Oi krapula, oi krapula, minne menit?

Vastine Keljun tekstille Ammatinvalintakysymys (17.3.2008)

Tapahtuipa eräänä iltana. Jurrikanalan asukit saivat käsiinsä kossua, punkkua, valkkaria, siideriä ja kaljaa, sekä tequilaa ja ässämix-shotteja.

Tapahtuipa seuraavana aamuna. Arvaatkos?

Ei, en löytänyt itseäni vessan lattialta sikiöasennosta hukkumassa omiin eritteisiini.
Ei, en ratsastanut salamalla. Ratsastin linja-autolla kohti koulua hymy naamalla, suu purkkaa täynnä. Soitin bussi-bussuraisesta Keljulle kysyäkseni, ehtisikö hän tulemaan kahville ennen koulun alkamista. Puhelu meni suurinpiirtein näin:

Le Coq: Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
Muumio: Mmmmpffff. Mpffmmm.
Le Coq: Ehditkö ennen koulua kahville kanssani?
Koteloitunut toukka: Mmmmpph. Mmmmm. Tuut-tuut-tuut.

Olen puutteessa. Kärsin vakavasta krapulanpuutostilasta. Oireet ilmenevät lihavoituneena lompakkona sekä terveinä elämäntapoina. Ainoa asia, johon olen viimeaikoina sijoittanut, on kuukausikortti samaan täysrääkkilään, jossa Kelju valehtelee silloin tällöin käyvänsä.

Huomenna ajattelin sijoittaa tequilapulloon, jotta saan hankittua itselleni krapulan sunnuntaiksi. Mikä olisikaan ihanampaa kuin maata sikiöasennossa peiton alla ja pitää pientä tasaista ininää limpparin tyydyttäessä kaikki tarpeet, takaraivossa ajatus jälleen onnistuneesta illasta?

Nyt poistun koneen ääreltä, koska en jaksa kuunnella Keljun vittuilua kasaantuvista Phil Collins -krapuloista. Menen itkemään, koska Kelju on oikeassa.

Nimensä olkoot Kelju ansainnut

Les Coq

Kaupunkilaisjuoppo maalla, osa kaksi

eli maksan tiukka intervallitreeni

tarvikkeet

- playboy-kartanoon verrattavat tilukset susirajalla
- kaksi autollista hippejä
- ruokaa pienen valtion ruokkimiseen
- viinamäärä jonka näkemisestä äitiliini pyörtyisi


Päivä 1

Tiluksilla oli kaksi alkuasukasta jo ennestään. Nämä metsäläiset toivottivat juoppolaumamme lämpimästi tervetulleeksi. Miltei heti kävi ilmi, että tiluksilla on kolme (3!!!) pontikkapannua, ja valmista tavaraakin pitäisi olla jossain. Tuleva liskolaumamme siirtyi alkuasukkaiden kotina toimivasta tuvasta kohti riihtä, joka olisi juopottelumme tukikohta.

Pojat lämmittivät saunan, me tytöt joimme viinaa. Pian tytöt siirtyivät saunaan taskut täynnä kaljaa. Viinanjuonti tuotti varsin irtonaisen olon, joten päädyimme alasti hankeen. Tuvalla, noin 300m saunalta oli käyty seuraava keskustelu:

Alkuasukas 1: Mikäs tuo ääni on? Taitaa olla kiimainen kettu kun noin huutaa
Alkuasukas 2: Ei se mikään kettu ole. Taitaa olla neidit saunomassa siellä.

Päivä 2

Päiväni alkoi sarkofagi-krapulalla. Tilani kriittisyydestä johtuen en suostunut olemaan yli metrin päässä olut-, viini- tai kossupullosta. Tämä aiheutti hilpeyttä alkuasukkaissa.

Alkuasukas 2: Keljuhan on aika asiallinen tyyppi
Kelju: siis tuotaa….?
Alkuasukas 2: No aina kun siuhun törmää niin siulla on joku viinapullo taskussa

Lupaavasti alkanut päivä sai varsin dramaattisen lopun. Letkeässä humalatilassa emme huomanneet viinavarantojen loppumista. Olimme tehneet amatöörimäisen virheen: aliarvioineet maksamme sietokyvyn. Alkoi armoton pontikanmetsästys. Itse sammutin itseni kossun turvin jo hyvissä ajoin enkä päässyt pontikkaa maistamaan.

