Hen House of Tipplers

(Viina-)Aikuisen Ihmisen puheenvuoro

2009-11-21T11:41:00.000-08:00

Hävyttömän selväpäinen hei sinulle toivottavasti holillisempi lukijamme.

Mennyt vuosi on mennyt ja blogi ei ole päivittynyt. Tämä on häpeällistä, ja lupaamme kärsiä kaikki rangaistukset terveellisistä elämäntavoistamme. Oma elämäni on kulunut voittopuolisesti henkisesti ja fyysisesti jossain ihan muualla kuin maissa tai Suomessa.

Lukijoidemme painostuksesta ja alkavasta dementiasta huolimatta päätin jatkaa jo miltei unohtunutta rakasta harrastustani; sivistynyttä tissuttelua. Vannoutuneimmat fanimme muistanevat varmaankin jokseenkin hyvin teoriani viina-aikuisuudesta.

Olen havainnut, että kehittelemäni asteikko kaipaa jatkumoa. Viina-aikuisuushan saavutetaan teoriani kohdassa 4: "vanhempien vittuilu juomatavoistasi", jolloin vanhemmat sen lisäksi että ovat tietoisia kultamussukkansa ryypiskelystä, myös hyväksyvät tämän rypemisen ja suhtautuvat krapulaiseen Tulevaisuuden Toivoon huumorilla. Jatkankin kohdasta 4. eteenpäin:

5. Sivistynyt tissuttelu

Enää lain mukaan aikuisen mutta henkisesti kolmivuotiaan jurrisankarin ei tarvitse todistella juopottelun hauskuutta itselleen tai vanhemmilleen. Tämän tajuamisen jälkeen iskee todellisuus: krapula ei ole hauskaa, rahoja ei ole kiva juoda ja sutinat ovat suurimmalta osin aika rumia ja tyhmiä. Monet teiniaikojen kantadiskot ja räkälät suljetaan, tilalle avataan luomuitupaikkoja tai Disc0ja, joissa liikkuvat vain Em0B0y91 ja Yessicah90.

Mitä siis tehdä? Sivistyneen tissuttelun pääsääntö: koti ilman alkoholia on teeskentelyä. Eli pidä kämpässä vähintään kolmea eri alkoholia, tai muuten hukka perii.

1. Olutta. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, kuten saunomisiin kalliolaisen kerrostalon ikkunallisessa ullakkosaunassa (näköala merelle asti).

2. Hyvää punaviiniä. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, kuten hyvän korvasienipastan kanssa, jonka joku muu kuin jurrikana itse on valmistanut. (aika nössöä)

3. Jotain terävää, kuten vaikka rommia. Arkikäyttöön ja erityistapauksiin, vaikka kiwi-soijavaniljajätski-punaherukka-rommi -pirtelöön, joka nautitaan riippumatossa erityisen vittumaisen perustiistain jälkeen.

Sivistynyt tissuttelu voi päättyä nössömäiseen nukahtamiseen toisen viinilasillisen puolivälissä, sivistyneeseen konttaamiseen sedulassa tai infernaalisiin jatkoihin krapulan kanssa. Hienoa aidossa (viina-)aikuisuudessa on se, että voi itse päättää milloin viinaa juo ja kuinka paljon. Nuoruuden pakkokännit ovat takanapäin, eikä baarista tarvitse aina lentää klassisella niska-perseotteella ulos.

Import-Lagerin turvin, rakasta ystäväänsä Eversti Sandelsia kaivaten,

kelju s kojootti

Minttukaakaon tekemisen vaikeus

2008-10-03T13:00:00.000-07:00

Kuinka vaikeaa on tehdä onnistuneesti juoma, joka sisältää kolme ainesosaa?
Vastaus: yllättävän vaikeaa.

Minttukaakaon resepti

Ainesosat:
Minttuviinaa
Kaakaojauhetta
Maitoa

Vuosi sitten juhannuksena onnistuin tekemään minttukaakaon ilman maitoa. Kuka keksi lisätä juomaan, jonka nimessä on minttu ja kaakao, kolmannen ainesosan maidon? Kuten sanoattua, jurrikanalassa suosimme tiukkoja lantraussuhteita. Virheestä selvittiin säikähdyksellä, kun kukaan ei heti herättyään muistanut mitä ruskeaa mössöä sisältävistä mukeista on voitu nauttia.

Muutama kuukausi sitten eräs jurriystäväni käveli baariin. Hän tilasi minttukaakaon ja sai pelkän kaakaon. Onhan se hirmu vaikeaa baarimikon muistaa laittaa baarissa drinkeihin alkoholia. Kaverini käveli baariin, olisi voinut ajaa sieltä pois.

Kömmähdyksistä oppineena tein parisen viikkoa takaperin taktisen vedon. Varmistin itse, että minttuviinaa ja maitoa löytyy. Ja vieläpä oikeaa maitoa, laktoositonta tietenkin. Vihellellen lähdin kotoa ystäväni luokse alottelemaan. Lopputuloksen voit arvata. Sen illan join minttumaitoa.

Kaikkia kolmea ainesosaa rakastaen,
Minttukaakaon palvoja
H. Le Coq

Threesome with hop, barley and water

2008-10-02T01:55:00.000-07:00

Rakkaat lukijani!

En ole ehkä maininnut teille, että olen lukenut Kalevalan. Tuo suomalaisten suuri kansalliseepos, kirja, jota ei lueta hetken mielijohteesta. Paitsi minä, H. Le Coq, humalan aiheuttamasta mielijohteesta.

Lukeminen avartaa maailmankuvaa, sanotaan. Allekirjoitan lauseen humaltuneena Kalevalan 20 runosta. Olen ehkä ennenkin maininnut, että oluen keksijä pitäisi aateloida. Näin muutti sir Osmotar, oluen seppä, koko maailman tulevaisuuden:

"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikkei tuo vedettä synny, eikä tuimatta tuletta.

Humala, Remusen poika, sanoi ukko uunin päältä, kasvoi Kalevan kaivon vieressä Osmon pellon penkereellä. Osmon ukko kylvi ohran. Kului tovi, niin humala, ohra ja kaivon vesi huhuilivat toisilleen: 'Milloin yhdymme yhteen? Yksin on ikävä elää, kaksin, kolmin hauskempaa.'

Se oli oluen synty, sanoi ukko uunin päältä, kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä, siitä kuuluu kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskaille;
pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurkahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." Kalevala 1999.

Entistäkin enemmän runoutta arvostaen,
H. Le Coq

Kalevala: kahdeskymmenes runo

Telepatiaa

2008-10-01T12:27:00.000-07:00

"raks sano viinipullon korkki
mmmmmmmmmmmmm sano kelju"

Messenger on hieno keksintö. Se yhdistää myös jurrikanat. Voidakseen selittää omia typeriä juttujaan ja juoda viinaksia ei tarvitse enää nähdä kavereita. Voi harrastaa alkoholismia verkossa.

Alkoholismiani häiritsevä elämä on käyny hermoilleni viime aikoina tavallista enemmän. Vietin villin perjantai-illan tutkaillen Otto Grothin määrittelemiä sanomalehden neljää ulottuvuutta. Lauantai-iltana yritin ryypiskellä. Pieleen meni.

Se, että kirjoissa tarjotaan aina hieman järkyttyneille tai muuten epästabiileille henkilöille ryyppy konjakkia tai jotain muuta, ei ole ollenkaan tuulesta temmattua. Joskus on vain pakko saada huikka.

kelju, shaken and stirred

"Comme si, comme sa" sanoisi ranskalainen

2008-10-01T11:53:00.000-07:00

Ja meidän äiti sanoo, että meillä ei lasketa.

Annoslaskuri. Tuo jurrikanojen ainoa elämää määrittelevä tekijä. Koko viime talven se on raksuttanut tasaista vauhtia eteenpäin väsymättä päivääkään. Nyt. Mitä sille on nyt tapahtunut?

Se on pysähtynyt. Se on aivan täysin unohtunut. Suoraan sanottuna minulla ei ole vodkankaan käryä, kuinka monta annosta siihen pitäisi tuikata lisää.

Hmm. Mikä neuvoksi? Äsken juomani kermaliköörimaitokaakao-setti ei osannut kertoa vastausta. Pakko juoda toinen. Ihan vaan kysyäkseni neuvoa.

Rakkaudellla
H. Le Coq

Ps. Kelju huijaa enemmän kuin minä. Voin kertoa, että sekin on juonut ja jumankekka, että onkin juonut! Kossupullosta vetoa, että kun se tulee suihkusta noin neljä kilometriä minusta avautuu viinipullo jurrikanalan toisessa tukikohdassa. Se on sitä kollektiivista tissuttelua, kuten minä sanon. Jotkut voisivat kutsua sitä alkoholismiksi.

Määrittelykysymys

2008-09-26T14:08:00.000-07:00

Määrittävätkö paikan vain sen fyysinen olomuoto ja sijainti aika-paikka-avaruudessa? Kuinka asioiden eksistenssiin vaikuttavat käsitteisiin liitettävät muistot (joo, joillain niitäkin on), käsitykset, ennakko-odotukset ja – luulot? Tarvitseeko yhden käsitteen alla olla vain yksi ja sama asia, vai voitaisiinko asioita määritellä hieman laajemmin?

Otetaanpa esimerkiksi diskot. Nyt en puhu ala-asteen limudiskoista, noista ah niin viattomien lastenmielten turmelemispaikoista, kaikkien traumojen alkulähteistä. ”Disko” käsitteenä on liian hieno hukattavaksi vain nuorisolaisten käyttöön. ”Disko” sanana edustaa jotain paljon suurempaa.

Disko ei ole vain sana, se on illan kulku. Kun mennään Diskoon, täytyy varata aikaa kalenterista seuraavaksi vuorokaudeksi krapulalle ja kenties liskodiskolle. Morkkis on hyvä huomioida jatkuvaksi pari päivää Diskon jälkeen.

Disko ei ole koskaan hyvä idea. Disko vaikuttaa aina hyvältä idealta, ja sinne lähdetään yleensä ihan läppäpohjalta. Disko alkaa holtittomilla perseillä joko akkalaumassa jonkun kotona tai lähikuppilassa naureskellen. Yleensä Disko vaikuttaa niin hullunhauskan kapinalliselta idealta että porukka kasvaa illan mittaan, haluavathan kaikki lähteä Diskoon.

Diskon fyysisillä ominaisuuksilla ei ole juuri väliä. Diskoksi käy mikä tahansa tanssipaikka/yökerho/klubi, jos siellä vain raikaa musiikki. Yhtä hirveitä kaikki tyyni. Mitä kalliimpaa viinaa ja rumempia ihmisiä, sen parempi. Myös ilmainen tai erinäisillä supermegakultaturbo-korteilla halvemmalla saatava viina kuuluu vahvasti Diskoon.

Diskon perimmäinen idea on siellä puhkeavassa vitutuksessa. Sisäänjonotus kestää kaksi tuntia. Sisäänpääsymaksu on noin miljoona euroa. Baaritiskillä täytyy tehdä pyramidi jurritovereiden kanssa jotta pääsee baarimikon havainnointialueelle. Tässä vaiheessa musiikin huonous meinaa viedä tajun ja tanssilattialla hetkuvat kultahileet ja liimaletit vievät viimeisetkin uskonrippeet maailman tulevaisuuteen. Viinaa perkele, kuuluu hätähuuto.

