(Viina-)Aikuisen Ihmisen puheenvuoro

Hävyttömän selväpäinen hei sinulle toivottavasti holillisempi lukijamme.

Mennyt vuosi on mennyt ja blogi ei ole päivittynyt. Tämä on häpeällistä, ja lupaamme kärsiä kaikki rangaistukset terveellisistä elämäntavoistamme. Oma elämäni on kulunut voittopuolisesti henkisesti ja fyysisesti jossain ihan muualla kuin maissa tai Suomessa.

Lukijoidemme painostuksesta ja alkavasta dementiasta huolimatta päätin jatkaa jo miltei unohtunutta rakasta harrastustani; sivistynyttä tissuttelua. Vannoutuneimmat fanimme muistanevat varmaankin jokseenkin hyvin teoriani viina-aikuisuudesta.

Olen havainnut, että kehittelemäni asteikko kaipaa jatkumoa. Viina-aikuisuushan saavutetaan teoriani kohdassa 4: "vanhempien vittuilu juomatavoistasi", jolloin vanhemmat sen lisäksi että ovat tietoisia kultamussukkansa ryypiskelystä, myös hyväksyvät tämän rypemisen ja suhtautuvat krapulaiseen Tulevaisuuden Toivoon huumorilla. Jatkankin kohdasta 4. eteenpäin:

5. Sivistynyt tissuttelu

Enää lain mukaan aikuisen mutta henkisesti kolmivuotiaan jurrisankarin ei tarvitse todistella juopottelun hauskuutta itselleen tai vanhemmilleen. Tämän tajuamisen jälkeen iskee todellisuus: krapula ei ole hauskaa, rahoja ei ole kiva juoda ja sutinat ovat suurimmalta osin aika rumia ja tyhmiä. Monet teiniaikojen kantadiskot ja räkälät suljetaan, tilalle avataan luomuitupaikkoja tai Disc0ja, joissa liikkuvat vain Em0B0y91 ja Yessicah90.

Mitä siis tehdä? Sivistyneen tissuttelun pääsääntö: koti ilman alkoholia on teeskentelyä. Eli pidä kämpässä vähintään kolmea eri alkoholia, tai muuten hukka perii.


1. Olutta. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, kuten saunomisiin kalliolaisen kerrostalon ikkunallisessa ullakkosaunassa (näköala merelle asti).

2. Hyvää punaviiniä. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, kuten hyvän korvasienipastan kanssa, jonka joku muu kuin jurrikana itse on valmistanut. (aika nössöä)

3. Jotain terävää, kuten vaikka rommia. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, vaikka kiwi-soijavaniljajätski-punaherukka-rommi -pirtelöön, joka nautitaan riippumatossa erityisen vittumaisen perustiistain jälkeen.

Sivistynyt tissuttelu voi päättyä nössömäiseen nukahtamiseen toisen viinilasillisen puolivälissä, sivistyneeseen konttaamiseen sedulassa tai infernaalisiin jatkoihin krapulan kanssa. Hienoa aidossa (viina-)aikuisuudessa on se, että voi itse päättää milloin viinaa juo ja kuinka paljon. Nuoruuden pakkokännit ovat takanapäin, eikä baarista tarvitse aina lentää klassisella niska-perseotteella ulos.

Import-Lagerin turvin, rakasta ystäväänsä Eversti Sandelsia kaivaten,

kelju s kojootti

Minttukaakaon tekemisen vaikeus

Kuinka vaikeaa on tehdä onnistuneesti juoma, joka sisältää kolme ainesosaa?
Vastaus: yllättävän vaikeaa.

Minttukaakaon resepti

Ainesosat:
Minttuviinaa
Kaakaojauhetta
Maitoa

Vuosi sitten juhannuksena onnistuin tekemään minttukaakaon ilman maitoa. Kuka keksi lisätä juomaan, jonka nimessä on minttu ja kaakao, kolmannen ainesosan maidon? Kuten sanoattua, jurrikanalassa suosimme tiukkoja lantraussuhteita. Virheestä selvittiin säikähdyksellä, kun kukaan ei heti herättyään muistanut mitä ruskeaa mössöä sisältävistä mukeista on voitu nauttia.