Päivä 3

Viikonlopun saldo:

Tyhjä akku autossa. Joku älykääpiö oli jättänyt valot toiseen autoistamme. Valojen palaminen oli ilmeisesti tiedostettu jo ensimmäisenä iltana, mutta toiminta asian suhteen vain oli unohtunut.

Tyhjät pullot. Pullot kyllä mahtuivat autoihin, ainuttakaan hippiä ei vaan meinannut sopia sekaan. Pulloilla tukittiin yhden huoltoaseman pullonpalautuspiste ja saatiin bensarahat sivistyksen pariin.

Seurueemme oppi reissulla tärkeän seikan: osta aina kossupullo kiellon päälle.  Mikään ei ole surullisempaa kuin viinaton juoppo.

kelju S kojootti

Kiitos kesäaika

Suomi siirtyy kesäaikaan tulevana sunnuntaina. Maailmasta häviää jälleen yksi kallisarvoinen tunti. Tämä tunti on kriittinen tunti, sillä se tulee omalla kohdallani olemaan takuuvarmasti krapulainen. Toisin kuin toverini Le Coq, en ole erityisen suuri krapulafani. Yhden darraisen tunnin katoaminen on ehkä paras synttärilahja ikinä.

Mihin tämä tunti menee? Paraneeko oloni sunnuntaina yhtäkkiä tunnin verran, vai kestääkö krapulani pidempään? Vai jääkö tunnissa oletetusti haihtuva alkoholi ikuisesti verenkiertooni? Jos olisin kaikki kesäaikaan siirtymiset kännissä, olisinko lopulta neljän promillen jurrissa lopun ikääni?

Kaikkia näitä asioita olen pohtinut usein sarkofagi-krapulassa. Sarkofagi-krapula on kenties jaloin ja filosofisin krapulan muoto. Siinä missä Phil Collins – darra on epäinhimillinen, on sarkofagi-darra hyvinkin pehmeä.

Sarkofagi-krapulaan tarvitaan sänky ja paljon peittoja. Krapulainen urpo ryömii peittojen sekaan ja ystävien avustuksella kääriytyy niihin muistuttaen näin muumiota. Sarkofagi on valmis, ja jurrikana on palannut kohtuun. Sarkofagista on hyvä huudella hävyttömyyksiä jurritovereille, jäädä läskikasan alimmaiseksi tai vain filosofoida omassa rauhassaan.


Krapulaa pelkäämätön

kelju S kojootti

Alkoholilain §33 = täyttä skeidaa

Suunnittelin juuri hyväntuulisesti hyräillen lauantai-iltaa ystäväni Keljun kanssa. Olemme kuola korvista asti valuen hiljaisuudessa miettineet viinaneiteilyn kokeilemista Keljun synttäreiden kunniaksi. Mansikkamargaritoja siis. Toisaalta emme voi laskea tätä viinaneiteilyn piikkiin, sillä oikeaoppiseen margaritaan tulee kahta tiukkaa viinaa. Niin tiukkaa, että saimme törmätä maksaa kirpaisevaan ongelmaan.

Klikkailin itseni totuttuun tapaan Alkon sivuille ja koska tequilapullon hinta on ennestään tuttu, kirjoitin hakusanaksi margaritan toisen osan, Cointreaun, nimen. Näin saisin tietää, paljonko voisin kuluttaa rahaa huomenna kahviin mediauutisia ja muita radion toimituspäällikön nakkiin osuvia skeidoja tehdessäni, jotta rahaa jäisi vielä kahteen pulloon margaritaa toteuttavia aineita. Parilla klikkauksella juouduin kohtaamaan kuivan totuuden;

"Tuotehausta voit hakea kaikkia enintään 22 %:n juomia.
Alkoholilain 33. pykälän mukaan väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty.
Tästä syystä emme näytä sivuillamme yli 22 % alkoholia sisältäviä tuotteita.
Saat tietoa kaikista tuotteistamme myymälöistämme ja sieltä jaettavasta painetusta hinnastosta.