Diskosta ei poistuta, muuta kuin kontaten pilkun jälkeen. Oman egon pönkitys Diskossa epäonnistuu täydellisesti. Diskon tanssilattia imee kovapintaisimmankin imagonvarjelijan viidessä promillessa, kuten Diskoilija ylihinnoitellun viinan. Hyvällä tuurilla Diskosta löytyy mukaan joku ihastuttava Hukkapala, jonka aamulla toivoisi olevan pahaa unta. Rahat on juotu, kondylooma todennäköisesti tulossa.

Hyvää viikonloppua

kelju S

Le Coq <3 Kelju

2008-09-26T09:21:00.000-07:00

Kelju teki minusta virallisesti kermälikööriperseen.
Kiitos Kelju merimiestuliaisista <3<3

Rakkaudella
H. Le Coq

Have to have fun -parties

2008-08-31T23:27:00.000-07:00

"Kiireettömyys, juhlat ilman stressiä, ylimääräinen, täydellinen vapaapäivä ystävien kanssa, joita et ole nähnyt pitkään aikaa. Laatuaikaa puolison kanssa. Kerrankin aikaa rentoutua. " Niin varmaan hei. Mieti nyt itsekin.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat ovat perseimmästä ikinä. Suoraan sanoen vitun perseimmästä (superlatiivin superlatiivi).

Pakko-olla-hauskaa –juhlat saavat nimensä siitä itsestään: on juhlia, jolloin on pakko olla hauskaa ja tehdä jotain. Ei voi jäädä kotiin ja olla juhlimatta. Vappu, juhannus, joulu, uusi vuosi. Onhan näitä; koulujen päättäjäiset, alottajaiset, blaa blaa blaa.

Näiden juhlien ajatus on sinänsä ihan hyvä: nähdään sukulaisia ja ystäviä, joita ei ole nähty pitkään aikaan (virhe: jos et näe muuten, niin miksi pakottaa näkemään niitä myöskään tällaisena päivänä, kun paikalla pitäisi olla ne tärkeimmät ihmiset, jotka ovat oikeasti onnellisia juhlakalun puolesta).

Pakko-olla-hauskaa -juhlat tuottavat aina pettymyksen. Juhlilta odotetaan hauskuutta koko neljännesvuoden edestä; "kun kerran lähdetään, niin juhlitaan kunnolla". Kolme kuukautta (aika, joka on kulunut edellisistä pakko-olla-hauskaa –juhlista) on maalailtu toiveita ja odotuksia, iltaan valmistaudutaan monta viikkoa aikaisemmin suunnittelemalla ilta kohta kohdalta; ”sitten me jutellaan ja laitetaan ruokaa tyttöjen kanssa kun pojat sytyttävät saunan ja Jarkko ja Minna tulee vähän myöhemmin…”. Odotukset ovat korkealla, kaikki ah' niin täydellistä. Täydellistä vain kulisseissa. Illan hauskuudella ja sen suunnittelemisella ei valitettavasti ole mitään yhteyttä. On yhdentekevää juotko viikkoja aikaisemmin suunniteltua boolia teettämässäsi mekossa, vai lähdetkö muutamille töiden jälkeen, jolloin huurteinen kalja maistuu sitäkin paremmalle. Lopputulos kun on suunnittelemattomasti vatsahapoilla päällystetty mekko tai pitkään venyneet yhdet, koska on ollut niin hulvattoman hauskaa. Kumman valitset?

Pakko-olla-hauskaa –juhlat luovat stressiä jo sinänsä. On pakko tehdä jotain.

Baariinkaan ei voi mennä.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat saavat liikkeelle kokemattomat urpot, jotka eivät käytä alkoholia kuin virallisina juhlapäivinä. Kapakat täyttyvät kokemattomista uiveloista, jotka kerran kun juhlivat, vähät välittävät ylipäätään mistään. Esimerkiksi rahan kulutuksesta, siitä johtuvasta kännin määrästä tai yleisestä urpoilusta. Onneksi näillä baariamatööreillä on jokaisen uuden vuoden, vapun, koulujen päättäjäisten ja juhannuksen jälkeen maailmanlopun morkkis, jotta he eivät uskalla näyttää naamaansa seuraavaan neljännesvuoteen.

Baariamatöörit voit tunnistaa ns. viinaneiteilystä (teksti 24.1.2008, Viinaneiteily, tuo baariemme vitsaus), he syyllistyvät vakavaan alkoholinkäyttörikkeeseen.

Pakko-olla-hauskaa -juhlat menevät aina pilalle. Ilta ei sujukaan kuten olet suunnitellut, väsymys tai liika känni yllättää, puolet vieraista ei saavu paikalle, ulkona on liian kylmä ja raketit jäävät ampumatta. Pikku riitoja humalassa ja kaiken pilaa se, että juuri tänään näin ei saisi tapahtua koska "valmistun vain kerran ylioppilaaksi / vain kerran menen naimisiin" (niin varmaan). Kyynel.

Miksi ei voida vain nauttia arjen tuomista ihanista spontaaneista hetkistä? Miksi edes vaivaudumme järjestämään "täydellisiä" päiviä? Täydellisempää on nauttia arjen tuomista ihanista hetkistä.

Odotukset luovat pettymyksiä, spontaanius mukavia yllätyksiä.

Hyvää syksyä ja arjen ihanuutta,
H. Le Coq

Shokkihoitoa

2008-08-31T08:45:00.000-07:00

Hiiohoi ja muuta mukavaa. Kesä on rellestetty ja arki koittaa jurrikanalassakin. Epätoivoisista korjausyrityksistä ja kiroilusta huolimatta sain läppärini toimimaan. Viikset on ajettu, rommi juotu ja papukaija realisoitu käteisvaroiksi huumorintajutonta vuokraisäntää varten.

Palauduin hiljattain kotosuomeen ja parin päivän nukkumisen jälkeen havaitsin olevani Turussa. Äkkiä takaisin nukkumaan. Herättyäni uudestaan tilanne oli yhä sama. Huolestuttavaa. Välttääkseni pahempia traumoja suunnistin lähikaupan lempiosastoni (oluet ja siiderit) kautta jurritoveri le Coqin luokse. Jälleennäkeminen oli riemukas (sekä le Coqin että kirsikka- ja punaviinimarjasiiderin kanssa) ja pian lensimme jo kohti anniskeluravintolaa.

Anniskeluravintolassa iski posttraumaattinen stressi. Missä olivat halvat hinnat, likaiset merimiehet ja puujalat? Le Coq havaitsi hämmennykseni ja sulki tärisevät käteni lonkerotuopin ympärille. Tuijotin häntä tyhjin silmin, kuin en olisi tiennyt mitä tuolle jumalten juomalle täytyy tehdä. Onneksi tiukasta keväisestä treenistämme oli jäänyt jotain selkärankaan, ja lihasmuistiin jääneet juomisliikkeen rippeet riittivät kohottamaan tuopin huulilleni. Kokemuksesta viisastuneina päätimme vaihtaa astetta räkäisempään kuppilaan, kunhan Le Coq sai minut vakuutettua että olin saapunut baariin ilman papukaijaa.

Tuttu kusenhajuinen vaihtoehtobaarimme yllätti meidät täysin. Kenen helvetin idea on remontoida, uudistaa ja s t a i l a t a baareja?? Ok, on ihan kivaa että anniskeluravintoloista poistetaan rottia ja lattioita pestään, mutta tarvitseeko niistä tehdä niin helvetin trendikkäitä että niissä rupeaa käymään ihmisiä? Ja minkälaisia ihmisiä kaiken lisäksi!! Trendikkäitä minihameita kultahipputimangitissitopeissa ja emorokkareita tiukan roikkuvissa mustissa farkuissa ja converseissa. Ei käy, ei niin vaan käy. Koska kyseessä oli kuitenkin siedettävin baari kävelymatkan säteellä, päädyimme juomaan mietoja alkoholijuomia liian nopeasti.

Illan ja yön annosten vähyydestä huolimatta Le Coq leipoi yöllä pitsaa ja poti aamulla krapulaa . Keväällä saavutettu ylikunto on selkeästi menetetty, ja krapulahakuinen treenaus kohti pikkujoulukautta voi alkaa.

kulttuurishokkia yhä poteva

kelju s kojootti

Säälittävyyden multihuipennus

2008-07-16T06:11:00.000-07:00

Säälittävää. Todella säälittävää. Näillä sanoilla kuvailisin alkoholinkäyttötottumuksiani viimoisen kuukauden ajalta. Yritin juuri päivittää annoslaskuria parhaani mukaan enkä saanut kokoon kuin neljä (4!!!) annosta viimeisen päivitykseni jälkeen. Merenkulku todella häiritsee alkoholismiani.

Annosten vähyys olisi ymmärrettävää, jos olisimme olleet menneen kuukauden tiiviisti merellä. Mutta ei. Aluksemme on ollut enemmän satamissa hyvien anniskeluyhteyksien päässä kuin aavoilla ulapoilla. Keskikaljakuppiloita ja lähikauppoja on ollut lähettyvillä kiitettävästi. Hytissäni on asunut pari viikkoa rakkaan toverini Le Coqin lahjoittamaa kotiviiniä, jota suureksi häpeäkseni en ole edes avannut vielä. Raskauttavana asianhaarana myönnän myös laivan mukana matkustavan yhä puolittaisen Don Opas -pullon, johon on kajottu viimeeksi juhannuksena. Asteikolla 1 - säälittävää, TO-della säälittävää.

Lupaan ja vannon parantaa tapani. Pakkolomani loputtua otan laivan kiinni Hampurissa. Olen ajoittanut saapumiseni Hampuriin miehistön vapaapäivänä, joilloin juopottelumahdollisuuksien pitäisi olla rajattomat. Satamabaarit, here I come.

hieman keinahtelevin terveisin

kelju

Aavan meren tuolla puolen

2008-06-15T14:00:00.000-07:00

Heipähei höpönassukkaiseni.

Seilaaminen on kivaa ja viina halpaa Virossa. Olen yrittänyt kasvattaa viiksiä, mutta suuretkaan määrät rommia ja viskiä eivät ole auttaneet asiaa. Päinvastoin, miltei kuukauden kestänyt merielämä on tehnyt minusta varsinaisen ladyn. Kämmenissäni ei ole nahan paksuuntumisen vuoksi tuntoa ja hiukseni ovat kestotakussa. Kampa löytynee jostain päänahan lähettyviltä. Ihoa peittävästä paskakerroksesta huolimatta viihdyn purtilomme kannella varsin hyvin bikinien yläosassa ja varvassandaaleissa. Todellinen meriammattilaisen asuste.

Tämänastisen matkani suurin seikkailu ei ole tapahtunut Tallinnan vanhan kaupungin mafiakujilla tai Pärnun unelmabiitsillä hengenpelastajan kanssa. Risteilijämme saapui Suomeen ja pitää hengähtystaukoa pienessä Lappohjan rantalomakohteessa, joka on osoittautunut täysin nimensä veroiseksi.

Eilen laivan kopsahtaessa laituriin hujahti miehistö maihin, jättäen meidät harvat sissit vartioimaan meriemme helmeä. Saunakaljojen loputtua illalla tulkitsimme tilanteen oikein ja poistuimme iloisesti hoiperrellen kohti tanssiravintola Lappohjan Tähteä. Kyllä se vene kelluu ilman paria juoppoakin.

Lappohjan Tähti on sairaan lynchmäisen mielen unelma. Maksettuamme itsemme sisään kuulemaan karaoken sulosointuja saimme kutsua baarimikon tiskille lehmänkellolla. Baaritiskillä oli irtotissi, jonka pikainen puristeluraati totesi varsin aidon tuntuiseksi. Seinillä oli huolestuttavan monta Matti Nykäs-julistetta sekä lukemattomia valokuvia paikallisista juopoista ties minkä toiminnan tiimellyksessä.

