Määrittelykysymys

Määrittävätkö paikan vain sen fyysinen olomuoto ja sijainti aika-paikka-avaruudessa? Kuinka asioiden eksistenssiin vaikuttavat käsitteisiin liitettävät muistot (joo, joillain niitäkin on), käsitykset, ennakko-odotukset ja – luulot? Tarvitseeko yhden käsitteen alla olla vain yksi ja sama asia, vai voitaisiinko asioita määritellä hieman laajemmin?

Otetaanpa esimerkiksi diskot. Nyt en puhu ala-asteen limudiskoista, noista ah niin viattomien lastenmielten turmelemispaikoista, kaikkien traumojen alkulähteistä. ”Disko” käsitteenä on liian hieno hukattavaksi vain nuorisolaisten käyttöön. ”Disko” sanana edustaa jotain paljon suurempaa.

Disko ei ole vain sana, se on illan kulku. Kun mennään Diskoon, täytyy varata aikaa kalenterista seuraavaksi vuorokaudeksi krapulalle ja kenties liskodiskolle. Morkkis on hyvä huomioida jatkuvaksi pari päivää Diskon jälkeen.

Disko ei ole koskaan hyvä idea. Disko vaikuttaa aina hyvältä idealta, ja sinne lähdetään yleensä ihan läppäpohjalta. Disko alkaa holtittomilla perseillä joko akkalaumassa jonkun kotona tai lähikuppilassa naureskellen. Yleensä Disko vaikuttaa niin hullunhauskan kapinalliselta idealta että porukka kasvaa illan mittaan, haluavathan kaikki lähteä Diskoon.

Diskon fyysisillä ominaisuuksilla ei ole juuri väliä. Diskoksi käy mikä tahansa tanssipaikka/yökerho/klubi, jos siellä vain raikaa musiikki. Yhtä hirveitä kaikki tyyni. Mitä kalliimpaa viinaa ja rumempia ihmisiä, sen parempi. Myös ilmainen tai erinäisillä supermegakultaturbo-korteilla halvemmalla saatava viina kuuluu vahvasti Diskoon.

Diskon perimmäinen idea on siellä puhkeavassa vitutuksessa. Sisäänjonotus kestää kaksi tuntia. Sisäänpääsymaksu on noin miljoona euroa. Baaritiskillä täytyy tehdä pyramidi jurritovereiden kanssa jotta pääsee baarimikon havainnointialueelle. Tässä vaiheessa musiikin huonous meinaa viedä tajun ja tanssilattialla hetkuvat kultahileet ja liimaletit vievät viimeisetkin uskonrippeet maailman tulevaisuuteen. Viinaa perkele, kuuluu hätähuuto.

Diskosta ei poistuta, muuta kuin kontaten pilkun jälkeen. Oman egon pönkitys Diskossa epäonnistuu täydellisesti. Diskon tanssilattia imee kovapintaisimmankin imagonvarjelijan viidessä promillessa, kuten Diskoilija ylihinnoitellun viinan. Hyvällä tuurilla Diskosta löytyy mukaan joku ihastuttava Hukkapala, jonka aamulla toivoisi olevan pahaa unta. Rahat on juotu, kondylooma todennäköisesti tulossa.

Hyvää viikonloppua

kelju S

Le Coq <3 Kelju

Kelju teki minusta virallisesti kermälikööriperseen.
Kiitos Kelju merimiestuliaisista <3<3

Rakkaudella
H. Le Coq

Have to have fun -parties

"Kiireettömyys, juhlat ilman stressiä, ylimääräinen, täydellinen vapaapäivä ystävien kanssa, joita et ole nähnyt pitkään aikaa. Laatuaikaa puolison kanssa. Kerrankin aikaa rentoutua. " Niin varmaan hei. Mieti nyt itsekin.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat ovat perseimmästä ikinä. Suoraan sanoen vitun perseimmästä (superlatiivin superlatiivi).

Pakko-olla-hauskaa –juhlat saavat nimensä siitä itsestään: on juhlia, jolloin on pakko olla hauskaa ja tehdä jotain. Ei voi jäädä kotiin ja olla juhlimatta. Vappu, juhannus, joulu, uusi vuosi. Onhan näitä; koulujen päättäjäiset, alottajaiset, blaa blaa blaa.

