Paljonko on paljon?

Meidän Jurrikanalan asukkaiden mieltä ajatus hauskasta alkoholittomasta illasta kirvelee yhtä paljon kuin teqilaan kuuluvan suolan heittäminen silmään; sellainen ilta on yhtä mahdotonta kuin yrittää tunkea neljän litran booliaineksia kolmen litran astiaan.

Alkoholi on itseisarvo, ainoina muuttujina toimivat alkoholin määrä ja kovuus. Ryyppäämään ei pyydetä, siitä ilmoitetaan. Valitettava tosiasia on, että jos lopettaisimme alkoholin käytön, elämänlaatumme laskisi nollapromilleihin.

Paljonko on paljon? Sitä yrittää selvittää minä, H. Le Coq ja ystäväni Kelju S. Kojootti vuoden ajan alkoholilaskurin kertoessa lukijoille päihtyneen totuuden meidän alkoholinkäytöstämme. Kaikkea ei aina voi muistaa. Onneksi.

Kuten uuteen vuoteen kuuluu, myös minä H. Le Coq, olen tehnyt itselleni kaksi uuden vuoden lupausta. Lupaukset on otettu listasta, jotka haluan kännieni aikana toteuttaa:

Lupaus 1: Viinahyytelökakku.

Jokaisen itseään kunnioittavan alkoholinrakastajan on kokeiltava tätä joskus. Hävettää myöntää, mutta viinahyytelökakkuneitsyys on vielä puhkaisematta. Jos jollain on hyviä viinakakkureseptejä niin otan päihtyneenä vastaan!

Lupaus 2: Viinavesimeloni.

Toimii kuulema festareilla hyvin: "Herra sämpyläkainalo voi ratsata koko ruumiini ihan mielellään, sisään ei ole pyrkimässä kuin minä ja melonini".

Nämä vuoden yhdeksän ensimmäistä päivää ovat tuntuneet pidemmiltä kuin Ron Jeremy, sillä en ole koskenut lainkaan tähän makuhermojani rakastelevaan aineeseen. Illalla on tarkoitus päästä taas orgasmien makuun.

H. Le Coq