Viskiä, olutta ja jotain paikallisen baarimikon omakeksimää drinkkiä virtasi suoniimme illan mittaan. Minulle ja naispuoleiselle seilaustoverilleni kerrottiin varsin sovittelevaan sävyyn, että baarimikkokin on bi-seksuaali, joten voisimme olla ihan rennosti tässä autioituvan teollisuuskaupungin tähtipaikassa. SIIS HETKONEN?? Mitäs hittoa se meille kuuluu että baarimikko on bi?? Asian meille ilmaissut suomileijonapaitainen lihaskimppu tuijotti minua ja toveriani varsin juopuneesti ja totesi että ei siinä ole mitään pahaa hänen mielestään että olemme lesboja. Jaahas. Ilmeisesti olimme pahemman näköisessä jamassa laivaelämän jälkeen kuin kuvittelimmekaan.

Illan saldo: Varastettu viskilasi, jossa on koristeena pelikorttien maiden symboleita. Jatkot laivalla paikallisten kanssa, muu miehistö superonnellinen jurrisista yövieraista. Ei muistikuvaa nukkumaanmenosta. Aamulla herään hyttiini pölähtävään kapteeniin moooooooooonta tunnia ennen suunniteltua heräämistäni. Neverending krapulavuoro alkoi pilssiveden vahtimisella. Humalalle kiitos huumorintajuisista merimiehistä.

Yritän parhaani mukaan päivittää annoslaskuria edes totuuden lähimaille.

rakkaudella

kelju

Avoin kutsu

2008-06-04T02:10:00.000-07:00

Kyllästynyt hei.

Kävin pari viikkoa sitten vierailemassa entisessä asuinmaassani keskieuroopassa. Reissu oli hulppea, viini virtasi ym. ja tapojeni vastaisesti jätän nyt kertomatta halvasta alkoholista (kolmen litran punaviinihanapakkaus 6 euroa, tai kaksi olutta ja kaksi B52 baarissa yhteensä 12 euroa), meille baarimikkojen tarjoamista juomista, drinkin voimalla syttyneestä pöydästä, viininjuontiennätyksestä (minä ja kanapuolinen ystäväni kolme litraa viintä neljässä tunnissa), kotiinkanneituista viineistä tai mistään muustakaan. Tyydyn vain lisäämään annoslaskuriin 52 annosta alkoholia.

Olette kaikki tervetulleita juomaan ja piknikkaamaan luokseni. Ajattelin tehdä sangriaa ja leipoa piirakkaa perjantaina vapaapäivän kunniaksi.

Nimim. viisi litraa punkkua kuiva-ainekaapissa.

Rakkaudella

H. Le Coq

Ps. Kelju lähettää Tallinnan puskista juopuneita terveisiä

Merimies on erimies

2008-05-23T04:40:00.000-07:00

Heippa

Kesä tuli sitten. Bikinikautta on tullut juhlistettua kiitettävästi erinäisin puskaryypiskelykerroin. Mikäs sen parempaa kuin kylmä siideri, nurmikko ja juoppolauma.

Muutun kesän ajaksi kaljaa latkivasta toimittajasta rommia rakastavaksi merinaiseksi. Jos löydän tieni satamissa internetin luo, lupaan yrittää raportoida seikkailuistani maailman merillä. Mitä tulevat satamakapakat tuovat tullessaan, sitä en itsekään tiedä. Odotan vesi kielellä.

Toivotan hyvää kesää teille rakkaat juopot. Pitäkää hyvä huoli oluistanne ja toisistanne.

hiiohoi ja rommia pullo

Kelju

Paljonko on paljon?

2008-05-10T07:26:00.000-07:00

Vastaus on helppo: noin 240 annosta alkoholia vajaassa neljässä kuukaudessa. Vastauksen selvittäminen ei ole ollut helppoa. Sen saavuttamiseen on käytetty tarkkoja empiirisiä tutkimusmenetelmiä ja parhaita mahdollisia raaka-aineita.

Kuten hyviin tieteellisiin tapoihin kuuluu, olemme suhtautuneet tutkimusmateriaaliimme mitä suurimmalla vakavuudella ja kunnioituksella. Ryypiskely ei ole leikin asia ja sen oikeaoppinen harjoittaminen vaatii ammattilaisen otetta ja silmää. Ryypiskelyn jalossa lajissa testiryhmämme on kyllä kannuksensa ansainnut.

Miksi juuri 240, tai yhteensä 480, jos lasketaan molempien jurrikanojen aikaansaannos? Uskoisin, että emme ole vielä lähelläkään lopullisia alkoholikylläisyyden maksimimääriä. Kuten mikä tahansa tieteenhaara, myös alkohologia etenee pienin askelin. Todelliset tulokset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluttua. Jos ryypiskelymme olisi käyrä, olisi se nyt pohjakohdassaan. Pidemmällä aikavälillä käyrän kohoaminen jälleen huippulukemiin on väistämätöntä, kuten toisiaan seuraavat jääkaudet.

Tähän väliin haluan vielä verrata ryypiskelyä urheiluun. Tärkeää huippusuorituksen, kunnonkohotuksen ja jaksamisen kannalta on palautuminen. Sama pätee myös kuninkuuslajiimme ryypiskelyyn. Steroideilla terästetyn treenaamisen sivuvaikutuksena jurrikanalan väki on päätynyt ylikuntoon. Juopottelukunnon tasaamiseksi palautumisjakso on tarpeen. Mikä olisikaan kamalampaa kuin kesä ilman kaljanhimoa.

palauttavaa kokovartalohierontaa toivova

kelju S kojootti

Dear Doc.

2008-05-09T10:55:00.000-07:00

Kelju H. Le Coqille tekstiviestinä 8.5.2008 kello 22:53:

"Vittu selvinpäin baarissa on ihan skeidaa. Ei kuule mitään, ihmiset on rumia ja lähinnä vaan kiukuttaa. Tästä lähtien pidättäydyn bingossa ja neulomisessa."

Rakas tohtori, kiitos hienosta palstasta!

Minun ongelmani liittyvät ajan ja rahan käyttöön. Tai siis rahaa ei ole, eikä kyllä aikaakaan, mutta nykyään olen huomannut löytäväni itseni viikonloppusin kotisohvalta nollapromilleissa. Muut oireet liittyvät juomisen haukkumiseen ja kakomisreaktioon kuullessani viinaperäisen nimen. Mikä minua vaivaa, eihän minulla vain ole aikuistuminen? Myös lintupuolisella ystävälläni Keljulla on samantapaisia oireita, mutta hän on uhannut jo viinalakolla juhannukseen saakka. Hän oli myös selvinpäin baarissa, eikä juonut kaljaa, vaikka hänelle oltiin tarjottu. Vaivaako meitä sama tauti?

Rakkaudella

H. Le Coq

Aika nauraa itselle

2008-05-06T12:54:00.000-07:00

'Hei, olen "aikuinen nainen" Turusta. Olen muuten ihan "normaali", mutta kirjoitan hassun hauskaa känniblogia nimestäni väännetyllä salanimellä aikuisemman ystäväni kanssa. Blogissamme laskemme kaikki vuoden aikana juomamme alkoholijuomat, jotta voimme... '

Jotta voimme mitä????
Totuus on tämä.
Vituttaa.

Vituttaa se, ettei ole mitään blogattavaa, koska en ole juonut. En ole juonut, koska ei ole rahaa.
Ehkäpä vielä enemmän vituttaa se, että nurkassani on viisitoista (15!!!!!) litraa kotiviintä, jota ei pysty juomaan, koska se on niin HELEVETIN PAHAA!

Ehkä kaikista eniten vituttaa, eli vitun vituttaa (superlatiivin superlatiivi) se, että jos olisi rahaa, en joisi! Koska ei helvetti tee enää mieli rypeä!

Tää on niin nähty. NIIN NÄHTY!
Jumalauta. Oon vetäny yhessä keväässä 240 annosta viinaa. bissee!! Kuinka monta litraa se on? Se ois pelkkää kaljaa 80 litraa! Ja nimenomaan ei vaan olisi, vaan on.

Että se niistä riskirajoista. Jotka ovat kuulemma laskeneet.

Kelju: Ollaanko me alkoholisteja?

Hei kaikki ihanat miehet ympäri Suomea. Jos olet kiinnostunut kahdesta turkulaisesta sienestä, ota yhteyttä.

Ps. OPM

Rakkaudella

Le Coq

Blob blob blob*

2008-05-03T08:53:00.001-07:00

Ehdotan seuraavaa baarisovun säilymiseksi:

Juottoloiden ovella pitäisi henkilöpapereiden sijaan tarkastaa sisäänpyrkivien käteisvarannot. Mikäli rahaa on enemmän kuin kolikoita, henkilö on poistettava jonosta ja neuvottava lähimpään sedulaan. Ja niitähän täällä Turussa riittää.

Baarittamisesta ei tule mitään, mikäli köyhille tarkoitetut paikat täytyyvät snobelevista surffitukista ja heitä himoitsevista korkokengistä. Sitten kaikki muut joutuvat humalaan, paitsi ne, jotka ovat opintolainaa sitä iltaa varten nostaneet.

Käteisratsauksen avulla saavutamme hyödyn paitsi baarisovussa, myös sen, että kaikki päihtyisivät tasapuolisesti. Mikäli rikkaan surffitukan päästää köyhille tarkoitettuun paikkaan, tämän ruotsalaisjuurisen pepsodent-hymy muuttuu aamulla Pirkka-hammastahnahymyksi. Rahaa riittikin puolet enempään viinaan. Keinorusketettujen ylipäihtymisen lisäksi pienet hipander-raukat eivät pääse sen sijaan (däremut) baaritiskille asti kauluspaitojen egon täyttäessä baaritiskin.

Kiitos Pirkka, olet pelastanut monta krapulaista aamuani.

Rakkaudella

Le Coq

*ääni joka syntyy, kun sedulat valtaavat Turun kuin sienet sateella metsän

Perusvappu

2008-05-01T11:32:00.000-07:00

Hyvää vappua hei. Kirjoitan tätä muutamasormijärjestelmällä, sillä kämmeneni ovat asvaltti-ihottuman valtaamat ja osa sormista kieltäytyy taipumasta. Huuli on halki sekä leuka turvonnut, ja naama muistuttaa muutenkin perunapeltoa. Onnistuneet bileet ilmeisesti.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Leivoimme eilen Le Coqin kanssa bikineissä munkkeja ja joimme kiljua. Ilma oli kuin tehty vappujuopotteluun. Skumppapullot heiluen siirryimme puistoon pää iloisesti kuplien. Salskeita uroita paidoilla ja ilman nurtsit pullollaan. Olimme taivaassa.

Bikini-ilottelu jatkui puistossa. Jossain vaiheessa oli pakko pukeutua siveellisemmin. Lapsiperheitä rupesi vaeltamaan ryypiskelyleirimme ohi ja lapset pillahtelivat itkuun peloissaan. Juopporemmimme vahvistui lakkipäisillä urpoilla, jotka eivät tule koskaan elämässään saamaan naista, miestä, sikaa, lammasta tai edes vuohta. Ne tupsu yms. lakit ei vaan ole yhtään cool.

Jossain vaiheessa punkkupulloa kaivettiin tekoviikset ja iholiima esiin. Tervasnapsiakin taisi kulkea käsiemme kautta ennen viiksiepisodia. Vinoonhan ne viikset meni, mutta vinossa olivat hipitkin. Seurasi myös perinteisesti painiotteluita, kenkien varastamista ja punaviinin kaatumista piknik-viltin valkeille osille.

