Shokkihoitoa

Hiiohoi ja muuta mukavaa. Kesä on rellestetty ja arki koittaa jurrikanalassakin. Epätoivoisista korjausyrityksistä ja kiroilusta huolimatta sain läppärini toimimaan. Viikset on ajettu, rommi juotu ja papukaija realisoitu käteisvaroiksi huumorintajutonta vuokraisäntää varten.

Palauduin hiljattain kotosuomeen ja parin päivän nukkumisen jälkeen havaitsin olevani Turussa. Äkkiä takaisin nukkumaan. Herättyäni uudestaan tilanne oli yhä sama. Huolestuttavaa. Välttääkseni pahempia traumoja suunnistin lähikaupan lempiosastoni (oluet ja siiderit) kautta jurritoveri le Coqin luokse. Jälleennäkeminen oli riemukas (sekä le Coqin että kirsikka- ja punaviinimarjasiiderin kanssa) ja pian lensimme jo kohti anniskeluravintolaa.

Anniskeluravintolassa iski posttraumaattinen stressi. Missä olivat halvat hinnat, likaiset merimiehet ja puujalat? Le Coq havaitsi hämmennykseni ja sulki tärisevät käteni lonkerotuopin ympärille. Tuijotin häntä tyhjin silmin, kuin en olisi tiennyt mitä tuolle jumalten juomalle täytyy tehdä. Onneksi tiukasta keväisestä treenistämme oli jäänyt jotain selkärankaan, ja lihasmuistiin jääneet juomisliikkeen rippeet riittivät kohottamaan tuopin huulilleni. Kokemuksesta viisastuneina päätimme vaihtaa astetta räkäisempään kuppilaan, kunhan Le Coq sai minut vakuutettua että olin saapunut baariin ilman papukaijaa.

Tuttu kusenhajuinen vaihtoehtobaarimme yllätti meidät täysin. Kenen helvetin idea on remontoida, uudistaa ja s t a i l a t a baareja?? Ok, on ihan kivaa että anniskeluravintoloista poistetaan rottia ja lattioita pestään, mutta tarvitseeko niistä tehdä niin helvetin trendikkäitä että niissä rupeaa käymään ihmisiä? Ja minkälaisia ihmisiä kaiken lisäksi!! Trendikkäitä minihameita kultahipputimangitissitopeissa ja emorokkareita tiukan roikkuvissa mustissa farkuissa ja converseissa. Ei käy, ei niin vaan käy. Koska kyseessä oli kuitenkin siedettävin baari kävelymatkan säteellä, päädyimme juomaan mietoja alkoholijuomia liian nopeasti.

Illan ja yön annosten vähyydestä huolimatta Le Coq leipoi yöllä pitsaa ja poti aamulla krapulaa . Keväällä saavutettu ylikunto on selkeästi menetetty, ja krapulahakuinen treenaus kohti pikkujoulukautta voi alkaa.

kulttuurishokkia yhä poteva

kelju s kojootti

Aavan meren tuolla puolen

Heipähei höpönassukkaiseni.

Seilaaminen on kivaa ja viina halpaa Virossa. Olen yrittänyt kasvattaa viiksiä, mutta suuretkaan määrät rommia ja viskiä eivät ole auttaneet asiaa. Päinvastoin, miltei kuukauden kestänyt merielämä on tehnyt minusta varsinaisen ladyn. Kämmenissäni ei ole nahan paksuuntumisen vuoksi tuntoa ja hiukseni ovat kestotakussa. Kampa löytynee jostain päänahan lähettyviltä. Ihoa peittävästä paskakerroksesta huolimatta viihdyn purtilomme kannella varsin hyvin bikinien yläosassa ja varvassandaaleissa. Todellinen meriammattilaisen asuste.

Tämänastisen matkani suurin seikkailu ei ole tapahtunut Tallinnan vanhan kaupungin mafiakujilla tai Pärnun unelmabiitsillä hengenpelastajan kanssa. Risteilijämme saapui Suomeen ja pitää hengähtystaukoa pienessä Lappohjan rantalomakohteessa, joka on osoittautunut täysin nimensä veroiseksi.

Eilen laivan kopsahtaessa laituriin hujahti miehistö maihin, jättäen meidät harvat sissit vartioimaan meriemme helmeä. Saunakaljojen loputtua illalla tulkitsimme tilanteen oikein ja poistuimme iloisesti hoiperrellen kohti tanssiravintola Lappohjan Tähteä. Kyllä se vene kelluu ilman paria juoppoakin.

Lappohjan Tähti on sairaan lynchmäisen mielen unelma. Maksettuamme itsemme sisään kuulemaan karaoken sulosointuja saimme kutsua baarimikon tiskille lehmänkellolla. Baaritiskillä oli irtotissi, jonka pikainen puristeluraati totesi varsin aidon tuntuiseksi. Seinillä oli huolestuttavan monta Matti Nykäs-julistetta sekä lukemattomia valokuvia paikallisista juopoista ties minkä toiminnan tiimellyksessä.

Viskiä, olutta ja jotain paikallisen baarimikon omakeksimää drinkkiä virtasi suoniimme illan mittaan. Minulle ja naispuoleiselle seilaustoverilleni kerrottiin varsin sovittelevaan sävyyn, että baarimikkokin on bi-seksuaali, joten voisimme olla ihan rennosti tässä autioituvan teollisuuskaupungin tähtipaikassa. SIIS HETKONEN?? Mitäs hittoa se meille kuuluu että baarimikko on bi?? Asian meille ilmaissut suomileijonapaitainen lihaskimppu tuijotti minua ja toveriani varsin juopuneesti ja totesi että ei siinä ole mitään pahaa hänen mielestään että olemme lesboja. Jaahas. Ilmeisesti olimme pahemman näköisessä jamassa laivaelämän jälkeen kuin kuvittelimmekaan.

Illan saldo: Varastettu viskilasi, jossa on koristeena pelikorttien maiden symboleita. Jatkot laivalla paikallisten kanssa, muu miehistö superonnellinen jurrisista yövieraista. Ei muistikuvaa nukkumaanmenosta. Aamulla herään hyttiini pölähtävään kapteeniin moooooooooonta tunnia ennen suunniteltua heräämistäni. Neverending krapulavuoro alkoi pilssiveden vahtimisella. Humalalle kiitos huumorintajuisista merimiehistä.

Yritän parhaani mukaan päivittää annoslaskuria edes totuuden lähimaille.

rakkaudella

kelju