sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Adrenaliinia ja nopeita päätöksiä

Olipa kerran jurrikana. Jurrikana kutsuttiin toisen jurrikanan kanssa viettämään kultturellista lauantai iltaa Vapaan kulttuurin festivaali -nimiseen tapahtumaan. Esittävää taidetta, työpajoja, dokumentteja, elokuvia ja näyttelyitä ilmaiseksi. Tapahtumaa mainostettiin nettisivuilla "koko perheen tapahtumana".

Jurrikana tapaa toisen jurrikanan lähellä tapahtuman sydäntä ja käppäilee ystäviensä kanssa lähemmäksi aluetta. Kymmenisen metriä Le Coqiksi kutsuttavan jurrikanan aistit heräävät; vallattu talo, jossa jengi fiilistelee talon jokaisessa betonisessa nurkassa aurinkoista kevät iltaa. Kaljapullot kädessä.

Kuka jätti Le Coqille ilmoittamatta, että kyseessä on avoin hippitapahtuma, eikä mikään saatanan hienostelijoiden mesta, jossa kalja maksaa kuuskyttuhatta?

Le Coq antaa pulssin tasaantua ja astuu sisään. Musiikka pauhaa, hipit nauttivat pussikaljoistaan ja muista nautintoaineista kaikessa rauhassa. Missä on jurrikanojen nautintoaineet?

Aivan. Niitä ei ole.

Pulssi kiihtyy. Jurrikanojen katseet kohtaavat toisensa. Jurrikanat vilkaisevat kelloa. Kaksikymmentä vaille yhdeksän. Tässä vaiheessa en koe tarpeelliseksi ilmoittaa, että anniskelulain mukaan alkoholia ei saa myydä yhdeksän jälkeen illalla, joten siirryn adrenaliinia sisältävään vaiheeseen.

Nopea kyselykierros kaljattomille hipeille; kuinka paljon he haluavat kaljaa kaupasta.
Tikkkk. Tikkkk. Kaljattomat sekunnit ovat pitkiä. Hipit eivät tunnu käsittävän, että tässä on nyt vakavista asioista kyse. Jollemme ehtisi Keljun kanssa kauppaan, seurauksena voisi olla itku-potku-raivarit sekä aikainen kotiinlähtö.

TRÖÖÖÖÖT.
Huono vaihtoehto.
Käsittämätön vaihtoehto.
Kertakaikkiaan mahdoton vaihtoehto.

Konkelit alle ja sotkemaan viimeistä päivää.
Paniikki. Sale on kiinni.
Paniikki. K-Supermarket on kiinni.

Le Coqin yrittäessä tavoittaa aukinaisista kaupoista tietoisena olevaa hippiä Kelju pyöräilee satasta ympäri Turkua; jossain on oltava avoin kauppa tai kioski!

Siwa!

Oi mikä ilon ja riemun tunne. Lämmin aalto pyyhkäisee vartaloni yli, kun huomasin Siwan valojen valaisevan Turun autiot kadut.

Se lauantai päättyi hyvin. Toivottavasti myös viime hetkellä kauppaan tulleen nuoren parin, joiden ostoskassiin sujahtivat näppärästi konvehtirasia, kaksi pakettia kondomeja sekä kuin pisteenä i:n päälle kaksi kinkku-räkäpizzaa.
Toivottavasti maistui.

Rakkaudella

H. Le Coq

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luulisi, että toimittajalla on aina mukanaan taskumatti taikka viisi. Kunnon reportteri kirjoittaa vain päissään/krapulassa.

H. Le Coq kirjoitti...

Siis mehän haimme illasta kúltúrellia elämýstä ilman päihteitä. Njoo, ei mee läpi...