Lisätietoja tuotteista saat myös asiakasneuvonnasta , puh. 020 711 711 (ark. 9–16)."

Voihan muovinen kaljapullo ja tuoppiin jätetty pohja! Mitä skeidaa tämä on? Miksi oikeasti merkittävien viinojen hintoja ei saa kertoa? Kuka on alkon (alkon kirjoitan tässä yhteydessä pienellä, sillä arvostukseni tätä lafkaa kohtaan laski huonon humalan tavoin nollasfääreihin) sivujen suunnittelijan käskenyt nussia pilkkua? Hakekoot seksikaupasta dildon tai hoitakoot homman miten hoitaa, mutta vakavissa asioissa ei saa sortua vähäpätöisestä puutostilasta johtuvaan nössöilyyn, koska se saattaa johtaa alkoholin puutostilaan! Ja se on vakavaa jos joku!

Tämä rikkoo alkoholistien oikeutta saada tietoa. alkon omaksi parhaaksi on "mainostaa" kaikkia tuotteitaan netissä. Mainosta kuvaillaan eräillä sivuilla näin:

" Mainos yrittää luoda tuotteesta miellyttävän kuvan, ja tavalla tai toisella vakuuttaa sinut siitä, että sinun kannattaa ostaa se."

Ihan tiedoksi vain, että kaikki alkoholi on miellyttävää. Ja tietenkin minun kannattaa ostaa alkoholia! Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, eipä kannatakaan. Sitä kannattaa tehdä itse. Melkein voisi protestiksi ruveta keittämään pontikkaa.

Vitutuksen pyörteissä

Le Coq

Mutta mihin hävisi viinatasa-arvo?

Minulla meinasi mennä aamukaljat väärään kurkkuun viime viikolla, kun Kaleva uutisoi seuraavaa:

Naisille tuunatusta vodkasta odotetaan hittituotetta Venäjällä

Venäläisellä liikemiehellä Igor Volodinilla on suuret odotukset uutuustuotteelleen, pelkästään naisille myytävälle vodkalle.

Mitä helvettiä? Miksi? Vaadin tasa-arvoa!

Ryittyäni kaljat pois keuhkoista jatkoin onnekseni artikkelin lukemista ja pelkoni todistettiin vääräksi:

Naisten vodka on yhtä vahvaa kuin miestenkin, mutta se on Volodinin mukaan maultaan täyteläisempää. Siinä ei ole myöskään mausteena esimerkiksi krapulaan yhdistettävää sikunaöljyä.

Mistä tämä on merkki?

Liikemiehet ovat huomanneet, että naiset eivät kuluta suhteessa miehiin tarpeeksi alkoholia. Ryhdistäytykää rakkaat jurrisiskot!

Miehillä on päässään outo ajatus siitä, etteivät naiset voi juoda yhtä paljon kuin miehet.

Tapahtuipa 2000-luvun alussa:

Le Coq on kutsuttu tutustumaan uuden sutinansa ystäviin illanviettohenkisessä meiningissä. Le Coq pääsee taivaaseen, ei pelkästään parinkymmenen testosteronihärän olemassa olon johdosta, vaan siitä viinamäärästä, jonka nämä miehistä viinankäytönvoimaa uhkuvat sonnit olivat kantaneet käsivarsillaan illanviettopaikkaan. Le Coq, silloin 43 kg, tahtoo saada osansa tästä viinamäärästä.

Missio: vaikutuksen tekeminen sutinansa ystäviin juomalla nämä pöydän alle.
Lopputulos: vaikutuksen tekeminen sutinansa ystäviin juomalla itsensä vessaan oksentamaan.

Aamulla Le Coq viimeistelee vaikutuksenteon myös sutinaansa. Hän hurmaa sutinansa ei pelkästään ripsistä alaluomiin siirtyneellä maskaralla (mitkä mustat silmänaluset, ripsiväriä se vain oli!), vaan kuperkeikkaa, kärrynpyöriä ja ukemeita heittävällä vatsallaan, sekä ruusutarhalle tuoksuvalla hengityksellään.