Näiden juhlien ajatus on sinänsä ihan hyvä: nähdään sukulaisia ja ystäviä, joita ei ole nähty pitkään aikaan (virhe: jos et näe muuten, niin miksi pakottaa näkemään niitä myöskään tällaisena päivänä, kun paikalla pitäisi olla ne tärkeimmät ihmiset, jotka ovat oikeasti onnellisia juhlakalun puolesta).

Pakko-olla-hauskaa -juhlat tuottavat aina pettymyksen. Juhlilta odotetaan hauskuutta koko neljännesvuoden edestä; "kun kerran lähdetään, niin juhlitaan kunnolla". Kolme kuukautta (aika, joka on kulunut edellisistä pakko-olla-hauskaa –juhlista) on maalailtu toiveita ja odotuksia, iltaan valmistaudutaan monta viikkoa aikaisemmin suunnittelemalla ilta kohta kohdalta; ”sitten me jutellaan ja laitetaan ruokaa tyttöjen kanssa kun pojat sytyttävät saunan ja Jarkko ja Minna tulee vähän myöhemmin…”. Odotukset ovat korkealla, kaikki ah' niin täydellistä. Täydellistä vain kulisseissa. Illan hauskuudella ja sen suunnittelemisella ei valitettavasti ole mitään yhteyttä. On yhdentekevää juotko viikkoja aikaisemmin suunniteltua boolia teettämässäsi mekossa, vai lähdetkö muutamille töiden jälkeen, jolloin huurteinen kalja maistuu sitäkin paremmalle. Lopputulos kun on suunnittelemattomasti vatsahapoilla päällystetty mekko tai pitkään venyneet yhdet, koska on ollut niin hulvattoman hauskaa. Kumman valitset?

Pakko-olla-hauskaa –juhlat luovat stressiä jo sinänsä. On pakko tehdä jotain.

Baariinkaan ei voi mennä.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat saavat liikkeelle kokemattomat urpot, jotka eivät käytä alkoholia kuin virallisina juhlapäivinä. Kapakat täyttyvät kokemattomista uiveloista, jotka kerran kun juhlivat, vähät välittävät ylipäätään mistään. Esimerkiksi rahan kulutuksesta, siitä johtuvasta kännin määrästä tai yleisestä urpoilusta. Onneksi näillä baariamatööreillä on jokaisen uuden vuoden, vapun, koulujen päättäjäisten ja juhannuksen jälkeen maailmanlopun morkkis, jotta he eivät uskalla näyttää naamaansa seuraavaan neljännesvuoteen.

Baariamatöörit voit tunnistaa ns. viinaneiteilystä (teksti 24.1.2008, Viinaneiteily, tuo baariemme vitsaus), he syyllistyvät vakavaan alkoholinkäyttörikkeeseen.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat menevät aina pilalle. Ilta ei sujukaan kuten olet suunnitellut, väsymys tai liika känni yllättää, puolet vieraista ei saavu paikalle, ulkona on liian kylmä ja raketit jäävät ampumatta. Pikku riitoja humalassa ja kaiken pilaa se, että juuri tänään näin ei saisi tapahtua koska "valmistun vain kerran ylioppilaaksi / vain kerran menen naimisiin" (niin varmaan). Kyynel.

Miksi ei voida vain nauttia arjen tuomista ihanista spontaaneista hetkistä? Miksi edes vaivaudumme järjestämään "täydellisiä" päiviä? Täydellisempää on nauttia arjen tuomista ihanista hetkistä.

Odotukset luovat pettymyksiä, spontaanius mukavia yllätyksiä.

Hyvää syksyä ja arjen ihanuutta,
H. Le Coq

Shokkihoitoa

Hiiohoi ja muuta mukavaa. Kesä on rellestetty ja arki koittaa jurrikanalassakin. Epätoivoisista korjausyrityksistä ja kiroilusta huolimatta sain läppärini toimimaan. Viikset on ajettu, rommi juotu ja papukaija realisoitu käteisvaroiksi huumorintajutonta vuokraisäntää varten.

