Ja meidän äiti sanoo, että meillä ei lasketa.
Annoslaskuri. Tuo jurrikanojen ainoa elämää määrittelevä tekijä. Koko viime talven se on raksuttanut tasaista vauhtia eteenpäin väsymättä päivääkään. Nyt. Mitä sille on nyt tapahtunut?
Se on pysähtynyt. Se on aivan täysin unohtunut. Suoraan sanottuna minulla ei ole vodkankaan käryä, kuinka monta annosta siihen pitäisi tuikata lisää.
Hmm. Mikä neuvoksi? Äsken juomani kermaliköörimaitokaakao-setti ei osannut kertoa vastausta. Pakko juoda toinen. Ihan vaan kysyäkseni neuvoa.
Rakkaudellla
H. Le Coq
Ps. Kelju huijaa enemmän kuin minä. Voin kertoa, että sekin on juonut ja jumankekka, että onkin juonut! Kossupullosta vetoa, että kun se tulee suihkusta noin neljä kilometriä minusta avautuu viinipullo jurrikanalan toisessa tukikohdassa. Se on sitä kollektiivista tissuttelua, kuten minä sanon. Jotkut voisivat kutsua sitä alkoholismiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti