudesta. Sitä se on.

Pettynyt

H. Le Coq

Ps. Todellakin jatkan paastoa! En edes uskalla kuvitella, kuinka hyvään känniin perjantaina pääsen!

Mehupaasto, 2. päivä

Rakas päiväkirja.

Nyt riitti. Enää ei naurata, ei yhtään. Nauru loppui viime yönä joskus neljän aikaan aamusta, kun petollisen ystäväni Glauberin myötävaikutuksesta harrastin vieläkin juoksupyrähdyksiä kämppäni saniteettitiloihin. Mehupaasto on sanan kaikissa merkityksissä perseestä ja todella syvältä siellä.

Vastoin myötätuntoisesti virnuilevien ystävieni ennakkoluuloja, nälkä EI todellakaan ole mehupaastolaisen suurin ongelma. Jos haluat kärsiä saatanallisesta päänsärystä ja rehellisesti sanottuna paskoa yhden yön henkesi hädässä, kokeile toki mehupaastoa. Se on helppoa ja kivaa ajanvietettä. Ja nyt jos joku saatanan mehupaastoguru siellä äpättää huonosta tai jopa täysin puuttuvasta paastoon valmistautumisesta: turpa kiinnni!!!

Sitten kun saan taas juoda viinaa, en todellakaan juo kossua mehulla. Todellisuudessa en enää ikinä ikinä ikinä halua nähdä edes mehua. Krapulaanikin juon mieluummin piimää. Saatana.

Justin olkoon kanssani

kelju S kojootti

Run Forest, run!!

Yksi ripuli, kiitos (Yliopiston apteekki, 3,20).

Kiitos Glaubi unohtumattomasta illasta. En muista milloin tyttöä olisi viimeksi viety tällä tavalla.

Nopeammin kuin kukaan,

H. Le Coq

Mehupaasto, päivä 1

Rakas päiväkirja.

Vielä ei ole kamala nälkä. Kossua tekisi mieli niin pirusti, mutta luontaistuotekaupan myyjän mielestä sitä ei lasketa mehuksi. Perhana. Hädissäni ostin kaupasta Justin Timberlake -seinäkalenterin. Kun seuraavan kerran saan juoda viinaa, aion juoda kossua kolalla, jaffalla, pepsillä, mehulla, batterylla, vodkalla, viskillä sekä aivan paljaaltaan. Nyt minä ja glauber-suolani siirrymme intiimimpään illanviettoon.

vielä hymyilevä

kelju S kojootti

Elämäni tylsänä

Hei, nimeni on kelju S kojootti, entinen streitti.
(streitti = Straight Edge -ideologiaan hurahtanut tohvelisankari, joka ei juo viinaa eikä tee mitään muutakaan hauskaa) 

Näin voisi alkaa puheenvuoroni anonyymit streitit -järjestön kokouksessa jos sellainen olisi olemassa. Myönnän sen nyt avoimesti: kyllä, olen kieltäytynyt seitsemän vuotta viinasta. Viinan hylkiminen alkoi kohdallani varsin viattomasti. 
Ensimmäiset kännit, paha olo. Toiset kännit, yhä paha olo. Olin amatööri ja hyväuskoinen. "Juominen on typerää, älä juo". Nämä niin sanotut streitit olivat sympaattisia, eivät haisseet viinalta ja kuuntelivat menevää musiikkia. Heikko lapsenmieleni oli myyty.

Seitsemän vuotta. Onneksi olen yksi niistä, jotka ovat tulleet järkiinsä. En ole ylpeä siitä, että olen alhainen takinkääntäjä, vaan siitä etten ole enää ylimielinen paska. Palatakseni ongelmallisuuden tematiikkaan tipattoman tammikuun tiimoilta, toteankin että ihmisellä, jonka täytyy rajoittaa elämäänsä ulkopuolisilla määreillä, on pahoja ongelmia.

Ei se väärin ole jos ei tahdo juoda. Joku väittää selvistelyllä olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Vaikka maksani on yrittänyt ottaa minusta eroa jo useamman vuoden ajan, väitän että hallitulla juopottelulla on mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Se on hauskempaa kuin juovien ihmisten arvostelu, oman egon pönkittäminen ja muunlainen päteminen oman pienuuden takia.  

