Le Coq: Kelju, Kelju, kokataan viikonloppuna. Mitä kokattaisiin?
Kelju: EI, EN MIE HALUU!
Le Coq: Ihan oikeesti, mitä hyvää laitetaan?
Kelju: En mie haluu!
Le Coq: Kelju! Laitetaan jotain ruokaa!
Kelju: Saatana mä tee sun kans mitään, siitä joutuu känniin kuitenki.
Le Coq: Sadattelua.
Pari tuntia myöhemmin, kolmen aikaan iltapäivällä Le Coq juonii Keljun selän takana. Suunnitelmissa on sijoittaa viimeinen kymmeneuronen kossupulloon, kostoksi Keljulle ja kaksi tuntia suunniteltua pidempään jatkuvalle dokumentti elokuvien historia -seminaarille.
Le Coq Kollegalle (kuiskaten): Alkon kautta himaan?
Kollega näyttää peukkua.
Kelju parin tuolirivin takaa: Saatana mä tein kans mihinkään lähe!
Le Coq: Ole hiljaa, sua ei ees pyydetty.
Le Coq ja Kollega astelivat Alkon kautta himaan. Tai näin oli tarkoitus. Alkossa käytiin, mutta kotiin asti ei päästy. Le Coq ja Kollega päättävät yllättää toimittajaystävänsä menemällä tämän luokse päiväkahville. Koska emme ole paskoja vieraita, iskimme tuliaisiksi pöytään puolen litran kossupullon.
Kesken juopottelun Kelju pamahtaa paikalle ja yllättää Le Coqin lantraamasta Tapio-viinaa (39%) Kossulla (38%). Kelju avaa tumman oluen ja näyttää tyytyväiseltä. Jurrikanat löysivät jälleen kerran toisensa.
Rakkaudella
H. Le Coq
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti