Oi krapula, oi krapula, minne menit?

Vastine Keljun tekstille Ammatinvalintakysymys (17.3.2008)

Tapahtuipa eräänä iltana. Jurrikanalan asukit saivat käsiinsä kossua, punkkua, valkkaria, siideriä ja kaljaa, sekä tequilaa ja ässämix-shotteja.

Tapahtuipa seuraavana aamuna. Arvaatkos?

Ei, en löytänyt itseäni vessan lattialta sikiöasennosta hukkumassa omiin eritteisiini.
Ei, en ratsastanut salamalla. Ratsastin linja-autolla kohti koulua hymy naamalla, suu purkkaa täynnä. Soitin bussi-bussuraisesta Keljulle kysyäkseni, ehtisikö hän tulemaan kahville ennen koulun alkamista. Puhelu meni suurinpiirtein näin:

Le Coq: Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
Muumio: Mmmmpffff. Mpffmmm.
Le Coq: Ehditkö ennen koulua kahville kanssani?
Koteloitunut toukka: Mmmmpph. Mmmmm. Tuut-tuut-tuut.

Olen puutteessa. Kärsin vakavasta krapulanpuutostilasta. Oireet ilmenevät lihavoituneena lompakkona sekä terveinä elämäntapoina. Ainoa asia, johon olen viimeaikoina sijoittanut, on kuukausikortti samaan täysrääkkilään, jossa Kelju valehtelee silloin tällöin käyvänsä.

Huomenna ajattelin sijoittaa tequilapulloon, jotta saan hankittua itselleni krapulan sunnuntaiksi. Mikä olisikaan ihanampaa kuin maata sikiöasennossa peiton alla ja pitää pientä tasaista ininää limpparin tyydyttäessä kaikki tarpeet, takaraivossa ajatus jälleen onnistuneesta illasta?

Nyt poistun koneen ääreltä, koska en jaksa kuunnella Keljun vittuilua kasaantuvista Phil Collins -krapuloista. Menen itkemään, koska Kelju on oikeassa.

Nimensä olkoot Kelju ansainnut

Les Coq