Rakkaat lukijani!
En ole ehkä maininnut teille, että olen lukenut Kalevalan. Tuo suomalaisten suuri kansalliseepos, kirja, jota ei lueta hetken mielijohteesta. Paitsi minä, H. Le Coq, humalan aiheuttamasta mielijohteesta.
Lukeminen avartaa maailmankuvaa, sanotaan. Allekirjoitan lauseen humaltuneena Kalevalan 20 runosta. Olen ehkä ennenkin maininnut, että oluen keksijä pitäisi aateloida. Näin muutti sir Osmotar, oluen seppä, koko maailman tulevaisuuden:
"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikkei tuo vedettä synny, eikä tuimatta tuletta.
Humala, Remusen poika, sanoi ukko uunin päältä, kasvoi Kalevan kaivon vieressä Osmon pellon penkereellä. Osmon ukko kylvi ohran. Kului tovi, niin humala, ohra ja kaivon vesi huhuilivat toisilleen: 'Milloin yhdymme yhteen? Yksin on ikävä elää, kaksin, kolmin hauskempaa.'
Se oli oluen synty, sanoi ukko uunin päältä, kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä, siitä kuuluu kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskaille;
pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurkahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." Kalevala 1999.
Entistäkin enemmän runoutta arvostaen,
H. Le Coq
Kalevala: kahdeskymmenes runo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En ole ehkä muistanut kertoa, olen luonut kalevalan, keksinyt oluen ja muutenkin olen aika paras jätkä kautta linjan.
Ei nyt muuta.
P.S. Kantsis otsikoida toi kirjoitus... ;)
Lähetä kommentti