Alkava Jurrikanalan mehupaasto on urani ensimmäinen virallinen juomatauko. Se tuntuu henkisesti jo nyt pidemmältä kuin seitsemän hairahduksen vuottani.

Oikeaoppiseen mehupaastoon ohjeistetaan valmistautumaan viikon verran kevyellä hedelmäpitoisella ruokavaliolla, liikunnalla ja kahvin sekä alkoholin välttämisellä. Me olemme valmistautuneet kahden päivän keskittyneellä juhlinnalla ja syömällä liikaa pitsaa. Voima olkoon kanssamme.

Xkelju S kojoottiX

Teoria krapulasta

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että voisit juoda koko maailman?
Niin minustakin. Aina.
Suurimman osan ajasta haluaisin juoda alkoholia, mutta niinä harvoina hetkinä kuin alkoholi ei maistu, haluaisin juoda koko maailman krapulaani.

Nuorempana maksani ei ollut tehnyt tuttavuutta ystävämme alkoholin kanssa. Vuosien kuluessa heille on muodostunut viha-rakkaus -suhde; maksani vihaa alkoholia, alkoholi rakastaa maksaani ja pyrkii sen kanssa välittömään läheisyyteen mahdollisimman usein. Vuosia sitten, kun alkoholi ja maksani eivät tunteneet toisiaan hyvin, maksa hoiti työnsä moitteettomasti ja niin minäkin osuuteni töissä, vaikka olin ollut juhlimassa edellisenä yönä. Sittemmin maksani on alkanut vihata alkoholia suuren työmäärän vuoksi ja kostaa sen minulle aamuisin.

Kostaminen minulle on väärin, sillä itsehän olen syytön alkoholin päättömään rakkauteen maksaani kohtaan. Seitsemän vuoden pakkoavioliitto juotiin täytäntöön välittömästi ensikohtaamisen jälkeen.

En ole helppo, olen varma. Minut on yhtä helppo saada juomaan viinaa kuin laktoosi-intolerantikon pieraisemaan maidolla. Olen yhtä varma kuin auringonnousu aamuisin, aurinko ei sammu, minä sammun.

Olemme päättäneet ystäväni Kelju S. Kojootin kanssa tehdä viiden päivän tehopuhdistuksen elimistömme hyväksi. Huomisesta alkaen toteutamme elimistölle rankan mehupaaston. Pelkkä nesteellä eläminen ei ole Jurrikanalan asukeille uusi asia. Olemme tottuneet tiukkaan nesteytykseen, tosin alkoholin muodossa, kuten Kelju S. Kojootti sanoi luontaistuotekaupan myyjälle myyjän kysyessä aikaisemmista juomapaastokokemuksista.

Elossa minut pitää ainakin huomispäivään asti tietoisuus viime yönä nautituista juomista, ruumiissani olevasta palamattomasta alkoholista.

Rakkaudella,

H. Le Coq

Viina-aikuisuudesta

Elämme vaikeita aikoja. 90-luvulla syntyneet kauhukakarat saavuttavat pian baarikypsyyden saaden meidät 80-luvun veteraanit tuntemaan itsemme alkoholisoituneiksi dinosauruksiksi. Kuka hemmetti on antanut pikkusisarusteni ikäisille räkänokille luvan tunkeutua minun ryypiskelymailleni??

Lievä ikäkriisini sai minut pohtimaan alkoholin merkitystä ihmislapselle 
matkalla kohti aikuisuutta ja sen kynnyksellä. Suomen alkoholilainsäädäntö väittää aikuisen ihmisen olevan 18-vuotias. Mielestäni viinan suhteen aikuisuus tulee kuitenkin 
määritellä syvällisemmin. 

Matkan viina-aikuisuuteen voikin hahmotella eräänlaisena portaikkona. Lapsen lähestyessä viina-aikuisuutta muuttuvat vanhempien tietoisuus silmäteränsä ryypiskelystä ja heidän suhtautumisensa tämän juomatapoihin.

1. Ensimmäinen kännikokeilu

Ensimmäisen kännikokeilun valmistelut voivat muistuttaa
pienen valtion valmistautumista ydinsotaan. Tarkoituksena on pitää viholliset eli vanhemmat autuaan tietämättöminä koko prosessista, mutta jokainenhan tietää että vanhemmat ovat aina selvillä teini-ikäisten kullanmurujensa toimista. Tästä alkaa vanhempien tietoisuus lastensa ryypiskelystä. 
Tie kohti humalaisen lapsen rehellistä hyväksyntää 
on vielä pitkä.

2. Teiniaikojen känniääliöinti

Ennen täysi-ikäisyyttä ihmisolennon viinankäyttö on täyttä idioottimaisuutta. (Useimmilla tämä idiotismi jatkuu pitkälle aikuisikään, monilla se ei lopu ikinä) Alkoholinkäyttö teininä on täyttä tuhlausta, sillä se nähdään vain keinona nostaa omaa teinistatusta. Mitä enemmän siideriä tai kiljua siemailet, ja mitä tyylikkäämmin sammut puskaan, sitä korkeammalla olet kieroutuneessa teinihierarkiassa. Teinin alkoholinkäytöstä ei nauti teini itse eivätkä hänen vanhempansa, saati sitten todelliset
ammattilaiset, joiden puistonpenkit nämä maanvaivat valtaavat.

3. Täysi-ikäisyyden ihanuus

Kun ihmisen sisäinen kello kilahtaa 18, on vanhempien hyväksyttävä räkänokkiensa jurrihakuisuus. Vaikka vanhemmat sietävät täysi-ikäisen kakaransa dokausta, ei älytön baareissa rypeminen naurata vanhuksia alkuun lainkaan. Vanhemmat eivät halua kuulla eivätkä varsinkaan nähdä tulevaisuuden toivojaan kännin tuoksinnassa. Hyvä niin. Jälkikasvun toikkarointi Sedulassa syli täynnä viinaa (=skumppapullo, kaksi mansikkamargaritaa + olut) saa jokaisen äidin varmasti ylpeäksi lapsestaan.  

4. Vanhempien vittuilu juomatavoistasi

Koin elämäni suurimman järkytyksen ollessani vierailulla vanhassa kotikaupungissani ja yöpyessäni lapsuudenkodissani.  Erään aamuun saakka venyneen nesteytysreissun jälkeen päätin valmistaa hieman aamupalaksi naamioitunutta iltapalaa. Liikkuessani äitini keittiössä virtahevon sulavuudella onnistuin herättämään vanhusten huomion, ja minut nähtiin todistettavasti tukevahkossa jurrissa. Aamuiseen kohtaamiseen palattiin illalla kun rehellisesti virtahevon näköisenä ryömin keittiöön iltapalaksi naamioituneelle aamupalalle. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Rakas äitini: "Mitä eroa on kelju S kojootilla ja paikallislehdellä? "
Virtahepo: "???"
Äitiliini: "Paikallislehti tulee aikaisemmin kotiin" (*hykertelyä*)

Olin ylpeä itsestäni ja äidistäni. Vihdoinkin olin saavuttanut viina-aikuisuuden. Ryypiskelyni oli hauskaa myös äitini mielestä. Tästä lähtien saatoimme hyvillä mielin kumota jouluaterioiden viinipullot, olimmehan samassa jurriveneessä. 

Kiukutteleva kolmivuotiaanne

kelju S kojootti

37 minuuttiani selvänä

Aikuisemmat ihmiset kuin minä muistelevat monesti kuinka helppoa elämää opiskelijaelämä on. Itsehän en ole työssäkäyvä ihminen, vaan opiskelija, ja voin kertoa viinankäytön suurella kokemuksella, että opiskelijaelämä on rankkaa. Meillä on monenlaisia huolia maksaamme painamassa.

Tämän viikonlopun aikana olen ollut selvänä yhtä paljon kuin aurinko esiintyy kaamoksen aikana. Maksani on saaut tämän viikonlopun aikana liioitellut 37 minuuttia taukoa, jonka jälkeen hyvänä valmentajana tsemppasin sen uuteen nousuun. Nämä minuutit olivat rankkoja minulle henkisesti, sillä mielessäni pyörivät tärkeät asiat: Mitä juon tänään ja kuinka paljon. Nämä vaikuttavat vähäpätöisiltä kysymyksiltä, mutta mietitäänpä uudestaan. Se, mitä juon ja kuinka paljon saattavat vaikuttaa koko tulevaisuuteeni.