Minä olin Aikuinen Ihminen, ja kiitos Sampo Pankin täysin rahaton, joten päätin poistua aikaisin kotiin. Ei tarvinne sanoa, että ilta oli ollut loistava ja fiilis oli mitä kuplivin. Pyöräilin hyväntuulisesti hyräillen viimeistä ylämäkeä ennen kotipihaa kun yhtäkkiä tajusin ottavani leukatuntumaa asvalttiin. Silmissäni vilahti hoipertelevan känniääliön säälittävä hahmo, jonka jälkeen sattui ja vitutti. Loput voitkin päätellä.

Ymmärrän kyllä että humalassa on vaikea päättää mikä eteen avautuvista viidestä tiestä on oikea, ja kävellä sitä suoraan. Eteensä katsominen voi myös olla hankalaa kun tasapainoelimet ja näköhermot on hukutettu kossuun. Siksi ehdotankin jalkakäytäville rakennettavaksi kännikaistan, joka erotetaan muusta tiestä (varsinkin polkupyörän kuvalla merkitystä pyörätiestä) korkealla muurilla.

näkönsä ehkä vitutuksen vuoksi menettävä

arpi-kelju

Anteeksi, oletteko nähnyt krapulaani?

2008-04-25T04:59:00.000-07:00

Olen huolissani krapulastani. Se on kadonnut. Tuntomerkit: pieni, vihreä ja vittumainen.

Olin sopinut kuluvan päivän vierailusta krapulan kanssa jo hyvissä ajoin. Raivasin sille tilaa kalenteristani siirtämällä vähäpätöiset asiat, kuten koulunkäynnin, suosiolla syrjään. Tämän aamun kohdalla kalenterissani lukee vain Krapula klo 10–17.

Eilen illalla tein kaiken mahdollisen varmistaakseni antoisan päivän krapulan kanssa. Join sekaisin kaikenlaisia viinaksia alkoholipitoisuuteen katsomatta. Join liian nopeasti ja liian lyhyessä ajassa. Karsin illasta turhat ajanvietteet, kuten veden, syömisen ja sivistyneen keskustelun. Toisin sanoen juhlin keskittyneesti pyrkien huippusuoritukseen.

Tänä aamuna heräsin toiveikkaana. Vapaa darrapäivä. Ohjelmassa olisi vain lamauttava krapula, pyykinpesua, huono kirja ja tonneittain jäätelöä. Tajusin kuitenkin jotain olevan vialla välittömästi herätessäni. Vaikka olin kolmen peiton alla, ei krapulahiestä ollut tietoakaan. Huone ei pyörinyt kun nousin ylös. Aamupuuro ei pyrkinyt kurkusta ylös. Kahvikin maistui hyvältä.

Missä krapulani on? Miksi se ei tule nyt, kun minulla olisi aikaa leikkiä sen kanssa? Koko päiväni on pilalla. Tuntuu kuin koko eilisiltakin olisi pilalla, aivan kuin hyviä juhlia ei olisi ollutkaan. Kumoaako krapulaton päivä rattoisat kinkerit? Olenko minä huono juoppo ja juhlija, kun en edes krapulaa saa aikaan? Olen pettynyt itseeni. Annoin kaikkeni ryypiskelylle, mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Onko minusta tulossa puolivillainen jurrikana ja neitimäinen tissuttelija?

Virallista krapula-aikaa on jäljellä vielä pari tuntia. Jos siis näet krapulani harhailemassa jossain, lähetä se äkkiä luokseni. Nyt on juopon ylpeys ja itsetunto vaakalaudalla.

ällöttävän hyvävointinen

kelju S kojootti

Laadukasta journalismia

2008-04-23T07:05:00.001-07:00

Hihii.

Soluttauduimme tänään Keljun kanssa Alkoon juttukeikalle. Paras työpäivä ikinä!

Rakkaudella

H.Le Coq

Ps. Ei, emme saaneet maistiaisia. Käteen jäi kyllä pullo vinettoa, Porugalilaista Quinta Da Espigaa, 6,20€. On kuulemma vanilijainen. Sen on määrä tuhoutua huomenna ennen radiomme pippaloita.

Viina, suvunjatkaminen ja aivot

2008-04-22T08:40:00.000-07:00

Viinan väitetään tuhoavan aivosoluja ja olevan muutenkin haitallista ihmisyksilölle. Olen asiasta hieman eri mieltä. Ihmissuvun jatkumisen ja älyllisen kehityksen kannalta alkoholilla on suuri merkitys.

Pohdiskelin jo aikaisemmin Kierkegaardin toteamuksen pohjalta naisen ryypiskelyn hyödyllisyyttä ihmissuvun jatkumiselle. Kerrataan vielä: kun nainen ja mies ovat samassa promillemäärässä, saavat rumatkin ihmiset seksiä. Koska suurin osa (anteeksi nyt vaan ihmiset) ihmisyksilöistä on aika rumia, verrattuna vaikka eläimiin, on ihmissuvun loistogeenien siirtyminen eteenpäin ajan jatkumossa näin varmistettu.

Jatketaanpa tuota ajatusta hieman. Jos rumat ja selvin päin lisääntymään kykenemättömät ihmiset lisääntyvät kännissä, eikö sama päde aivosoluihin? Jos onnettomat ja muuten tuhoon tuomitut aivosolut eivät löydä itselleen seuraa niiden haltijan ollessa holittomassa tilassa, mitä ihmeitä tapahtuukaan alkoholin astuessa kuvioihin. Itse olen ainakin havainnut oman älykkyyteni ja ajatusteni säkenöivyyden lisääntyvän jokaisen nautitun oluen myötä. Kyse ei siis olekaan estojen vähenemistä, vaan päässäni vellovista aivosolujen massaorgioista.

rakkaudella

kelju S kojootti

Tukisukat ja bonuskortti

2008-04-22T08:12:00.000-07:00

Le Coq viettää jälleen kerran lauantai iltaa. Kelju pyörähtää Le Coqin luona nauttimassa lasillisen kiljua sekä maistamassa Coqin tekemää pizzaa. Kelju jatkaa baariin. Kaksi kaljaa nautittuaan Le Coq siirtyy nukkumaan.

"Onko tämä nyt sitä kuuluisaa alkoholin kohtuukäyttöä?" Le Coq kysyy.
"Tältäkö se nyt tuntuu?"

Taidan mennä huomenna ostamaan itselleni tukisukat. Kaikki bonuskortit nimittäin löytyy jo.

Rakkaudella ja levitoiva

H. Le Coq

Adrenaliinia ja nopeita päätöksiä

2008-04-13T01:26:00.000-07:00

Olipa kerran jurrikana. Jurrikana kutsuttiin toisen jurrikanan kanssa viettämään kultturellista lauantai iltaa Vapaan kulttuurin festivaali -nimiseen tapahtumaan. Esittävää taidetta, työpajoja, dokumentteja, elokuvia ja näyttelyitä ilmaiseksi. Tapahtumaa mainostettiin nettisivuilla "koko perheen tapahtumana".

Jurrikana tapaa toisen jurrikanan lähellä tapahtuman sydäntä ja käppäilee ystäviensä kanssa lähemmäksi aluetta. Kymmenisen metriä Le Coqiksi kutsuttavan jurrikanan aistit heräävät; vallattu talo, jossa jengi fiilistelee talon jokaisessa betonisessa nurkassa aurinkoista kevät iltaa. Kaljapullot kädessä.

Kuka jätti Le Coqille ilmoittamatta, että kyseessä on avoin hippitapahtuma, eikä mikään saatanan hienostelijoiden mesta, jossa kalja maksaa kuuskyttuhatta?

Le Coq antaa pulssin tasaantua ja astuu sisään. Musiikka pauhaa, hipit nauttivat pussikaljoistaan ja muista nautintoaineista kaikessa rauhassa. Missä on jurrikanojen nautintoaineet?

Aivan. Niitä ei ole.

Pulssi kiihtyy. Jurrikanojen katseet kohtaavat toisensa. Jurrikanat vilkaisevat kelloa. Kaksikymmentä vaille yhdeksän. Tässä vaiheessa en koe tarpeelliseksi ilmoittaa, että anniskelulain mukaan alkoholia ei saa myydä yhdeksän jälkeen illalla, joten siirryn adrenaliinia sisältävään vaiheeseen.

Nopea kyselykierros kaljattomille hipeille; kuinka paljon he haluavat kaljaa kaupasta.
Tikkkk. Tikkkk. Kaljattomat sekunnit ovat pitkiä. Hipit eivät tunnu käsittävän, että tässä on nyt vakavista asioista kyse. Jollemme ehtisi Keljun kanssa kauppaan, seurauksena voisi olla itku-potku-raivarit sekä aikainen kotiinlähtö.

TRÖÖÖÖÖT.
Huono vaihtoehto.
Käsittämätön vaihtoehto.
Kertakaikkiaan mahdoton vaihtoehto.

Konkelit alle ja sotkemaan viimeistä päivää.
Paniikki. Sale on kiinni.
Paniikki. K-Supermarket on kiinni.

Le Coqin yrittäessä tavoittaa aukinaisista kaupoista tietoisena olevaa hippiä Kelju pyöräilee satasta ympäri Turkua; jossain on oltava avoin kauppa tai kioski!

Siwa!

Oi mikä ilon ja riemun tunne. Lämmin aalto pyyhkäisee vartaloni yli, kun huomasin Siwan valojen valaisevan Turun autiot kadut.

Se lauantai päättyi hyvin. Toivottavasti myös viime hetkellä kauppaan tulleen nuoren parin, joiden ostoskassiin sujahtivat näppärästi konvehtirasia, kaksi pakettia kondomeja sekä kuin pisteenä i:n päälle kaksi kinkku-räkäpizzaa.
Toivottavasti maistui.

Rakkaudella

H. Le Coq

Känni yllätti opiskelijan

2008-04-10T02:40:00.001-07:00

Le Coq: Kelju, Kelju, kokataan viikonloppuna. Mitä kokattaisiin?
Kelju: EI, EN MIE HALUU!
Le Coq: Ihan oikeesti, mitä hyvää laitetaan?
Kelju: En mie haluu!
Le Coq: Kelju! Laitetaan jotain ruokaa!
Kelju: Saatana mä tee sun kans mitään, siitä joutuu känniin kuitenki.

Le Coq: Sadattelua.

Pari tuntia myöhemmin, kolmen aikaan iltapäivällä Le Coq juonii Keljun selän takana. Suunnitelmissa on sijoittaa viimeinen kymmeneuronen kossupulloon, kostoksi Keljulle ja kaksi tuntia suunniteltua pidempään jatkuvalle dokumentti elokuvien historia -seminaarille.

Le Coq Kollegalle (kuiskaten): Alkon kautta himaan?
Kollega näyttää peukkua.
Kelju parin tuolirivin takaa: Saatana mä tein kans mihinkään lähe!
Le Coq: Ole hiljaa, sua ei ees pyydetty.

Le Coq ja Kollega astelivat Alkon kautta himaan. Tai näin oli tarkoitus. Alkossa käytiin, mutta kotiin asti ei päästy. Le Coq ja Kollega päättävät yllättää toimittajaystävänsä menemällä tämän luokse päiväkahville. Koska emme ole paskoja vieraita, iskimme tuliaisiksi pöytään puolen litran kossupullon.

