Mistä on hyvät juhlat tehty?

Pahoitteluni sinulle jurrinen lukijamme etten ole kyennyt raportoimaan syntymäpäivistäni aikaisemmin. Keräiltyäni tietoa tapahtumien ja tapahtumaketjujen oikeasta laidasta nyt viikon verran olen valmis miltei totuudenmukaiseen raporttiin.

Hautajaiseni olivat menestys. Villi Mansikka kotiviini oli suuri hitti, sitä juotiin kauhalla suoraan 25 litran astiasta. Testasimme mansikkamargaritan, tai oikeastaan kymmeniä. Kaikki olivat hyviä, kiitos siitä kuuluu tequilalle. Testasimme myös tequilaa paljaaltaan varmuuden vuoksi. Sekin oli hyvää ja varsin päihdyttävää.

Viinan juomisen lisäksi kutsuillani oli myös Aikuisille Ihmisille sopivaa ohjelmaa, olihan kyseessä varsin vakavamielinen tapahtuma. Painimisen lisäksi suosittu seuraleikki oli pahoinvointi budoaarissa. Alle kymmenestä vieraastani kolme päätyi keskustelemaan vessanpöntön kanssa. Kukaan seurueeni jäsenistä ei selvinnyt baariin asti, harvempi kykeni omaan kotiinsa nukkumaan.

Juhlien jälkeinen aamu oli vastoin odotuksiani loistava, ainakin siihen saakka kunnes heräsin. Sain repiä peiton irti kropastani, sillä se oli tahmeampi kuin tikkukaramelli taskussa. Tequilaa oli ilmeisesti testattu jälleen kerran mahaltani. Pian ihmettelin miksi kainaloitani kiristää. Havaitsin, että minulla on päälläni rehelliset vanhan liiton mummokalsarit, eli ihonväriset hehtaarialushousut. Selvä merkki onnistuneista juhlista.


henkisesti nuortunut

kelju S kojootti

Oi krapula, oi krapula, minne menit?

Vastine Keljun tekstille Ammatinvalintakysymys (17.3.2008)

Tapahtuipa eräänä iltana. Jurrikanalan asukit saivat käsiinsä kossua, punkkua, valkkaria, siideriä ja kaljaa, sekä tequilaa ja ässämix-shotteja.

Tapahtuipa seuraavana aamuna. Arvaatkos?

Ei, en löytänyt itseäni vessan lattialta sikiöasennosta hukkumassa omiin eritteisiini.
Ei, en ratsastanut salamalla. Ratsastin linja-autolla kohti koulua hymy naamalla, suu purkkaa täynnä. Soitin bussi-bussuraisesta Keljulle kysyäkseni, ehtisikö hän tulemaan kahville ennen koulun alkamista. Puhelu meni suurinpiirtein näin:

Le Coq: Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
Muumio: Mmmmpffff. Mpffmmm.
Le Coq: Ehditkö ennen koulua kahville kanssani?
Koteloitunut toukka: Mmmmpph. Mmmmm. Tuut-tuut-tuut.

Olen puutteessa. Kärsin vakavasta krapulanpuutostilasta. Oireet ilmenevät lihavoituneena lompakkona sekä terveinä elämäntapoina. Ainoa asia, johon olen viimeaikoina sijoittanut, on kuukausikortti samaan täysrääkkilään, jossa Kelju valehtelee silloin tällöin käyvänsä.

Huomenna ajattelin sijoittaa tequilapulloon, jotta saan hankittua itselleni krapulan sunnuntaiksi. Mikä olisikaan ihanampaa kuin maata sikiöasennossa peiton alla ja pitää pientä tasaista ininää limpparin tyydyttäessä kaikki tarpeet, takaraivossa ajatus jälleen onnistuneesta illasta?

Nyt poistun koneen ääreltä, koska en jaksa kuunnella Keljun vittuilua kasaantuvista Phil Collins -krapuloista. Menen itkemään, koska Kelju on oikeassa.

Nimensä olkoot Kelju ansainnut

Les Coq

Alkoholilain §33 = täyttä skeidaa

Suunnittelin juuri hyväntuulisesti hyräillen lauantai-iltaa ystäväni Keljun kanssa. Olemme kuola korvista asti valuen hiljaisuudessa miettineet viinaneiteilyn kokeilemista Keljun synttäreiden kunniaksi. Mansikkamargaritoja siis. Toisaalta emme voi laskea tätä viinaneiteilyn piikkiin, sillä oikeaoppiseen margaritaan tulee kahta tiukkaa viinaa. Niin tiukkaa, että saimme törmätä maksaa kirpaisevaan ongelmaan.