Alkoholin laadulla ja kulutuksella on suuri merkitys illan, sekä seuraavan päivän kulkuun. Valintaani vaikuttavat seuraavan päivän suunnitelmat tai niiden puuttuminen. Tärkein kysymys on siis varmasti, voiko juoda krapulahakuisesti. Kysymys on sinänsä hölmö, sillä ainoat kerrat kun ei juoda krapulahakuisesti, ovat ne kerrat, jolloin ei ole pitänyt lähteä juomaan ollenkaan.

Se, millaisen seurustelukumppanin illaksi valitset, riippuu siitä, mikä on tarkoituksesi. Tässä pari vinkkiä:

Valitse seurustelukumppaniksi kirkkaat, mikäli sinulla on illaksi missio, jota et halua muistaa seuraavana päivänä.

Mikäli haluat säilyttää jonkinlaisen tunteen illan tapahtumista, kannattaa juomaksi valita kuohuviini. Kuohuviini saa olosi flirttailevaksi ja varmaksi, joten erinäisten puutostilojen poistaminen hoituu kätevimmin ystävämme kuoharin avulla. Tapahtumia ei voi muistaa tarkasti jälkikäteen, mutta sitä varten kannamme vartaloa. Polvet ja kyynärpäät on hyvä tarkastaa kuohuviinipitoisten iltojen jälkeen. Myös mahdollinen raskaus kertoo puutostilasi päättymisestä.

Vanha sananlasku "Olut on vanhin voitehista" pitää edelleen paikkansa. Tie sydämeen käy kaljan avulla. Kalja on maailman vanhin ja suosituin alkoholijuoma, eivätkä monet kokeilleet voi olla väärässä. Kalja on oikea hurmuri, se on vienyt monen kännineitsyyden mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kalja täyttää kaikki toiveesi ja on uskomaton rakastaja.

Jos haluat hoitaa illan nopeasti pois alta, käänny snapsien puoleen. Aina ei ole häpeä olla nopea.

Tämän illan juomaksi valitsin siiderin ja lonkeron. Jätän hyvästit näille juomille vähäksi aikaa ja alan suosia kirkkaita. Mietojen alkoholijuomien hinta on noussut pilviin, joka tarkoittaa siirtymistä väkeviin. Tervetuloa muistamattomat yöt ja tyhjä pankkitili!

On vasta tammikuun kahdestoista päivä, joten kaikilla on hyvin aikaa treenata maksansa kesäkuntoon! Hauskaa lauantai-iltaa kaikille, minä lähden antamaan baarityöntekijöille leipää pöytään. Muistakaa juoda fisua, se antaa oksennukselle kivan lisävivahteen.

H. Le Coq

Ikinä en enää juo

Niin.

http://www.crazydiamond.fi/downloads/kankkuset.jpg

Tunnustus

En ole koskaan juonut absinttia sokeripalan kanssa. Raakana kylläkin liikaa.

Drinkkivinkki: Haluatko jännitystä elämääsi? Etsitkö jotain uutta? Onko sinulla aggressioita, joita et ole koskaan voinut pukea sanoiksi ja teoiksi? Ei hätää, minulla on tarjota sinulle täydellinen ratkaisua: Juo absinttia. Sopimukseen sisältyy: rähinä snägärillä, seurustelukumppanin / mahdollisen sutinan kosauttaminen, muistinmenetys, pankkitilin mysteerinen tyhjeneminen sekä kolmen päivän infernaalinen krapula. Kun juot kahden päivään sisään, saat kaupan päälle liskodiskon.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä

kelju S kojootti

Tunnustus

En ole koskaan juonut sherryä. Hävettää.