Kesken juopottelun Kelju pamahtaa paikalle ja yllättää Le Coqin lantraamasta Tapio-viinaa (39%) Kossulla (38%). Kelju avaa tumman oluen ja näyttää tyytyväiseltä. Jurrikanat löysivät jälleen kerran toisensa.

Rakkaudella

H. Le Coq

Jurri – Suomi – Jurri

2008-04-09T13:59:00.000-07:00

Lisko: suomuinen ja pelottava eläin, joka löytyy sohvaltasi, verhojen takaa, vaatekaapistasi, viereltäsi ja tyynyn alta useamman päivän ryypiskelyä seuraavina hikisen selväpäisinä öinä. (Huom! Ei sutina!)

Maraton: Ihan vitun liian pitkä aika

Liskomaraton: Henkinen ja fyysinen tila, joka seuraa useamman kevätpäivän, -illan, -yön ja –aamun mittaista ilottelua. (Hypoteettinen tilanne: Viikonlopun jäljiltä vielä keskiviikkoyönä huoneessa patsastelee Hitler, ja peitolla on vakaita aikomuksia tukahduttaa nukkuva hippi. Bussikuski, kaupan kassa ja luokkatoverit ovat kaikki vittuilijoiden suuressa salaliitossa. Korvissa soi ja aamulla saa valita mitkä silmäpussit sopisivat parhaiten päivän asuun.)

Juoppo: Henkilö, joka toisten kärsiessä liskomaratonista juo kossua ja lantraa sitä Tapio-viinalla.

Juopot: Juoppo (viitaten edell.) vahvistettuna toisella ihmisellä, joka juo edellä kuvailtua viinasta, kun liskomaratonin uhri meinaa pyörtyä jo sen hajusta. Tarvittaessa juovat vaikka peilin seinältä.

maalisuoraa lähestyvä

kelju S kojootti

Mistä on hyvät juhlat tehty?

2008-04-06T12:32:00.000-07:00

Pahoitteluni sinulle jurrinen lukijamme etten ole kyennyt raportoimaan syntymäpäivistäni aikaisemmin. Keräiltyäni tietoa tapahtumien ja tapahtumaketjujen oikeasta laidasta nyt viikon verran olen valmis miltei totuudenmukaiseen raporttiin.

Hautajaiseni olivat menestys. Villi Mansikka kotiviini oli suuri hitti, sitä juotiin kauhalla suoraan 25 litran astiasta. Testasimme mansikkamargaritan, tai oikeastaan kymmeniä. Kaikki olivat hyviä, kiitos siitä kuuluu tequilalle. Testasimme myös tequilaa paljaaltaan varmuuden vuoksi. Sekin oli hyvää ja varsin päihdyttävää.

Viinan juomisen lisäksi kutsuillani oli myös Aikuisille Ihmisille sopivaa ohjelmaa, olihan kyseessä varsin vakavamielinen tapahtuma. Painimisen lisäksi suosittu seuraleikki oli pahoinvointi budoaarissa. Alle kymmenestä vieraastani kolme päätyi keskustelemaan vessanpöntön kanssa. Kukaan seurueeni jäsenistä ei selvinnyt baariin asti, harvempi kykeni omaan kotiinsa nukkumaan.

Juhlien jälkeinen aamu oli vastoin odotuksiani loistava, ainakin siihen saakka kunnes heräsin. Sain repiä peiton irti kropastani, sillä se oli tahmeampi kuin tikkukaramelli taskussa. Tequilaa oli ilmeisesti testattu jälleen kerran mahaltani. Pian ihmettelin miksi kainaloitani kiristää. Havaitsin, että minulla on päälläni rehelliset vanhan liiton mummokalsarit, eli ihonväriset hehtaarialushousut. Selvä merkki onnistuneista juhlista.

henkisesti nuortunut

kelju S kojootti

Kesärajoitukset ovat astuneet voimaan

2008-04-05T09:16:00.000-07:00

Jurrikanalan asukkaat ovat eläneet alkuvuoden tasaista elämää alkoholin kulutusnopeuden vakiinnuttua kolmen ensimmäisen kuukauden aikana reiluun 60 annokseen kuukaudessa kanaa kohden.

Talven vaihtuessa kevääksi kesärajoitukset astuvat voimaan. Kuudenkympin vauhti muuttuu nopeammaksi juontiaikojen pidentyessä valoisan ajan myötä ja pussikaljojen huudellessa ansaitsemistaan silmiäkirvelevien kirkkaista muovipusseista.

Kevätkausi on nyt virallisesti korkattu auki kulahtaneen punaisella colt-sytyttimellä, joka kerta toisensa jälkeen tulee viiltämään haavoja Le Coqin kämmeniin.

Sytkärillä avaamista en ikinä opi. Olenkin ottanut kevään haasteeksi hieman erilaisen tavan avata rakkauteni kuohut;

http://www.youtube.com/watch?v=Fc3zws7ABps

Kevättä maksassa

H. Le Coq

Oi krapula, oi krapula, minne menit?

2008-03-28T09:26:00.000-07:00

Vastine Keljun tekstille Ammatinvalintakysymys (17.3.2008)

Tapahtuipa eräänä iltana. Jurrikanalan asukit saivat käsiinsä kossua, punkkua, valkkaria, siideriä ja kaljaa, sekä tequilaa ja ässämix-shotteja.

Tapahtuipa seuraavana aamuna. Arvaatkos?

Ei, en löytänyt itseäni vessan lattialta sikiöasennosta hukkumassa omiin eritteisiini.
Ei, en ratsastanut salamalla. Ratsastin linja-autolla kohti koulua hymy naamalla, suu purkkaa täynnä. Soitin bussi-bussuraisesta Keljulle kysyäkseni, ehtisikö hän tulemaan kahville ennen koulun alkamista. Puhelu meni suurinpiirtein näin:

Le Coq: Hyvää huomenta, hyvää huomenta!
Muumio: Mmmmpffff. Mpffmmm.
Le Coq: Ehditkö ennen koulua kahville kanssani?
Koteloitunut toukka: Mmmmpph. Mmmmm. Tuut-tuut-tuut.

Olen puutteessa. Kärsin vakavasta krapulanpuutostilasta. Oireet ilmenevät lihavoituneena lompakkona sekä terveinä elämäntapoina. Ainoa asia, johon olen viimeaikoina sijoittanut, on kuukausikortti samaan täysrääkkilään, jossa Kelju valehtelee silloin tällöin käyvänsä.

Huomenna ajattelin sijoittaa tequilapulloon, jotta saan hankittua itselleni krapulan sunnuntaiksi. Mikä olisikaan ihanampaa kuin maata sikiöasennossa peiton alla ja pitää pientä tasaista ininää limpparin tyydyttäessä kaikki tarpeet, takaraivossa ajatus jälleen onnistuneesta illasta?

Nyt poistun koneen ääreltä, koska en jaksa kuunnella Keljun vittuilua kasaantuvista Phil Collins -krapuloista. Menen itkemään, koska Kelju on oikeassa.

Nimensä olkoot Kelju ansainnut

Les Coq

Kaupunkilaisjuoppo maalla, osa kaksi

2008-03-27T14:56:00.000-07:00

eli maksan tiukka intervallitreeni

tarvikkeet

- playboy-kartanoon verrattavat tilukset susirajalla
- kaksi autollista hippejä
- ruokaa pienen valtion ruokkimiseen
- viinamäärä jonka näkemisestä äitiliini pyörtyisi

Päivä 1

Tiluksilla oli kaksi alkuasukasta jo ennestään. Nämä metsäläiset toivottivat juoppolaumamme lämpimästi tervetulleeksi. Miltei heti kävi ilmi, että tiluksilla on kolme (3!!!) pontikkapannua, ja valmista tavaraakin pitäisi olla jossain. Tuleva liskolaumamme siirtyi alkuasukkaiden kotina toimivasta tuvasta kohti riihtä, joka olisi juopottelumme tukikohta.

Pojat lämmittivät saunan, me tytöt joimme viinaa. Pian tytöt siirtyivät saunaan taskut täynnä kaljaa. Viinanjuonti tuotti varsin irtonaisen olon, joten päädyimme alasti hankeen. Tuvalla, noin 300m saunalta oli käyty seuraava keskustelu:

Alkuasukas 1: Mikäs tuo ääni on? Taitaa olla kiimainen kettu kun noin huutaa
Alkuasukas 2: Ei se mikään kettu ole. Taitaa olla neidit saunomassa siellä.

Päivä 2

Päiväni alkoi sarkofagi-krapulalla. Tilani kriittisyydestä johtuen en suostunut olemaan yli metrin päässä olut-, viini- tai kossupullosta. Tämä aiheutti hilpeyttä alkuasukkaissa.

Alkuasukas 2: Keljuhan on aika asiallinen tyyppi
Kelju: siis tuotaa….?
Alkuasukas 2: No aina kun siuhun törmää niin siulla on joku viinapullo taskussa

Lupaavasti alkanut päivä sai varsin dramaattisen lopun. Letkeässä humalatilassa emme huomanneet viinavarantojen loppumista. Olimme tehneet amatöörimäisen virheen: aliarvioineet maksamme sietokyvyn. Alkoi armoton pontikanmetsästys. Itse sammutin itseni kossun turvin jo hyvissä ajoin enkä päässyt pontikkaa maistamaan.

Päivä 3

Viikonlopun saldo:

Tyhjä akku autossa. Joku älykääpiö oli jättänyt valot toiseen autoistamme. Valojen palaminen oli ilmeisesti tiedostettu jo ensimmäisenä iltana, mutta toiminta asian suhteen vain oli unohtunut.

Tyhjät pullot. Pullot kyllä mahtuivat autoihin, ainuttakaan hippiä ei vaan meinannut sopia sekaan. Pulloilla tukittiin yhden huoltoaseman pullonpalautuspiste ja saatiin bensarahat sivistyksen pariin.

Seurueemme oppi reissulla tärkeän seikan: osta aina kossupullo kiellon päälle. Mikään ei ole surullisempaa kuin viinaton juoppo.

kelju S kojootti

Kiitos kesäaika

2008-03-27T13:31:00.000-07:00

Suomi siirtyy kesäaikaan tulevana sunnuntaina. Maailmasta häviää jälleen yksi kallisarvoinen tunti. Tämä tunti on kriittinen tunti, sillä se tulee omalla kohdallani olemaan takuuvarmasti krapulainen. Toisin kuin toverini Le Coq, en ole erityisen suuri krapulafani. Yhden darraisen tunnin katoaminen on ehkä paras synttärilahja ikinä.

Mihin tämä tunti menee? Paraneeko oloni sunnuntaina yhtäkkiä tunnin verran, vai kestääkö krapulani pidempään? Vai jääkö tunnissa oletetusti haihtuva alkoholi ikuisesti verenkiertooni? Jos olisin kaikki kesäaikaan siirtymiset kännissä, olisinko lopulta neljän promillen jurrissa lopun ikääni?

Kaikkia näitä asioita olen pohtinut usein sarkofagi-krapulassa. Sarkofagi-krapula on kenties jaloin ja filosofisin krapulan muoto. Siinä missä Phil Collins – darra on epäinhimillinen, on sarkofagi-darra hyvinkin pehmeä.

Sarkofagi-krapulaan tarvitaan sänky ja paljon peittoja. Krapulainen urpo ryömii peittojen sekaan ja ystävien avustuksella kääriytyy niihin muistuttaen näin muumiota. Sarkofagi on valmis, ja jurrikana on palannut kohtuun. Sarkofagista on hyvä huudella hävyttömyyksiä jurritovereille, jäädä läskikasan alimmaiseksi tai vain filosofoida omassa rauhassaan.