Muutama kuukausi sitten eräs jurriystäväni käveli baariin. Hän tilasi minttukaakaon ja sai pelkän kaakaon. Onhan se hirmu vaikeaa baarimikon muistaa laittaa baarissa drinkeihin alkoholia. Kaverini käveli baariin, olisi voinut ajaa sieltä pois.

Kömmähdyksistä oppineena tein parisen viikkoa takaperin taktisen vedon. Varmistin itse, että minttuviinaa ja maitoa löytyy. Ja vieläpä oikeaa maitoa, laktoositonta tietenkin. Vihellellen lähdin kotoa ystäväni luokse alottelemaan. Lopputuloksen voit arvata. Sen illan join minttumaitoa.

Kaikkia kolmea ainesosaa rakastaen,
Minttukaakaon palvoja
H. Le Coq

Threesome with hop, barley and water

Rakkaat lukijani!

En ole ehkä maininnut teille, että olen lukenut Kalevalan. Tuo suomalaisten suuri kansalliseepos, kirja, jota ei lueta hetken mielijohteesta. Paitsi minä, H. Le Coq, humalan aiheuttamasta mielijohteesta.

Lukeminen avartaa maailmankuvaa, sanotaan. Allekirjoitan lauseen humaltuneena Kalevalan 20 runosta. Olen ehkä ennenkin maininnut, että oluen keksijä pitäisi aateloida. Näin muutti sir Osmotar, oluen seppä, koko maailman tulevaisuuden:

"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikkei tuo vedettä synny, eikä tuimatta tuletta.

Humala, Remusen poika, sanoi ukko uunin päältä, kasvoi Kalevan kaivon vieressä Osmon pellon penkereellä. Osmon ukko kylvi ohran. Kului tovi, niin humala, ohra ja kaivon vesi huhuilivat toisilleen: 'Milloin yhdymme yhteen? Yksin on ikävä elää, kaksin, kolmin hauskempaa.'

Se oli oluen synty, sanoi ukko uunin päältä, kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä, siitä kuuluu kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskaille;
pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurkahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." Kalevala 1999.

Entistäkin enemmän runoutta arvostaen,
H. Le Coq

Kalevala: kahdeskymmenes runo

Telepatiaa

"raks sano viinipullon korkki
mmmmmmmmmmmmm sano kelju"
 
Messenger on hieno keksintö. Se yhdistää myös jurrikanat. Voidakseen selittää omia typeriä juttujaan ja juoda viinaksia ei tarvitse enää nähdä kavereita. Voi harrastaa alkoholismia verkossa.

Alkoholismiani häiritsevä elämä on käyny hermoilleni viime aikoina tavallista enemmän. Vietin villin perjantai-illan tutkaillen Otto Grothin määrittelemiä sanomalehden neljää ulottuvuutta. Lauantai-iltana yritin ryypiskellä. Pieleen meni.

Se, että kirjoissa tarjotaan aina hieman järkyttyneille tai muuten epästabiileille henkilöille ryyppy konjakkia tai jotain muuta, ei ole ollenkaan tuulesta temmattua.  Joskus on vain pakko saada huikka.


kelju, shaken and stirred

"Comme si, comme sa" sanoisi ranskalainen

Ja meidän äiti sanoo, että meillä ei lasketa.

Annoslaskuri. Tuo jurrikanojen ainoa elämää määrittelevä tekijä. Koko viime talven se on raksuttanut tasaista vauhtia eteenpäin väsymättä päivääkään. Nyt. Mitä sille on nyt tapahtunut?

Se on pysähtynyt. Se on aivan täysin unohtunut. Suoraan sanottuna minulla ei ole vodkankaan käryä, kuinka monta annosta siihen pitäisi tuikata lisää.

Hmm. Mikä neuvoksi? Äsken juomani kermaliköörimaitokaakao-setti ei osannut kertoa vastausta. Pakko juoda toinen. Ihan vaan kysyäkseni neuvoa.