Klikkailin itseni totuttuun tapaan Alkon sivuille ja koska tequilapullon hinta on ennestään tuttu, kirjoitin hakusanaksi margaritan toisen osan, Cointreaun, nimen. Näin saisin tietää, paljonko voisin kuluttaa rahaa huomenna kahviin mediauutisia ja muita radion toimituspäällikön nakkiin osuvia skeidoja tehdessäni, jotta rahaa jäisi vielä kahteen pulloon margaritaa toteuttavia aineita. Parilla klikkauksella juouduin kohtaamaan kuivan totuuden;

"Tuotehausta voit hakea kaikkia enintään 22 %:n juomia.
Alkoholilain 33. pykälän mukaan väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty.
Tästä syystä emme näytä sivuillamme yli 22 % alkoholia sisältäviä tuotteita.
Saat tietoa kaikista tuotteistamme myymälöistämme ja sieltä jaettavasta painetusta hinnastosta.

Lisätietoja tuotteista saat myös asiakasneuvonnasta , puh. 020 711 711 (ark. 9–16)."

Voihan muovinen kaljapullo ja tuoppiin jätetty pohja! Mitä skeidaa tämä on? Miksi oikeasti merkittävien viinojen hintoja ei saa kertoa? Kuka on alkon (alkon kirjoitan tässä yhteydessä pienellä, sillä arvostukseni tätä lafkaa kohtaan laski huonon humalan tavoin nollasfääreihin) sivujen suunnittelijan käskenyt nussia pilkkua? Hakekoot seksikaupasta dildon tai hoitakoot homman miten hoitaa, mutta vakavissa asioissa ei saa sortua vähäpätöisestä puutostilasta johtuvaan nössöilyyn, koska se saattaa johtaa alkoholin puutostilaan! Ja se on vakavaa jos joku!

Tämä rikkoo alkoholistien oikeutta saada tietoa. alkon omaksi parhaaksi on "mainostaa" kaikkia tuotteitaan netissä. Mainosta kuvaillaan eräillä sivuilla näin:

" Mainos yrittää luoda tuotteesta miellyttävän kuvan, ja tavalla tai toisella vakuuttaa sinut siitä, että sinun kannattaa ostaa se."

Ihan tiedoksi vain, että kaikki alkoholi on miellyttävää. Ja tietenkin minun kannattaa ostaa alkoholia! Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, eipä kannatakaan. Sitä kannattaa tehdä itse. Melkein voisi protestiksi ruveta keittämään pontikkaa.

Vitutuksen pyörteissä

Le Coq

Ammatinvalintakysymys

Jos koira on kehittynyt sudesta, ja ihminen amebasta, niin mikä on seuraava kehitysmuoto juoposta?
Helppoa: toimittaja.

Tapahtui arki-iltana: Jurrikanalan asukkaat ja muu iloinen toimittajasakki sai käsiinsä kossua, valkkaria, punkkua, siideriä ja kaljaa. Kohta oltiin baarissa ja yritettiin juoda tequilaa vatsaltani.

Seuraava aamu: Eilisillan urposeurueen muisti ja rahat ovat kadonneet, tilalla infernaalinen tiedätte-kyllä-mikä. Itse itken tyynyn alla kun Le Coq yrittää todennäköisesti vielä kännissä saada minua kouluun puhelimitse.

Samaisen aamun ilta: Tärisevä ja krapulaitkua tuhertava toimittajanalku raahautuu juttukeikalle miltei Phil Collins-darraan* verrattavassa kanuunassa. Deadline yrittää saada ääntään kuuluviin krapulaukkojen rakentaessa ja purkaessa pyramidia porakonein päässäni. Onneksi haastattelin toista miltei suoraan juopoista polveutuvaa ammattikuntaa eli rokkareita. He osasivat välttää äkkinäisiä liikkeitä ja joivat kaljaa varsin hienovaraisesti nähdessään vihertävän olemukseni.

Jos uskoisin johonkin jumaluuteen, vannoisin kossupullon kautta että ylempi taho on johdattanut minut ja Le Coqin alalle, jolla krapula ja rehellinen jurri seuraavat toisiaan soljuvana jatkumona.

Yläkerran ukkeleiden sijaan pohjaan teoriani sisäiseen johdatukseen ja luontaiseen alttiuteen. Humalahakuinen alitajuntamme ja viinaa huutavat geenit ovat naamioineet alkoholinjanonsa tiedonjanoksi ja tiukaksi työmoraaliksi. Tieto lisää tuskaa, ja tuskahan hukkuu viinaan. Jatkaakseni vielä kliseiden voimalla; raskas työ vaatii myös raskaat huvit, ja niistä toipuminen korjaussarjan.


Jurrigaalassa Känni of the Year – sarjassa ehdolla


kelju S kojootti


*etkö tiedä Phil Collins – darraa? Sivistä itseäsi Pasilalla