Krapulaa pelkäämätön

kelju S kojootti

Alkoholilain §33 = täyttä skeidaa

2008-03-27T12:12:00.000-07:00

Suunnittelin juuri hyväntuulisesti hyräillen lauantai-iltaa ystäväni Keljun kanssa. Olemme kuola korvista asti valuen hiljaisuudessa miettineet viinaneiteilyn kokeilemista Keljun synttäreiden kunniaksi. Mansikkamargaritoja siis. Toisaalta emme voi laskea tätä viinaneiteilyn piikkiin, sillä oikeaoppiseen margaritaan tulee kahta tiukkaa viinaa. Niin tiukkaa, että saimme törmätä maksaa kirpaisevaan ongelmaan.

Klikkailin itseni totuttuun tapaan Alkon sivuille ja koska tequilapullon hinta on ennestään tuttu, kirjoitin hakusanaksi margaritan toisen osan, Cointreaun, nimen. Näin saisin tietää, paljonko voisin kuluttaa rahaa huomenna kahviin mediauutisia ja muita radion toimituspäällikön nakkiin osuvia skeidoja tehdessäni, jotta rahaa jäisi vielä kahteen pulloon margaritaa toteuttavia aineita. Parilla klikkauksella juouduin kohtaamaan kuivan totuuden;

"Tuotehausta voit hakea kaikkia enintään 22 %:n juomia.
Alkoholilain 33. pykälän mukaan väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty.
Tästä syystä emme näytä sivuillamme yli 22 % alkoholia sisältäviä tuotteita.
Saat tietoa kaikista tuotteistamme myymälöistämme ja sieltä jaettavasta painetusta hinnastosta.

Lisätietoja tuotteista saat myös asiakasneuvonnasta , puh. 020 711 711 (ark. 9–16)."

Voihan muovinen kaljapullo ja tuoppiin jätetty pohja! Mitä skeidaa tämä on? Miksi oikeasti merkittävien viinojen hintoja ei saa kertoa? Kuka on alkon (alkon kirjoitan tässä yhteydessä pienellä, sillä arvostukseni tätä lafkaa kohtaan laski huonon humalan tavoin nollasfääreihin) sivujen suunnittelijan käskenyt nussia pilkkua? Hakekoot seksikaupasta dildon tai hoitakoot homman miten hoitaa, mutta vakavissa asioissa ei saa sortua vähäpätöisestä puutostilasta johtuvaan nössöilyyn, koska se saattaa johtaa alkoholin puutostilaan! Ja se on vakavaa jos joku!

Tämä rikkoo alkoholistien oikeutta saada tietoa. alkon omaksi parhaaksi on "mainostaa" kaikkia tuotteitaan netissä. Mainosta kuvaillaan eräillä sivuilla näin:

" Mainos yrittää luoda tuotteesta miellyttävän kuvan, ja tavalla tai toisella vakuuttaa sinut siitä, että sinun kannattaa ostaa se."

Ihan tiedoksi vain, että kaikki alkoholi on miellyttävää. Ja tietenkin minun kannattaa ostaa alkoholia! Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, eipä kannatakaan. Sitä kannattaa tehdä itse. Melkein voisi protestiksi ruveta keittämään pontikkaa.

Vitutuksen pyörteissä

Le Coq

Mutta mihin hävisi viinatasa-arvo?

2008-03-22T07:55:00.000-07:00

Minulla meinasi mennä aamukaljat väärään kurkkuun viime viikolla, kun Kaleva uutisoi seuraavaa:

Naisille tuunatusta vodkasta odotetaan hittituotetta Venäjällä

Venäläisellä liikemiehellä Igor Volodinilla on suuret odotukset uutuustuotteelleen, pelkästään naisille myytävälle vodkalle.

Mitä helvettiä? Miksi? Vaadin tasa-arvoa!

Ryittyäni kaljat pois keuhkoista jatkoin onnekseni artikkelin lukemista ja pelkoni todistettiin vääräksi:

Naisten vodka on yhtä vahvaa kuin miestenkin, mutta se on Volodinin mukaan maultaan täyteläisempää. Siinä ei ole myöskään mausteena esimerkiksi krapulaan yhdistettävää sikunaöljyä.

Mistä tämä on merkki?

Liikemiehet ovat huomanneet, että naiset eivät kuluta suhteessa miehiin tarpeeksi alkoholia. Ryhdistäytykää rakkaat jurrisiskot!

Miehillä on päässään outo ajatus siitä, etteivät naiset voi juoda yhtä paljon kuin miehet.

Tapahtuipa 2000-luvun alussa:

Le Coq on kutsuttu tutustumaan uuden sutinansa ystäviin illanviettohenkisessä meiningissä. Le Coq pääsee taivaaseen, ei pelkästään parinkymmenen testosteronihärän olemassa olon johdosta, vaan siitä viinamäärästä, jonka nämä miehistä viinankäytönvoimaa uhkuvat sonnit olivat kantaneet käsivarsillaan illanviettopaikkaan. Le Coq, silloin 43 kg, tahtoo saada osansa tästä viinamäärästä.

Missio: vaikutuksen tekeminen sutinansa ystäviin juomalla nämä pöydän alle.
Lopputulos: vaikutuksen tekeminen sutinansa ystäviin juomalla itsensä vessaan oksentamaan.

Aamulla Le Coq viimeistelee vaikutuksenteon myös sutinaansa. Hän hurmaa sutinansa ei pelkästään ripsistä alaluomiin siirtyneellä maskaralla (mitkä mustat silmänaluset, ripsiväriä se vain oli!), vaan kuperkeikkaa, kärrynpyöriä ja ukemeita heittävällä vatsallaan, sekä ruusutarhalle tuoksuvalla hengityksellään.

Tämä on esimerkkini toteutuneesta viinatasa-arvosta. Aika ajoin minua hävettää naisten ininä tasa-arvosta, samalla kun he vaativat miehiä maksamaan drinkkinsä. Kun sitoudutaan pyhään, elinikäiseen liittoon alkoholituotteiden kanssa, vannotaan vala viinatasa-arvon toteutumiseksi.

Rakkaat jurrikanat, tasa-arvon nimissä, miksipä ette tarjoisi kaljaa hyvän äijäyden merkiksi miespuoliselle jurriystävällenne, naakkelille?

Tasa-arvoa vaatien

H. Le Coq

Ammatinvalintakysymys

2008-03-17T12:13:00.000-07:00

Jos koira on kehittynyt sudesta, ja ihminen amebasta, niin mikä on seuraava kehitysmuoto juoposta?
Helppoa: toimittaja.

Tapahtui arki-iltana: Jurrikanalan asukkaat ja muu iloinen toimittajasakki sai käsiinsä kossua, valkkaria, punkkua, siideriä ja kaljaa. Kohta oltiin baarissa ja yritettiin juoda tequilaa vatsaltani.

Seuraava aamu: Eilisillan urposeurueen muisti ja rahat ovat kadonneet, tilalla infernaalinen tiedätte-kyllä-mikä. Itse itken tyynyn alla kun Le Coq yrittää todennäköisesti vielä kännissä saada minua kouluun puhelimitse.

Samaisen aamun ilta: Tärisevä ja krapulaitkua tuhertava toimittajanalku raahautuu juttukeikalle miltei Phil Collins-darraan* verrattavassa kanuunassa. Deadline yrittää saada ääntään kuuluviin krapulaukkojen rakentaessa ja purkaessa pyramidia porakonein päässäni. Onneksi haastattelin toista miltei suoraan juopoista polveutuvaa ammattikuntaa eli rokkareita. He osasivat välttää äkkinäisiä liikkeitä ja joivat kaljaa varsin hienovaraisesti nähdessään vihertävän olemukseni.

Jos uskoisin johonkin jumaluuteen, vannoisin kossupullon kautta että ylempi taho on johdattanut minut ja Le Coqin alalle, jolla krapula ja rehellinen jurri seuraavat toisiaan soljuvana jatkumona.

Yläkerran ukkeleiden sijaan pohjaan teoriani sisäiseen johdatukseen ja luontaiseen alttiuteen. Humalahakuinen alitajuntamme ja viinaa huutavat geenit ovat naamioineet alkoholinjanonsa tiedonjanoksi ja tiukaksi työmoraaliksi. Tieto lisää tuskaa, ja tuskahan hukkuu viinaan. Jatkaakseni vielä kliseiden voimalla; raskas työ vaatii myös raskaat huvit, ja niistä toipuminen korjaussarjan.

Jurrigaalassa Känni of the Year – sarjassa ehdolla

kelju S kojootti

*etkö tiedä Phil Collins – darraa? Sivistä itseäsi Pasilalla

Ihanaa siideriä!

2008-03-13T06:56:00.001-07:00

Kelju tässä hei. Olen rakkaan jurriystäväni Le Coqin luona ja minua lievästi vituttaa. Itse olen lähdössä salille pumppaamaan rautaa, ja mitä tekee solidaarinen jurrikanatoverini: JUO SIIDERIÄ!!!!

Nyt koskee, koskee ja pahasti. Ja jotta siiderittä oloni ei olisi liian helppoa, tunkee Le Coq tuota jumalten nektaria miltei suoraan nenääni hokien "haista Kelju haista, ihanaa siideriä!".

Minä ja kreatiinini poistumme tervehenkisempään seuraan.

muskeli-Kelju

Ehkä otin, ehkä en

2008-03-10T06:42:00.000-07:00

Ei tarvitse olla Einstein huomatakseen, miten viinalakkoni kävi. Sinnittelin raskaat 17 100 minuuttia ilman alkoholia, jonka jälkeen minulle tuotiin ensiavuksi avattu, seitsemän prosenttinen, ihana, päärynäinen vihreä elvyttäjä. Sain tuskin otetta tölkistä, sillä viinadieetti oli vienyt melkein kaikki voimani.

Vinkki: Miten saa juopon juomaan? Tuo hänelle valmiiksi avattu pullo (kossua, kossua!!) eteen. Jos hän ei reaktionomaisesti ala juoda, tilanne on päässyt huolestuttavan pahaksi. Tällöin suosittelen kossutipan kokeilemista.

Nyt, entistäkin viisaanpana lakkoni jälkeen olen sitä mieltä, että viinalakkoilu on niille, joilla on alkoholiongelma. Omat ongelmani alkoholin suhteen liittyvät lähinnä juomattomaan kotiviiniin nurkassani.

Lappoletku suussa

Le Coq

kotiviinin testausta

2008-03-08T14:08:00.000-08:00

Hei rakas lukijamme. Huhut filosofioinnistani ovat syvästi totta. Tämä on myös ensimmäinen kertani kun kirjoitan blogiamme niin sanotusti "tuiterissa". Le Coqin mukaan olen ollut tuiterissa ennen tätä, mutta rakas jurrinen ystäväni on ollut väärässä.

Haluan kertoa sinulle kännin määritelmästä. Känninhän voi määritellä monella tapaa. Minun mielestäni jurrin määrittelemiseen pätee vain yksi sääntö; neljän kaljan raja. Niin kauan kun juoppo onnistuu juomaan alle neljä kaljaa, sitä ei lasketa. Näin ollen huhut tuiterissa olemisestani ovat suuresti vääristeltyjä.

Taistelun keskeltä

kelju S kojootti

Tunnustus

2008-03-08T13:46:00.000-08:00

Hei rakkat lukijamme, toivottavasti olette kännissä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan blogiamme humalassa. Minusta tämä on vähintä mitä voin tehdä.

