Kaupunkilaisjuoppo maalla

eli hiljaisuuden retriitti

eli vanha partiolainen pulassa


Tarvikkeet:

- yksi hippi
- mökki ikimetsän siimeksessä
- läppäri, ei nettiä
- ruokaa pienelle armeijalle, ei viinaa
- kohtalainen nyktofobia
- neljä päivää aikaa


Kirjoittamattomien juttujen ja nukkumattomien öiden painaessa niskaan päätin siirtyä maaseudun rauhaan. Ilman viinaa. Lähimpään baariin on matkaa 15 kilometriä korven halki ja minulla on mukanani vain saunakaljat.


Päivä yksi

Mökille saapuminen oli varsin surkuhupaisaa. Onnistuin huijaamaan tukijoukkojani tulensytytystaidoillani (=tungin Iltiksen yhden vuosikerran takkaan toivoen parasta) ja minut suostuttiin jättämään yksin. Erakoitumiseni tarkoituksena oli olla kohtalaisen selvin päin, mutta kuinkas sitten kävikään. Mökin kaapeissa minua odotti kostea yllätys: kolme pulloa tervasnapseja, yksi pullo skumppaa ja yksi pullo punaviiniä. Päätin vakaasti olla kajoamatta niihin.

Noin kymmenen minuutin yksinolon jälkeen päätin maistaa tervasnapsia. Oli hyvää. Suunnistin lämmittämään saunaa sillä välin kun mökki lämpiää. Tunnin tulensytytystaistelun jälkeen saunan uunissa ei ollut vieläkään tulta. Päätin maistaa lisää tervasnapsia. Voíla – saunassa oli tuli, ja ihan kiukaassa.

Könysin takaisin mökkiin, ja mitäs helvettiä! Takan tuli oli saunaprojektini aikana tietenkin sammunut ja mökki muistutti taas iglua. Uusi Iltiksen vuosikerta takkaan. Lisää tervasnapsia. Ja vähän vielä lisää kun tajusin että puita pitää hakea liiteristä susia vilisevästä metsästä.

Saunalle mennessäni otin neljän päivän kaljat henkiseksi tueksi mukaan siltä varalta että kiuas on sammunut. Noh, eipä se hyvältä näyttänyt. Tarvittiin onneksi vain puolikas Iltiksen vuosikerta, ja saunan lämpötila nousi plussan puolelle. Tässä vaiheessa meinasi tulla hätä, sillä tervasnapsipullo oli unohtunut mökkiin ja ulkona alkoi olla pilkkopimeää. Neuvokkaana partiolaisena avasin kaljan.

Drinkkivinkki: sauna järven rannalla ja kylmä kalja. Tsssssssss – plop - klup klup klup – aaah - hiljaisuus. Siis ihan oikea hiljaisuus, ei sellainen kaupungin wannabeliikenteenhälytaustalla-hiljaisuus.


Päivä kaksi

Hieman kännisestä partiolaisesta huolimatta sauna ja mökki lämpisivät. Ensimmäisestä tervasnapsipullosta ei ole havaintoja eilisillan jälkeen. Joku on myös juonut kaikki kaljat. Mökkeily vaati ensimmäiset uhrinsa.

Nyt lähden kävelylle jäälle. Olisipa minttuviinaa, niin tekisin H Le Coqin lempijuomaa minttukaakaota evääksi.


Päivä kolme

En ole koskenut viinaksiin. Paitsi ehkä tervasnapsiin. Se on muuten aika hyvää. Eilinen sujui hyvin kunnes tuli pimeää. Silloin täytyi kajota jo hyväksi havaittuun toveri tervasnapsiin.

Tänään muistin miksi edes tulin tänne Alkon selän taakse. Sana deadline muodostui päässäni – onkohan se jotain syötävää? Kannettava tietokoneeni murisi minulle nurkasta.

Letunpaisto, syöminen, saunominen, kävelyt, lukeminen ja nukkuminen (sohvalla, lattialla ja sängyssä) ovat vieneet kaiken aikani. Ai niin, ristikoita on täytynyt myös täyttää. Kuinka tässä nyt tuntien pitäisi riittää vielä kirjoittamiseen? Taidan kysyä neuvoa tervasnapsilta.


Päivä neljä

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tervasnapsit. Sain eilen vieraita mökille. Naapurin keskikymppiset tulivat vierailulle ja toivat minulle olutta. Kehtasivat vielä kysyä haluanko isoja vai pieniä. Amatöörit.

Nyt istun jo turvallisesti internetin ulottuvilla ja kävelymatkan päässä anniskeluravintolasta. Pelastusjoukkoni pyydystivät minut metsistä ja muiluttivat takaisin kaupunkiin. Kaikki osapuolet olivat avoimesti hämmästyneitä siitä että ylipäätänsä olin vielä hengissä.

Mökkireissu oli kaikin puolin antoisa, jos pimeyttä ja kaljan vähyyttä ei oteta lukuun. Joskus täytyy mennä kauas osatakseen arvostaa sitä, mikä on lähellä. Tässä tapauksessa se on keskikaljakuppila. Toisaalta asketismi antoi minulle uuden rakkaan ystävän; tervasnapsin. Mainitsinko jo muuten että se on aika hyvää?


väkivaltaverkkareihin rakastunut

kelju S kojootti