Palauduin hiljattain kotosuomeen ja parin päivän nukkumisen jälkeen havaitsin olevani Turussa. Äkkiä takaisin nukkumaan. Herättyäni uudestaan tilanne oli yhä sama. Huolestuttavaa. Välttääkseni pahempia traumoja suunnistin lähikaupan lempiosastoni (oluet ja siiderit) kautta jurritoveri le Coqin luokse. Jälleennäkeminen oli riemukas (sekä le Coqin että kirsikka- ja punaviinimarjasiiderin kanssa) ja pian lensimme jo kohti anniskeluravintolaa.

Anniskeluravintolassa iski posttraumaattinen stressi. Missä olivat halvat hinnat, likaiset merimiehet ja puujalat? Le Coq havaitsi hämmennykseni ja sulki tärisevät käteni lonkerotuopin ympärille. Tuijotin häntä tyhjin silmin, kuin en olisi tiennyt mitä tuolle jumalten juomalle täytyy tehdä. Onneksi tiukasta keväisestä treenistämme oli jäänyt jotain selkärankaan, ja lihasmuistiin jääneet juomisliikkeen rippeet riittivät kohottamaan tuopin huulilleni. Kokemuksesta viisastuneina päätimme vaihtaa astetta räkäisempään kuppilaan, kunhan Le Coq sai minut vakuutettua että olin saapunut baariin ilman papukaijaa.

Tuttu kusenhajuinen vaihtoehtobaarimme yllätti meidät täysin. Kenen helvetin idea on remontoida, uudistaa ja s t a i l a t a baareja?? Ok, on ihan kivaa että anniskeluravintoloista poistetaan rottia ja lattioita pestään, mutta tarvitseeko niistä tehdä niin helvetin trendikkäitä että niissä rupeaa käymään ihmisiä? Ja minkälaisia ihmisiä kaiken lisäksi!! Trendikkäitä minihameita kultahipputimangitissitopeissa ja emorokkareita tiukan roikkuvissa mustissa farkuissa ja converseissa. Ei käy, ei niin vaan käy. Koska kyseessä oli kuitenkin siedettävin baari kävelymatkan säteellä, päädyimme juomaan mietoja alkoholijuomia liian nopeasti.

Illan ja yön annosten vähyydestä huolimatta Le Coq leipoi yöllä pitsaa ja poti aamulla krapulaa . Keväällä saavutettu ylikunto on selkeästi menetetty, ja krapulahakuinen treenaus kohti pikkujoulukautta voi alkaa.

kulttuurishokkia yhä poteva

kelju s kojootti

Säälittävyyden multihuipennus

Säälittävää. Todella säälittävää. Näillä sanoilla kuvailisin alkoholinkäyttötottumuksiani viimoisen kuukauden ajalta. Yritin juuri päivittää annoslaskuria parhaani mukaan enkä saanut kokoon kuin neljä (4!!!) annosta viimeisen päivitykseni jälkeen. Merenkulku todella häiritsee alkoholismiani.

Annosten vähyys olisi ymmärrettävää, jos olisimme olleet menneen kuukauden tiiviisti merellä. Mutta ei. Aluksemme on ollut enemmän satamissa hyvien anniskeluyhteyksien päässä kuin aavoilla ulapoilla. Keskikaljakuppiloita ja lähikauppoja on ollut lähettyvillä kiitettävästi. Hytissäni on asunut pari viikkoa rakkaan toverini Le Coqin lahjoittamaa kotiviiniä, jota suureksi häpeäkseni en ole edes avannut vielä. Raskauttavana asianhaarana myönnän myös laivan mukana matkustavan yhä puolittaisen Don Opas -pullon, johon on kajottu viimeeksi juhannuksena. Asteikolla 1 - säälittävää, TO-della säälittävää.

Lupaan ja vannon parantaa tapani. Pakkolomani loputtua otan laivan kiinni Hampurissa. Olen ajoittanut saapumiseni Hampuriin miehistön vapaapäivänä, joilloin juopottelumahdollisuuksien pitäisi olla rajattomat. Satamabaarit, here I come.

hieman keinahtelevin terveisin

kelju

Aavan meren tuolla puolen

Heipähei höpönassukkaiseni.

Seilaaminen on kivaa ja viina halpaa Virossa. Olen yrittänyt kasvattaa viiksiä, mutta suuretkaan määrät rommia ja viskiä eivät ole auttaneet asiaa. Päinvastoin, miltei kuukauden kestänyt merielämä on tehnyt minusta varsinaisen ladyn. Kämmenissäni ei ole nahan paksuuntumisen vuoksi tuntoa ja hiukseni ovat kestotakussa. Kampa löytynee jostain päänahan lähettyviltä. Ihoa peittävästä paskakerroksesta huolimatta viihdyn purtilomme kannella varsin hyvin bikinien yläosassa ja varvassandaaleissa. Todellinen meriammattilaisen asuste.