Ystäväni Kelju filosofoi vieressäni. Hän harmittelee asioita, joita ilman minua ei olisi hänen elämässään tapahunut. Hieman vituttaa. Olen kuitenkin osa hänen jurrilaansa.

Ehkä lapoimme, ehkä emme.
Ehkä menemme baariin, ehkä emme.
Ps. Minulla ei ole rahaa juoda enää yhtään enempää. Paitsi omaa kotiviiniämme, mutta en voi juoda, koska yksi viinin isistämme on humalassa jossain aivan väärässä paikassa. Hyvää isänpäivää.

Jurrissa

H. Le Coq

Pilkkuvirhe paholainen

2008-03-06T12:10:00.000-08:00

Olen ylpeä teistä, rakkaat lukijamme. Jäitte kiinni. Mielestäni teidät pitäisi aateloida jurrisesta olotilastanne blogia lukiessanne. Humalaspäissäni nimittäin laskin tuossa taannoin, montako annosta kolmen litran viskipullo sisältää alkoholia (teksi 27.2.2008, juomalakko, päivä viisi). Pieleen meni kuin Jeesuksen pääsiäinen. Vastaus on ihan vitusti, mutta rajansa kaikella. Jurrissa laskeskelin vastauksen olevan 750 annosta. Kukaan teistä, sir Lukijamme, ei huomannut tuota alkoholista johtuvaa virhettä.

Juomalakko on tehnyt minulle ihmeitä, koska huomaan tuollaiset tyhjänpäiväiset virheet. Kuten viskipullolaskelmaan, niin myös juomattomiin päiviini on täytynyt lipsahtaa pahemman luokan pilkkuvirhe. Olen ollut nyt yksitoista päivää ilman alkoholia, ilman annoksen annosta tai tuopin tuoppia. Saako itkeä jos tahtoo? Mihin hukutan suruni, kun Tuoppi, uskollinen rakastajani pettää minua muiden kanssa? Yleensähän puhutaan juomattomista minuuteista, korkeitaa tunneista. Onneksi Kelju urhollisesti pitää tilastojamme yllä, ollen tuiterissa ja kykenemätön päivittämään virallista annoslakuriamme.

Käsi täristen vakavasta puutostilasta johtuen

H. Le Coq

Jurrisanastoa

2008-03-03T11:01:00.000-08:00

Alkoholiammattilaisen maailmassa on paljon ilmiöitä, joille ei vain löydy sanoja. Nyt sinulla, rakas jurrinen lukijamme, on mahdollisuus kielellistää näitä kännin pieniä ihmeitä.

AASLEAGH (n.)
A liqueur made only for drinking at the end of a revoltingly long bottle party when all the drinkable drink has been drunk.

BLITHBURY (n.)
A look someone gives you by which you become aware that they're much too drunk to have understood anything you've said to them in the last twenty minutes.

DUNTISH (adj.)
Mentally incapacitated by severe hangover.

GOOLE (n.)
The puddle on the bar into which the barman puts your change.

HAGNABY (n.)
Someone who looked a lot more attractive in the disco than they do in your bed the next morning.

POTT SHRIGLEY (n.)
Dried remains of a week-old casserole, eaten when extremely drunk at two a.m.

SLUMBAY (n.)
The cigarette end someone discovers in the mouthful of lager they have just swigged from a can at the end of party.

Nämä ja monet muut hykerryttävät sanat selityksineen löytyvät Douglas Adamsin ja John Lloydin “sanakirjasta” The Meaning of Liff.

Jurrikielitieteilijä kelju S kojootti

Lapsen heitteillejättö

2008-03-01T10:52:00.000-08:00

Tunnustus: meillä on yhteinen lapsi.

Lapsemme ei ole vahinko tekohetken kännistä huolimatta. Lapsella on neljä rakastavaa alkoholistivanhempaa. Se on suunniteltu ja rakkaudella alkuunpantu.

Ylpeinä olemme kuunnelleet lapsemme jokellusta öisin. Se alkoi jokeltaa heti ensimmäisenä yönä. Liiasta ravistelusta johtuen lapsemme ei jokella enää.

Lapsemme on pullea ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Kaikki tietävät, että lapset haisevat. Meitä nämä aromit eivät haittaa. Ne muistuttavat meitä tulevista ajoista. Meillä on suuria suunnitelmia lapsemme tulevaisuuden varalle. Hän tulee ruumiillistamaan omat unelmamme.

Lapsen nimi on Villi Mansikka. Se on väriltään terveen punainen. Kokoa sille on kertynyt 25 litraa.

Tänään suoritamme yhden lapsen aikuistumisriiteistä; kirkastamisen.

Lapsi saavuttaa juomakelpoisuuden parissa viikossa, jolloin siitä tulee erottamaton osa alkoholistiperheen arkea. Toivottavasti lapsemme kestää ainakin kaksi ryypiskelykertaa.

Lappomisrallin keskeltä raportoivat äideistä alkolisoituneimmat

Le Coq ja Kelju

kelju S juoppo kuntosalilla

2008-03-01T04:39:00.000-08:00

Kuten jurrikanat ovat usein pohtineet, rypemiseen on saatava joku tolkku. Ongelman ratkaisua on kuitenkin siirretty aina seuraavaan olueen, ja lopulta on päädytty kossuun. Minkäs sitä juoppo luonnolleen mahtaa.

Ihme on kuitenkin tapahtunut, ja olen kuntosalikortin onnellinen omistaja. Äitiliini lähetti rahaa sillä ehdolla että ne käytetään kunnon (ei juoma-) kohottamiseen. Helppo nakki tämä kuntoilu, ajattelin, sillä onhan keljulla kilpaurheilijan tausta. Nykyään olen vain keskittynyt enemmän juomapeleihin ja – maratoneihin.

Kossusta asiaan. Itsevarmasti naureskellen katselin mummeleiden ja muiden pömppömahojen kansoittamaa Body Pump salia. Mieleni teki lyödä lähimmän keskikymppisen kanssa vetoa mäyräkoirasta, että hän ei selviä hengissä. Enpä tiennyt mikä minua odotti.

Olin täysin varma menehtymisestäni vartin rääkin jälkeen. Puolen litran kaljatuoppien nostelu käy kyllä treenistä, mutta tämä on jo liikaa. Pyllistelevät mummot ja fitness-misut ympärilläni vain lisäsivät ahdinkoani. Ei naurattanut yhtään. Harkitsin pakoa ikkunan kautta, mutta sämpyläkainaloinen ohjaaja äkkäsi aikeeni. Miksi oi miksi en uskonut Le Coqin varoitusta Body Pumpin saatanallisista juurista?

Tämä voi olla viimeinen kirjoitukseni. Nyt sattuu ja oikeasti. Kädet tärisevät niin pahasti että kirjoitan tätä varpaillani. En edes uskalla ajatella huomista. Vetäisin perseet, ellen kunnollisena aikuisena ihmisenä olisi sijoittanut viimeisiä rahojani tuohon surullisenkuuluisaan salikorttiin. Hyvästi julma maailma.

kelju S kojootti

Juomalakko, päivä viisi

2008-02-27T12:26:00.000-08:00

Päätin monta viikkoa etukäteen lähteä "juhlimaan" kaverini kanssa synttäreitäni laivalle. Tietoisuus laivamatkasta tuntui stressinä maksassani asti. Laivamatkat ovat jurriuteen tuomittuja. Viimeksi ostin ystäväni kanssa tax freestä litran lekan kossua, pullon sour applea sekä lavan kaljaa. Ai niin, ostettiin me lantrinkiakin, kaksi tölkkiä spritea. Lantraussuhteena käytimme jurrikanojen suosimaa 50 - 50 + luraus spritea. Niin, sitä spriteä taisi vielä jäädäkin seuraavaksi aamuksi. Kaikki muu nestemäinen aine oli kadonnut hytistä. Kadonneet viinat löytyivät seuraavana päivänä vessanpöntöstäni vatsahapoilla fiitattuina.

Sitä edellisellä kerralla olimme laivalla jurrikanojen kesken; Kelju s kojootiltahan taisi kadota muisti jo terminaalissa. Puhumattakaan hänen ratkenneista housuistaan. Sen verran voin kertoa, että perseestä yli puolen reiden asti kulkevaa repeytymää ei voi kutsua enää reiäksi. Se oli hyvin ratki riemukas reissu.

No, tällä kerralla tein tietoisen päätöksen ja päätin aloitella jo laivamatkaa edeltänä iltana. Koin henkisiä orgasmeja ystäväni luona, kun hän tarjoili meille viskiä kolmen litran pullostaan. Kokemattomille tiedoksi, että kolme litraa viskiä on ihan helvetisti. Jos annokset laskee virallisen annoslaskurin mukaisesti, pullo sisälsi 750 alkoholiannosta. Vedin siis viskikännit ja menetin samalla viskikännineitsyyteni. Ehkäisynä käytimme colaa.

Mr. Beam tuli minulle tutuksi illan aikana. Pidän tätä blogia tieteellisenä tutkimuksena, joten raportoin teille nyt viskin vaikutuksesta "nuoren" naisen ruumiiseen: Päähän nousee ja niin helvetisti. Etkoilta baariin, baarista toiseen. Snapsia naamaan, kaljaa kurkkuun. Pari päivää aikaisemmin juhlitut synttärini saivat lisäpotkua. Yht' äkkiä en tuntenutkaan itseäni niin vanhaksi. Olin palannut lapsuuteen ja minusta kolme vuotias kiukutteleva uhmaikäinen lapsi. Jim vei tyttöä huolella. Morkkis.

Ah, kuinka ihana on herätäkään aamulla ja huomata, että krapula hävittänyt osoitteeni! Ai saatana! Olenkin vielä kännissä. Illalla laivalle.

Ja laivalle mentiin. Jostain kumman syystä sen suurempia alottelematta. Join mä yhden saunasiiderin, mutta siihen se sitten jäikin. Krapula löysi viime hetkellä osoitteeni ja tuli, vaikka sanoin, että sitä ei kaivata. Painuis vittuun.

Ennen laivamatkaa napsittu pitsa ei tykännyt sulaa vatsassani. Mitä tekee jurrikana? Nauttii aperitiivin jälkikäteen. Shottina. Ykkösellä alas. Aperitiivin tarkoitushan on parantaa ruuansulatusta. Dääm! Ei auta.

Mitä tekee jurrikana?
Nauttii toisen annoksen.
Voi hittolainen, ei toimi vieläkään.

Mitä tekee jurrikana?
Nauttii kolmannen annoksen.
Voihan ryökäle! Doesn't work.

Mitä tekee jurrikana?
Nauttii neljännen annoksen.

Ihanaa! Känni saavutettu!

Loppu on historiaa.
-----------------------------------------------------------------------------------

Olipa kerran jurrikana.
Jurrikana asui jurrikanalassa, jonka suurin synti on tissuttelu.
Eräänä päivänä jurrikana meni laivalle ja sen kaikki rahat juotiin.
Jurrikanaa harmitti, sillä rahaa ei ollut kuin tissutteluun.
Mitä tekee jurrikana?
Aloittaa kahden viikon juomalakon.

Juomalakko, päivä viisi:

Kelju s kojootti: pitää mainettamme yllä ratketen ryyppäämään lakon kolmantena päivänä.

H. Le Coq: Ja se lappoi ja se lappoi ja se lappoi ja se lappoi.
Koska se kotiviinin lappoletku ei oikeesti alkanut toimimaan ekasta imauksesta.

Sen pituinen se ja he joivat itsensä onnellisina loppuun asti.

