"Kiireettömyys, juhlat ilman stressiä, ylimääräinen, täydellinen vapaapäivä ystävien kanssa, joita et ole nähnyt pitkään aikaa. Laatuaikaa puolison kanssa. Kerrankin aikaa rentoutua. " Niin varmaan hei. Mieti nyt itsekin.
Pakko-olla-hauskaa -juhlat ovat perseimmästä ikinä. Suoraan sanoen vitun perseimmästä (superlatiivin superlatiivi).
Pakko-olla-hauskaa –juhlat saavat nimensä siitä itsestään: on juhlia, jolloin on pakko olla hauskaa ja tehdä jotain. Ei voi jäädä kotiin ja olla juhlimatta. Vappu, juhannus, joulu, uusi vuosi. Onhan näitä; koulujen päättäjäiset, alottajaiset, blaa blaa blaa.
Näiden juhlien ajatus on sinänsä ihan hyvä: nähdään sukulaisia ja ystäviä, joita ei ole nähty pitkään aikaan (virhe: jos et näe muuten, niin miksi pakottaa näkemään niitä myöskään tällaisena päivänä, kun paikalla pitäisi olla ne tärkeimmät ihmiset, jotka ovat oikeasti onnellisia juhlakalun puolesta).
Pakko-olla-hauskaa -juhlat tuottavat aina pettymyksen. Juhlilta odotetaan hauskuutta koko neljännesvuoden edestä; "kun kerran lähdetään, niin juhlitaan kunnolla". Kolme kuukautta (aika, joka on kulunut edellisistä pakko-olla-hauskaa –juhlista) on maalailtu toiveita ja odotuksia, iltaan valmistaudutaan monta viikkoa aikaisemmin suunnittelemalla ilta kohta kohdalta; ”sitten me jutellaan ja laitetaan ruokaa tyttöjen kanssa kun pojat sytyttävät saunan ja Jarkko ja Minna tulee vähän myöhemmin…”. Odotukset ovat korkealla, kaikki ah' niin täydellistä. Täydellistä vain kulisseissa. Illan hauskuudella ja sen suunnittelemisella ei valitettavasti ole mitään yhteyttä. On yhdentekevää juotko viikkoja aikaisemmin suunniteltua boolia teettämässäsi mekossa, vai lähdetkö muutamille töiden jälkeen, jolloin huurteinen kalja maistuu sitäkin paremmalle. Lopputulos kun on suunnittelemattomasti vatsahapoilla päällystetty mekko tai pitkään venyneet yhdet, koska on ollut niin hulvattoman hauskaa. Kumman valitset?
Pakko-olla-hauskaa –juhlat luovat stressiä jo sinänsä. On pakko tehdä jotain.
Baariinkaan ei voi mennä.
Pakko-olla-hauskaa -juhlat saavat liikkeelle kokemattomat urpot, jotka eivät käytä alkoholia kuin virallisina juhlapäivinä. Kapakat täyttyvät kokemattomista uiveloista, jotka kerran kun juhlivat, vähät välittävät ylipäätään mistään. Esimerkiksi rahan kulutuksesta, siitä johtuvasta kännin määrästä tai yleisestä urpoilusta. Onneksi näillä baariamatööreillä on jokaisen uuden vuoden, vapun, koulujen päättäjäisten ja juhannuksen jälkeen maailmanlopun morkkis, jotta he eivät uskalla näyttää naamaansa seuraavaan neljännesvuoteen.
Baariamatöörit voit tunnistaa ns. viinaneiteilystä (teksti 24.1.2008, Viinaneiteily, tuo baariemme vitsaus), he syyllistyvät vakavaan alkoholinkäyttörikkeeseen.
Pakko-olla-hauskaa -juhlat menevät aina pilalle. Ilta ei sujukaan kuten olet suunnitellut, väsymys tai liika känni yllättää, puolet vieraista ei saavu paikalle, ulkona on liian kylmä ja raketit jäävät ampumatta. Pikku riitoja humalassa ja kaiken pilaa se, että juuri tänään näin ei saisi tapahtua koska "valmistun vain kerran ylioppilaaksi / vain kerran menen naimisiin" (niin varmaan). Kyynel.
Miksi ei voida vain nauttia arjen tuomista ihanista spontaaneista hetkistä? Miksi edes vaivaudumme järjestämään "täydellisiä" päiviä? Täydellisempää on nauttia arjen tuomista ihanista hetkistä.
Odotukset luovat pettymyksiä, spontaanius mukavia yllätyksiä.
Hyvää syksyä ja arjen ihanuutta,
H. Le Coq
1 kommentti:
True dat!
On toisaalta hauskaa olla läsnä bileissä joissa on pakko olla hauskaa kun niitä on suunniteltu niin pitkään.
Juhlien järkkääjä on luonut itselleen helvetilliset paineet ja musertuu yleensä niiden alla juhlien ollessa käynnissä: "Missä ne jääpalat on? MISSÄ NE JÄÄPALAT OIKEASTI ON?!?!? VOI JUMALAUTA, MÄ OON UNOHTANUT JÄÄPALAT!!!"
Kyllä se vaan kovasti itseä naurattaa sitten kun voi vierestä katsella kun toinen ajaa itsensä hulluksi, repii hiuksia päästään ja paniikissa uhkailee jotain vierasta aseella. "Sä nauroit mulle kun mä unohdin jääpalat!" "Eeen, Jake kertoi vitsin just äsken... sä pelotat mua." "TE KAIKKI NAUROITTE MULLE! NYT MÄ TAPAN!!!!"
Lähetä kommentti