Tämä on esimerkkini toteutuneesta viinatasa-arvosta. Aika ajoin minua hävettää naisten ininä tasa-arvosta, samalla kun he vaativat miehiä maksamaan drinkkinsä. Kun sitoudutaan pyhään, elinikäiseen liittoon alkoholituotteiden kanssa, vannotaan vala viinatasa-arvon toteutumiseksi.

Rakkaat jurrikanat, tasa-arvon nimissä, miksipä ette tarjoisi kaljaa hyvän äijäyden merkiksi miespuoliselle jurriystävällenne, naakkelille?

Tasa-arvoa vaatien

H. Le Coq

Ammatinvalintakysymys

Jos koira on kehittynyt sudesta, ja ihminen amebasta, niin mikä on seuraava kehitysmuoto juoposta?
Helppoa: toimittaja.

Tapahtui arki-iltana: Jurrikanalan asukkaat ja muu iloinen toimittajasakki sai käsiinsä kossua, valkkaria, punkkua, siideriä ja kaljaa. Kohta oltiin baarissa ja yritettiin juoda tequilaa vatsaltani.

Seuraava aamu: Eilisillan urposeurueen muisti ja rahat ovat kadonneet, tilalla infernaalinen tiedätte-kyllä-mikä. Itse itken tyynyn alla kun Le Coq yrittää todennäköisesti vielä kännissä saada minua kouluun puhelimitse.

Samaisen aamun ilta: Tärisevä ja krapulaitkua tuhertava toimittajanalku raahautuu juttukeikalle miltei Phil Collins-darraan* verrattavassa kanuunassa. Deadline yrittää saada ääntään kuuluviin krapulaukkojen rakentaessa ja purkaessa pyramidia porakonein päässäni. Onneksi haastattelin toista miltei suoraan juopoista polveutuvaa ammattikuntaa eli rokkareita. He osasivat välttää äkkinäisiä liikkeitä ja joivat kaljaa varsin hienovaraisesti nähdessään vihertävän olemukseni.

Jos uskoisin johonkin jumaluuteen, vannoisin kossupullon kautta että ylempi taho on johdattanut minut ja Le Coqin alalle, jolla krapula ja rehellinen jurri seuraavat toisiaan soljuvana jatkumona.

Yläkerran ukkeleiden sijaan pohjaan teoriani sisäiseen johdatukseen ja luontaiseen alttiuteen. Humalahakuinen alitajuntamme ja viinaa huutavat geenit ovat naamioineet alkoholinjanonsa tiedonjanoksi ja tiukaksi työmoraaliksi. Tieto lisää tuskaa, ja tuskahan hukkuu viinaan. Jatkaakseni vielä kliseiden voimalla; raskas työ vaatii myös raskaat huvit, ja niistä toipuminen korjaussarjan.


Jurrigaalassa Känni of the Year – sarjassa ehdolla


kelju S kojootti


*etkö tiedä Phil Collins – darraa? Sivistä itseäsi Pasilalla

Ihanaa siideriä!

Kelju tässä hei. Olen rakkaan jurriystäväni Le Coqin luona ja minua lievästi vituttaa. Itse olen lähdössä salille pumppaamaan rautaa, ja mitä tekee solidaarinen jurrikanatoverini: JUO SIIDERIÄ!!!!

Nyt koskee, koskee ja pahasti. Ja jotta siiderittä oloni ei olisi liian helppoa, tunkee Le Coq tuota jumalten nektaria miltei suoraan nenääni hokien "haista Kelju haista, ihanaa siideriä!".

Minä ja kreatiinini poistumme tervehenkisempään seuraan.

muskeli-Kelju

Ehkä otin, ehkä en

Ei tarvitse olla Einstein huomatakseen, miten viinalakkoni kävi. Sinnittelin raskaat 17 100 minuuttia ilman alkoholia, jonka jälkeen minulle tuotiin ensiavuksi avattu, seitsemän prosenttinen, ihana, päärynäinen vihreä elvyttäjä. Sain tuskin otetta tölkistä, sillä viinadieetti oli vienyt melkein kaikki voimani.

Vinkki: Miten saa juopon juomaan? Tuo hänelle valmiiksi avattu pullo (kossua, kossua!!) eteen. Jos hän ei reaktionomaisesti ala juoda, tilanne on päässyt huolestuttavan pahaksi. Tällöin suosittelen kossutipan kokeilemista.

Nyt, entistäkin viisaanpana lakkoni jälkeen olen sitä mieltä, että viinalakkoilu on niille, joilla on alkoholiongelma. Omat ongelmani alkoholin suhteen liittyvät lähinnä juomattomaan kotiviiniin nurkassani.

Lappoletku suussa

Le Coq

kotiviinin testausta

Hei rakas lukijamme. Huhut filosofioinnistani ovat syvästi totta. Tämä on myös ensimmäinen kertani kun kirjoitan blogiamme niin sanotusti "tuiterissa". Le Coqin mukaan olen ollut tuiterissa ennen tätä, mutta rakas jurrinen ystäväni on ollut väärässä.

Haluan kertoa sinulle kännin määritelmästä. Känninhän voi määritellä monella tapaa. Minun mielestäni jurrin määrittelemiseen pätee vain yksi sääntö; neljän kaljan raja. Niin kauan kun juoppo onnistuu juomaan alle neljä kaljaa, sitä ei lasketa. Näin ollen huhut tuiterissa olemisestani ovat suuresti vääristeltyjä.

Taistelun keskeltä

kelju S kojootti

Tunnustus

Hei rakkat lukijamme, toivottavasti olette kännissä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan blogiamme humalassa. Minusta tämä on vähintä mitä voin tehdä.

Ystäväni Kelju filosofoi vieressäni. Hän harmittelee asioita, joita ilman minua ei olisi hänen elämässään tapahunut. Hieman vituttaa. Olen kuitenkin osa hänen jurrilaansa.

Ehkä lapoimme, ehkä emme.
Ehkä menemme baariin, ehkä emme.
Ps. Minulla ei ole rahaa juoda enää yhtään enempää. Paitsi omaa kotiviiniämme, mutta en voi juoda, koska yksi viinin isistämme on humalassa jossain aivan väärässä paikassa. Hyvää isänpäivää.

Jurrissa

H. Le Coq

Pilkkuvirhe paholainen

Olen ylpeä teistä, rakkaat lukijamme. Jäitte kiinni. Mielestäni teidät pitäisi aateloida jurrisesta olotilastanne blogia lukiessanne. Humalaspäissäni nimittäin laskin tuossa taannoin, montako annosta kolmen litran viskipullo sisältää alkoholia (teksi 27.2.2008, juomalakko, päivä viisi). Pieleen meni kuin Jeesuksen pääsiäinen. Vastaus on ihan vitusti, mutta rajansa kaikella. Jurrissa laskeskelin vastauksen olevan 750 annosta. Kukaan teistä, sir Lukijamme, ei huomannut tuota alkoholista johtuvaa virhettä.

Juomalakko on tehnyt minulle ihmeitä, koska huomaan tuollaiset tyhjänpäiväiset virheet. Kuten viskipullolaskelmaan, niin myös juomattomiin päiviini on täytynyt lipsahtaa pahemman luokan pilkkuvirhe. Olen ollut nyt yksitoista päivää ilman alkoholia, ilman annoksen annosta tai tuopin tuoppia. Saako itkeä jos tahtoo? Mihin hukutan suruni, kun Tuoppi, uskollinen rakastajani pettää minua muiden kanssa? Yleensähän puhutaan juomattomista minuuteista, korkeitaa tunneista. Onneksi Kelju urhollisesti pitää tilastojamme yllä, ollen tuiterissa ja kykenemätön päivittämään virallista annoslakuriamme.

Käsi täristen vakavasta puutostilasta johtuen

H. Le Coq

Jurrisanastoa

Alkoholiammattilaisen maailmassa on paljon ilmiöitä, joille ei vain löydy sanoja. Nyt sinulla, rakas jurrinen lukijamme, on mahdollisuus kielellistää näitä kännin pieniä ihmeitä.


AASLEAGH (n.)
A liqueur made only for drinking at the end of a revoltingly long bottle party when all the drinkable drink has been drunk.

BLITHBURY (n.)
A look someone gives you by which you become aware that they're much too drunk to have understood anything you've said to them in the last twenty minutes.

