perjantai 25. huhtikuuta 2008

Anteeksi, oletteko nähnyt krapulaani?

Olen huolissani krapulastani. Se on kadonnut. Tuntomerkit: pieni, vihreä ja vittumainen.

Olin sopinut kuluvan päivän vierailusta krapulan kanssa jo hyvissä ajoin. Raivasin sille tilaa kalenteristani siirtämällä vähäpätöiset asiat, kuten koulunkäynnin, suosiolla syrjään. Tämän aamun kohdalla kalenterissani lukee vain Krapula klo 10–17.

Eilen illalla tein kaiken mahdollisen varmistaakseni antoisan päivän krapulan kanssa. Join sekaisin kaikenlaisia viinaksia alkoholipitoisuuteen katsomatta. Join liian nopeasti ja liian lyhyessä ajassa. Karsin illasta turhat ajanvietteet, kuten veden, syömisen ja sivistyneen keskustelun. Toisin sanoen juhlin keskittyneesti pyrkien huippusuoritukseen.

Tänä aamuna heräsin toiveikkaana. Vapaa darrapäivä. Ohjelmassa olisi vain lamauttava krapula, pyykinpesua, huono kirja ja tonneittain jäätelöä. Tajusin kuitenkin jotain olevan vialla välittömästi herätessäni. Vaikka olin kolmen peiton alla, ei krapulahiestä ollut tietoakaan. Huone ei pyörinyt kun nousin ylös. Aamupuuro ei pyrkinyt kurkusta ylös. Kahvikin maistui hyvältä.

Missä krapulani on? Miksi se ei tule nyt, kun minulla olisi aikaa leikkiä sen kanssa? Koko päiväni on pilalla. Tuntuu kuin koko eilisiltakin olisi pilalla, aivan kuin hyviä juhlia ei olisi ollutkaan. Kumoaako krapulaton päivä rattoisat kinkerit? Olenko minä huono juoppo ja juhlija, kun en edes krapulaa saa aikaan? Olen pettynyt itseeni. Annoin kaikkeni ryypiskelylle, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Onko minusta tulossa puolivillainen jurrikana ja neitimäinen tissuttelija?

Virallista krapula-aikaa on jäljellä vielä pari tuntia. Jos siis näet krapulani harhailemassa jossain, lähetä se äkkiä luokseni. Nyt on juopon ylpeys ja itsetunto vaakalaudalla.

ällöttävän hyvävointinen

kelju S kojootti

Ei kommentteja: