Telepatiaa

"raks sano viinipullon korkki
mmmmmmmmmmmmm sano kelju"
 
Messenger on hieno keksintö. Se yhdistää myös jurrikanat. Voidakseen selittää omia typeriä juttujaan ja juoda viinaksia ei tarvitse enää nähdä kavereita. Voi harrastaa alkoholismia verkossa.

Alkoholismiani häiritsevä elämä on käyny hermoilleni viime aikoina tavallista enemmän. Vietin villin perjantai-illan tutkaillen Otto Grothin määrittelemiä sanomalehden neljää ulottuvuutta. Lauantai-iltana yritin ryypiskellä. Pieleen meni.

Se, että kirjoissa tarjotaan aina hieman järkyttyneille tai muuten epästabiileille henkilöille ryyppy konjakkia tai jotain muuta, ei ole ollenkaan tuulesta temmattua.  Joskus on vain pakko saada huikka.


kelju, shaken and stirred

"Comme si, comme sa" sanoisi ranskalainen

Ja meidän äiti sanoo, että meillä ei lasketa.

Annoslaskuri. Tuo jurrikanojen ainoa elämää määrittelevä tekijä. Koko viime talven se on raksuttanut tasaista vauhtia eteenpäin väsymättä päivääkään. Nyt. Mitä sille on nyt tapahtunut?

Se on pysähtynyt. Se on aivan täysin unohtunut. Suoraan sanottuna minulla ei ole vodkankaan käryä, kuinka monta annosta siihen pitäisi tuikata lisää.

Hmm. Mikä neuvoksi? Äsken juomani kermaliköörimaitokaakao-setti ei osannut kertoa vastausta. Pakko juoda toinen. Ihan vaan kysyäkseni neuvoa.

Rakkaudellla
H. Le Coq

Ps. Kelju huijaa enemmän kuin minä. Voin kertoa, että sekin on juonut ja jumankekka, että onkin juonut! Kossupullosta vetoa, että kun se tulee suihkusta noin neljä kilometriä minusta avautuu viinipullo jurrikanalan toisessa tukikohdassa. Se on sitä kollektiivista tissuttelua, kuten minä sanon. Jotkut voisivat kutsua sitä alkoholismiksi.