DUNTISH (adj.)
Mentally incapacitated by severe hangover.

GOOLE (n.)
The puddle on the bar into which the barman puts your change.

HAGNABY (n.)
Someone who looked a lot more attractive in the disco than they do in your bed the next morning.

POTT SHRIGLEY (n.)
Dried remains of a week-old casserole, eaten when extremely drunk at two a.m.

SLUMBAY (n.)
The cigarette end someone discovers in the mouthful of lager they have just swigged from a can at the end of party.


Nämä ja monet muut hykerryttävät sanat selityksineen löytyvät Douglas Adamsin ja John Lloydin “sanakirjasta” The Meaning of Liff.


Jurrikielitieteilijä kelju S kojootti

Lapsen heitteillejättö

Tunnustus: meillä on yhteinen lapsi.

Lapsemme ei ole vahinko tekohetken kännistä huolimatta. Lapsella on neljä rakastavaa alkoholistivanhempaa. Se on suunniteltu ja rakkaudella alkuunpantu.

Ylpeinä olemme kuunnelleet lapsemme jokellusta öisin. Se alkoi jokeltaa heti ensimmäisenä yönä. Liiasta ravistelusta johtuen lapsemme ei jokella enää.

Lapsemme on pullea ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Kaikki tietävät, että lapset haisevat. Meitä nämä aromit eivät haittaa. Ne muistuttavat meitä tulevista ajoista. Meillä on suuria suunnitelmia lapsemme tulevaisuuden varalle. Hän tulee ruumiillistamaan omat unelmamme.

Lapsen nimi on Villi Mansikka. Se on väriltään terveen punainen. Kokoa sille on kertynyt 25 litraa.

Tänään suoritamme yhden lapsen aikuistumisriiteistä; kirkastamisen.

Lapsi saavuttaa juomakelpoisuuden parissa viikossa, jolloin siitä tulee erottamaton osa alkoholistiperheen arkea. Toivottavasti lapsemme kestää ainakin kaksi ryypiskelykertaa.

Lappomisrallin keskeltä raportoivat äideistä alkolisoituneimmat

Le Coq ja Kelju

kelju S juoppo kuntosalilla

Kuten jurrikanat ovat usein pohtineet, rypemiseen on saatava joku tolkku. Ongelman ratkaisua on kuitenkin siirretty aina seuraavaan olueen, ja lopulta on päädytty kossuun. Minkäs sitä juoppo luonnolleen mahtaa.

Ihme on kuitenkin tapahtunut, ja olen kuntosalikortin onnellinen omistaja. Äitiliini lähetti rahaa sillä ehdolla että ne käytetään kunnon (ei juoma-) kohottamiseen. Helppo nakki tämä kuntoilu, ajattelin, sillä onhan keljulla kilpaurheilijan tausta. Nykyään olen vain keskittynyt enemmän juomapeleihin ja – maratoneihin.

Kossusta asiaan. Itsevarmasti naureskellen katselin mummeleiden ja muiden pömppömahojen kansoittamaa Body Pump salia. Mieleni teki lyödä lähimmän keskikymppisen kanssa vetoa mäyräkoirasta, että hän ei selviä hengissä. Enpä tiennyt mikä minua odotti.

Olin täysin varma menehtymisestäni vartin rääkin jälkeen. Puolen litran kaljatuoppien nostelu käy kyllä treenistä, mutta tämä on jo liikaa. Pyllistelevät mummot ja fitness-misut ympärilläni vain lisäsivät ahdinkoani. Ei naurattanut yhtään. Harkitsin pakoa ikkunan kautta, mutta sämpyläkainaloinen ohjaaja äkkäsi aikeeni. Miksi oi miksi en uskonut Le Coqin varoitusta Body Pumpin saatanallisista juurista?

Tämä voi olla viimeinen kirjoitukseni. Nyt sattuu ja oikeasti. Kädet tärisevät niin pahasti että kirjoitan tätä varpaillani. En edes uskalla ajatella huomista. Vetäisin perseet, ellen kunnollisena aikuisena ihmisenä olisi sijoittanut viimeisiä rahojani tuohon surullisenkuuluisaan salikorttiin. Hyvästi julma maailma.


kelju S kojootti