Tämänastisen matkani suurin seikkailu ei ole tapahtunut Tallinnan vanhan kaupungin mafiakujilla tai Pärnun unelmabiitsillä hengenpelastajan kanssa. Risteilijämme saapui Suomeen ja pitää hengähtystaukoa pienessä Lappohjan rantalomakohteessa, joka on osoittautunut täysin nimensä veroiseksi.

Eilen laivan kopsahtaessa laituriin hujahti miehistö maihin, jättäen meidät harvat sissit vartioimaan meriemme helmeä. Saunakaljojen loputtua illalla tulkitsimme tilanteen oikein ja poistuimme iloisesti hoiperrellen kohti tanssiravintola Lappohjan Tähteä. Kyllä se vene kelluu ilman paria juoppoakin.

Lappohjan Tähti on sairaan lynchmäisen mielen unelma. Maksettuamme itsemme sisään kuulemaan karaoken sulosointuja saimme kutsua baarimikon tiskille lehmänkellolla. Baaritiskillä oli irtotissi, jonka pikainen puristeluraati totesi varsin aidon tuntuiseksi. Seinillä oli huolestuttavan monta Matti Nykäs-julistetta sekä lukemattomia valokuvia paikallisista juopoista ties minkä toiminnan tiimellyksessä.

Viskiä, olutta ja jotain paikallisen baarimikon omakeksimää drinkkiä virtasi suoniimme illan mittaan. Minulle ja naispuoleiselle seilaustoverilleni kerrottiin varsin sovittelevaan sävyyn, että baarimikkokin on bi-seksuaali, joten voisimme olla ihan rennosti tässä autioituvan teollisuuskaupungin tähtipaikassa. SIIS HETKONEN?? Mitäs hittoa se meille kuuluu että baarimikko on bi?? Asian meille ilmaissut suomileijonapaitainen lihaskimppu tuijotti minua ja toveriani varsin juopuneesti ja totesi että ei siinä ole mitään pahaa hänen mielestään että olemme lesboja. Jaahas. Ilmeisesti olimme pahemman näköisessä jamassa laivaelämän jälkeen kuin kuvittelimmekaan.

Illan saldo: Varastettu viskilasi, jossa on koristeena pelikorttien maiden symboleita. Jatkot laivalla paikallisten kanssa, muu miehistö superonnellinen jurrisista yövieraista. Ei muistikuvaa nukkumaanmenosta. Aamulla herään hyttiini pölähtävään kapteeniin moooooooooonta tunnia ennen suunniteltua heräämistäni. Neverending krapulavuoro alkoi pilssiveden vahtimisella. Humalalle kiitos huumorintajuisista merimiehistä.

Yritän parhaani mukaan päivittää annoslaskuria edes totuuden lähimaille.

rakkaudella

kelju

Avoin kutsu

Kyllästynyt hei.

Kävin pari viikkoa sitten vierailemassa entisessä asuinmaassani keskieuroopassa. Reissu oli hulppea, viini virtasi ym. ja tapojeni vastaisesti jätän nyt kertomatta halvasta alkoholista (kolmen litran punaviinihanapakkaus 6 euroa, tai kaksi olutta ja kaksi B52 baarissa yhteensä 12 euroa), meille baarimikkojen tarjoamista juomista, drinkin voimalla syttyneestä pöydästä, viininjuontiennätyksestä (minä ja kanapuolinen ystäväni kolme litraa viintä neljässä tunnissa), kotiinkanneituista viineistä tai mistään muustakaan. Tyydyn vain lisäämään annoslaskuriin 52 annosta alkoholia.

Olette kaikki tervetulleita juomaan ja piknikkaamaan luokseni. Ajattelin tehdä sangriaa ja leipoa piirakkaa perjantaina vapaapäivän kunniaksi.

Nimim. viisi litraa punkkua kuiva-ainekaapissa.

Rakkaudella

H. Le Coq

Ps. Kelju lähettää Tallinnan puskista juopuneita terveisiä