Rakkaudellla
H. Le Coq

Ps. Kelju huijaa enemmän kuin minä. Voin kertoa, että sekin on juonut ja jumankekka, että onkin juonut! Kossupullosta vetoa, että kun se tulee suihkusta noin neljä kilometriä minusta avautuu viinipullo jurrikanalan toisessa tukikohdassa. Se on sitä kollektiivista tissuttelua, kuten minä sanon. Jotkut voisivat kutsua sitä alkoholismiksi.

Määrittelykysymys

Määrittävätkö paikan vain sen fyysinen olomuoto ja sijainti aika-paikka-avaruudessa? Kuinka asioiden eksistenssiin vaikuttavat käsitteisiin liitettävät muistot (joo, joillain niitäkin on), käsitykset, ennakko-odotukset ja – luulot? Tarvitseeko yhden käsitteen alla olla vain yksi ja sama asia, vai voitaisiinko asioita määritellä hieman laajemmin?

Otetaanpa esimerkiksi diskot. Nyt en puhu ala-asteen limudiskoista, noista ah niin viattomien lastenmielten turmelemispaikoista, kaikkien traumojen alkulähteistä. ”Disko” käsitteenä on liian hieno hukattavaksi vain nuorisolaisten käyttöön. ”Disko” sanana edustaa jotain paljon suurempaa.

Disko ei ole vain sana, se on illan kulku. Kun mennään Diskoon, täytyy varata aikaa kalenterista seuraavaksi vuorokaudeksi krapulalle ja kenties liskodiskolle. Morkkis on hyvä huomioida jatkuvaksi pari päivää Diskon jälkeen.

Disko ei ole koskaan hyvä idea. Disko vaikuttaa aina hyvältä idealta, ja sinne lähdetään yleensä ihan läppäpohjalta. Disko alkaa holtittomilla perseillä joko akkalaumassa jonkun kotona tai lähikuppilassa naureskellen. Yleensä Disko vaikuttaa niin hullunhauskan kapinalliselta idealta että porukka kasvaa illan mittaan, haluavathan kaikki lähteä Diskoon.

Diskon fyysisillä ominaisuuksilla ei ole juuri väliä. Diskoksi käy mikä tahansa tanssipaikka/yökerho/klubi, jos siellä vain raikaa musiikki. Yhtä hirveitä kaikki tyyni. Mitä kalliimpaa viinaa ja rumempia ihmisiä, sen parempi. Myös ilmainen tai erinäisillä supermegakultaturbo-korteilla halvemmalla saatava viina kuuluu vahvasti Diskoon.

Diskon perimmäinen idea on siellä puhkeavassa vitutuksessa. Sisäänjonotus kestää kaksi tuntia. Sisäänpääsymaksu on noin miljoona euroa. Baaritiskillä täytyy tehdä pyramidi jurritovereiden kanssa jotta pääsee baarimikon havainnointialueelle. Tässä vaiheessa musiikin huonous meinaa viedä tajun ja tanssilattialla hetkuvat kultahileet ja liimaletit vievät viimeisetkin uskonrippeet maailman tulevaisuuteen. Viinaa perkele, kuuluu hätähuuto.

Diskosta ei poistuta, muuta kuin kontaten pilkun jälkeen. Oman egon pönkitys Diskossa epäonnistuu täydellisesti. Diskon tanssilattia imee kovapintaisimmankin imagonvarjelijan viidessä promillessa, kuten Diskoilija ylihinnoitellun viinan. Hyvällä tuurilla Diskosta löytyy mukaan joku ihastuttava Hukkapala, jonka aamulla toivoisi olevan pahaa unta. Rahat on juotu, kondylooma todennäköisesti tulossa.

Hyvää viikonloppua

kelju S

Le Coq <3 Kelju

Kelju teki minusta virallisesti kermälikööriperseen.
Kiitos Kelju merimiestuliaisista <3<3

Rakkaudella
H. Le Coq