Alkoholinkäyttö on taitolaji

Alkoholi, tuo suomalaisten kollektiivinen salarakas. Meille jurrikanalassa alkoholi on ollut hyvä ja reilu kumppani jo pitkään. Olemme ansainneet krapulamme ja morkkiksemme tiukalla päämäärätietoisella harjoittelulla.  Yhdessä pyhänä kolminaisuutena olemme irtautuneet arjen oravanpyörästä mitä sopimattomimpina ajankohtina. Meille alkoholin nauttiminen ei ole yhtä kuin viikonlopun hölmöily, vaan se on jotain kultivoituneempaa ja ylevämpää. Se on 
elämäntapa.  Etkot, jatkot ja kaikki siltä väliltä ovat erikoisalaamme. Joskus olemme onnistuneet käymään niillä kuuluisilla yksillä, mutta usein ne ensimmäiset yhdet ovat unohtueet seitsemänsien yksien jälkeen. Toisinaan olemme juoneet kaiken, minkä olemme kiinni saaneet.

Jokaisen on kuitenkin aika ajoin hyvä pysähtyä miettimään suhdettaan tähän salakavalaan rakastajaan.  Tämä blogi on tulos eräästä tuollaisesta pohdiskelusta. Vuosi 2007 oli hieno ja ajoittain humalainen vuosi. Ajatus jurripäiväkirjan pitämisestä kyti aivoissamme juhlimisen, työnteon ja opiskelun lomassa. Alkon viinakortti oli ja on yhä hieno keksintö, jos se vaan ei aina hukkuisi illan tuiskeessa. Blogia onneksi on hieman hankala ottaa mukaan anniskeluravintolaan, ja vielä vaikeampi kadottaa tuiterissa.

Minä, kelju S kojootti olen tällä hetkellä vastuussa jurrikanalan juoduista alkoholiannoksista. Urhea yritykseni tipattomaan tammikuuhun kaatui viiden päivän taistelun jälkeen. Hyvä niin. Mielestäni tipaton tammikuu on aina 
kielinyt ongelmallisesta suhteesta ja suhtautumisesta alkoholiin.  Juhliminen on iloinen asia. Valitettava totuus on, että juhliminen ilman viinaa on kuin kala ilman polkupyörää. 
Elämässä ei aina tarvitse olla järkeä.

rakkaudella

kelju S kojootti

Paljonko on paljon?

Meidän Jurrikanalan asukkaiden mieltä ajatus hauskasta alkoholittomasta illasta kirvelee yhtä paljon kuin teqilaan kuuluvan suolan heittäminen silmään; sellainen ilta on yhtä mahdotonta kuin yrittää tunkea neljän litran booliaineksia kolmen litran astiaan.

Alkoholi on itseisarvo, ainoina muuttujina toimivat alkoholin määrä ja kovuus. Ryyppäämään ei pyydetä, siitä ilmoitetaan. Valitettava tosiasia on, että jos lopettaisimme alkoholin käytön, elämänlaatumme laskisi nollapromilleihin.

Paljonko on paljon? Sitä yrittää selvittää minä, H. Le Coq ja ystäväni Kelju S. Kojootti vuoden ajan alkoholilaskurin kertoessa lukijoille päihtyneen totuuden meidän alkoholinkäytöstämme. Kaikkea ei aina voi muistaa. Onneksi.

Kuten uuteen vuoteen kuuluu, myös minä H. Le Coq, olen tehnyt itselleni kaksi uuden vuoden lupausta. Lupaukset on otettu listasta, jotka haluan kännieni aikana toteuttaa:

Lupaus 1: Viinahyytelökakku.

Jokaisen itseään kunnioittavan alkoholinrakastajan on kokeiltava tätä joskus. Hävettää myöntää, mutta viinahyytelökakkuneitsyys on vielä puhkaisematta. Jos jollain on hyviä viinakakkureseptejä niin otan päihtyneenä vastaan!

Lupaus 2: Viinavesimeloni.

Toimii kuulema festareilla hyvin: "Herra sämpyläkainalo voi ratsata koko ruumiini ihan mielellään, sisään ei ole pyrkimässä kuin minä ja melonini".

Nämä vuoden yhdeksän ensimmäistä päivää ovat tuntuneet pidemmiltä kuin Ron Jeremy, sillä en ole koskenut lainkaan tähän makuhermojani rakastelevaan aineeseen. Illalla on tarkoitus päästä taas orgasmien makuun.

H. Le Coq