Kaupunkilaisjuoppo maalla

2008-02-23T06:13:00.000-08:00

eli hiljaisuuden retriitti

eli vanha partiolainen pulassa

Tarvikkeet:

- yksi hippi
- mökki ikimetsän siimeksessä
- läppäri, ei nettiä
- ruokaa pienelle armeijalle, ei viinaa
- kohtalainen nyktofobia
- neljä päivää aikaa

Kirjoittamattomien juttujen ja nukkumattomien öiden painaessa niskaan päätin siirtyä maaseudun rauhaan. Ilman viinaa. Lähimpään baariin on matkaa 15 kilometriä korven halki ja minulla on mukanani vain saunakaljat.

Päivä yksi

Mökille saapuminen oli varsin surkuhupaisaa. Onnistuin huijaamaan tukijoukkojani tulensytytystaidoillani (=tungin Iltiksen yhden vuosikerran takkaan toivoen parasta) ja minut suostuttiin jättämään yksin. Erakoitumiseni tarkoituksena oli olla kohtalaisen selvin päin, mutta kuinkas sitten kävikään. Mökin kaapeissa minua odotti kostea yllätys: kolme pulloa tervasnapseja, yksi pullo skumppaa ja yksi pullo punaviiniä. Päätin vakaasti olla kajoamatta niihin.

Noin kymmenen minuutin yksinolon jälkeen päätin maistaa tervasnapsia. Oli hyvää. Suunnistin lämmittämään saunaa sillä välin kun mökki lämpiää. Tunnin tulensytytystaistelun jälkeen saunan uunissa ei ollut vieläkään tulta. Päätin maistaa lisää tervasnapsia. Voíla – saunassa oli tuli, ja ihan kiukaassa.

Könysin takaisin mökkiin, ja mitäs helvettiä! Takan tuli oli saunaprojektini aikana tietenkin sammunut ja mökki muistutti taas iglua. Uusi Iltiksen vuosikerta takkaan. Lisää tervasnapsia. Ja vähän vielä lisää kun tajusin että puita pitää hakea liiteristä susia vilisevästä metsästä.

Saunalle mennessäni otin neljän päivän kaljat henkiseksi tueksi mukaan siltä varalta että kiuas on sammunut. Noh, eipä se hyvältä näyttänyt. Tarvittiin onneksi vain puolikas Iltiksen vuosikerta, ja saunan lämpötila nousi plussan puolelle. Tässä vaiheessa meinasi tulla hätä, sillä tervasnapsipullo oli unohtunut mökkiin ja ulkona alkoi olla pilkkopimeää. Neuvokkaana partiolaisena avasin kaljan.

Drinkkivinkki: sauna järven rannalla ja kylmä kalja. Tsssssssss – plop - klup klup klup – aaah - hiljaisuus. Siis ihan oikea hiljaisuus, ei sellainen kaupungin wannabeliikenteenhälytaustalla-hiljaisuus.

Päivä kaksi

Hieman kännisestä partiolaisesta huolimatta sauna ja mökki lämpisivät. Ensimmäisestä tervasnapsipullosta ei ole havaintoja eilisillan jälkeen. Joku on myös juonut kaikki kaljat. Mökkeily vaati ensimmäiset uhrinsa.

Nyt lähden kävelylle jäälle. Olisipa minttuviinaa, niin tekisin H Le Coqin lempijuomaa minttukaakaota evääksi.

Päivä kolme

En ole koskenut viinaksiin. Paitsi ehkä tervasnapsiin. Se on muuten aika hyvää. Eilinen sujui hyvin kunnes tuli pimeää. Silloin täytyi kajota jo hyväksi havaittuun toveri tervasnapsiin.

Tänään muistin miksi edes tulin tänne Alkon selän taakse. Sana deadline muodostui päässäni – onkohan se jotain syötävää? Kannettava tietokoneeni murisi minulle nurkasta.

Letunpaisto, syöminen, saunominen, kävelyt, lukeminen ja nukkuminen (sohvalla, lattialla ja sängyssä) ovat vieneet kaiken aikani. Ai niin, ristikoita on täytynyt myös täyttää. Kuinka tässä nyt tuntien pitäisi riittää vielä kirjoittamiseen? Taidan kysyä neuvoa tervasnapsilta.

Päivä neljä

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tervasnapsit. Sain eilen vieraita mökille. Naapurin keskikymppiset tulivat vierailulle ja toivat minulle olutta. Kehtasivat vielä kysyä haluanko isoja vai pieniä. Amatöörit.

Nyt istun jo turvallisesti internetin ulottuvilla ja kävelymatkan päässä anniskeluravintolasta. Pelastusjoukkoni pyydystivät minut metsistä ja muiluttivat takaisin kaupunkiin. Kaikki osapuolet olivat avoimesti hämmästyneitä siitä että ylipäätänsä olin vielä hengissä.

Mökkireissu oli kaikin puolin antoisa, jos pimeyttä ja kaljan vähyyttä ei oteta lukuun. Joskus täytyy mennä kauas osatakseen arvostaa sitä, mikä on lähellä. Tässä tapauksessa se on keskikaljakuppila. Toisaalta asketismi antoi minulle uuden rakkaan ystävän; tervasnapsin. Mainitsinko jo muuten että se on aika hyvää?

väkivaltaverkkareihin rakastunut

kelju S kojootti

Krapula service Oy

2008-02-18T11:03:00.000-08:00

Otsikko viittaa keksintööni, jota ei ole vielä patentoitu. Olen ehdottanut monien asioiden keksijöille aatelointia, ja nyt ehdotankin itselleni aatelisnimeä yllämainitun keksinnön vuoksi.

Krapulapalveluun kuuluu kaikki, mitä ikinä alkoholin vuoksi huonoa oloa poteva ihminen tarvitsee. Olennaisin osa Krapula service Oy:n toimintaa ovat mässypalvelut. Krapula servicestä voi tilata mihin aikaan tahansa kaikkea darraisen jurrikanan makuun: falafelejä, karkkia, sipsiä, pizzaa. Kylmää juomista on luultavasti turha edes mainita. Kolaa, energiajuomaa, tasoittavia. Kaikki vain yhden puhelinsoiton päässä kotioveltasi. Krapula service Oy:n toimintaan kuuluu tietysti palvelualttius mihin aikaan tahansa. Jokainen jurrikana tietää, että krapula ei katso aikaa eikä paikkaa. Tai oikeastaan krapula tietää, ettei se voi olla väärässä paikassa väärään aikaan. Se on aina oikeutettu.

Mässypalveluiden lisäksi Krapula service Oy:n tulisi tarjota myös seuraavia krapulasta selviytymisen kannalta välttämättömiä palveluita: särkylääkkeen kotiinkuljetus, hampaiden pesupalvelut sekä siivouspalveluita bileiden järjestäjille. Täydellinen krapula service lupaa hävittää todisteet edellisillan bileistä. Tiskien tiskaus, pullonpohjien juominen ja kuittien hävittäminen lompakosta. Enää ei tarvitse murehtia kasasta 4,5 euron kuitteja, joiden taakse voisi painaa aapisen jokaiselle lukutaidottomalle ihmiselle maailmassa. Krapula service tuhoaa listan soitetuista ja lähetetyistä tekstieviesteistä. Omaksi huoleksesi jää ainoastaa muistin menettäminen, mutta se ei vaadi suuria ponnistelua jurrikanoilta ja on hoidettava jo illan aikana pois krapulajärjestyksestä.

Krapula service Oy tarjoaa myös kriisipuhelimen morkkidus-drinkkuduksesta kärsiville. Yksineläjille palvelut tarjoavat myös krapulaseuraa sekä hierontapalveluita. Palvelun olennainen osa on taksipalvelut, sillä tunnollinen jurrikana ei aja darrassa. Kyyti kulkee otsikolla "kotiinkuljetus". Jatkoilta kotiin, känniääliöt!

Liikeideaani täydellisestä Krapula servicestä saa kopioida. Ainoana vaatimukseni on oma osasto jurrikanoille Turkuun.

Rakkaudella

Sir Le Coq

Tieteen nimissä

2008-02-17T10:39:00.000-08:00

Luulette ehkä, että olen luovuttanut. Se on väärin. Olen ollut viinakaniinina testaamassa ihania, alkoholipitoisia juomia. Testaus on tapahtunut kolmena eri kertana. On aika kaivaa humalaiset muistiinpanoni esiin ja raportoida teille Suuren viinakokeilun tuloksista. Lainaukset ovat suoraan muistiinpanoistani kuittien takaa ja kalenterini reunoista. Mitä nyt sattui juuri sillä hetkellä käden ulottuvilla olemaan. Note or die. Or just drink.

Part 1: Siemailua sivistyneesti

Tapahtuman kuvaus: Falafelin jälkeinen euforinen tunnelma kahvilassa perjantaina iltapäivällä. Vihreät pikkumiehet ovat lopettamassa krapulankatkuista vierailuaan kahden känniääliön kehossa. Monta kuppia kahvia, sohva ja idea maistella juomia sivistyneesti. Taustalla soi lounge-tyyppinen aurinkoiseen sunnuntai iltapäivään sopiva musiikki.

Cherry, 4 cl 2,25 €
"Makea, uunirusinamainen käynyt mehutiiviste. Asteikolla 1-gay: erittäin gay. Pikkurilli pakottautuu huomaamattani pystyyn. Alkaa nukuttamaan."

Becherovka 38%, 4 cl 3,80 € -mulkuille-
"Glögimäinen alkumaku ja -haju. Makea, piparkakkutaikinan makuinen. Tulee tunne, kuin tukehtuisi äkillisesti suureen klönttiin jouluista taikinaa. Pistävä. Tuntuu kuin maistaisi ruokatorvella. Herättää. Tosi paha!"

Campari, 4 cl 4 € (toim. huom.: Oikea hinta 4,80 €, mutta olessamme loistavia asiakkaita, saimme alennusta)
"Raaka puolukka. Jos 0,7 litran kossupullo tuntuu joskus pieneltä, juo 4 cl Camparia, niin arvostuksesi nousee."

Southern Comfort, 4 cl, 4 €. Luottaessamme eläimellisiin vaistoihin ristimme tämän juoman palkinnoksi, jonka saisimme juoda Camparin jälkeen
"Haju=energiajuoma
Maku=makea paska
Tarinan opetus: Älä luota hajuaistiisi."

Testauksen lopputulos: Emme päässeet humalaan. Baarimikko ymmärsi puolesta sanasta juonen ja kaatoi meille aina 4 cl uutta skeidaa ennen kuin ehdimme metriä lähemmäksi tiskiä. Lämmin halaus hänelle.

Part 2: Epätoivoista kännihakua pikkuviinapullojen avulla

Tapahtuman kuvaus: Illan tarkoituksena on laittaa selvin päin 25 litraa villi mansikka -kotiviiniä käymään. Kelju s kojootilla on antibioottikuuri ja muut sympatiaviinalakossa hänen vuokseen. Keljun solidaarisuus ei riittäny edes itseään kohtaan, vaan kehtotti meitä kaikkia ryyppäämään. Ongelma: Neljä selväpäistä ihmistä eikä muuta viinaa kuin kasa Le Coqin kossusodan aikaisia pikkuviinapulloja. Ratkaisu: Pikkuviinapullojen juonti shotteina alas.

Cointreau 40%, 50 ml
"Tuplagreippi. Lievästi metroseksuaalinen maku."

Aprikoosilikööri 15 %, 40 ml
"Supergay lampun muotoinen pullo. Hieman negatiivissävytteinen, sulaneen sokerin ja aprikoosin makuinen."

Dry Gin 40%, 50 ml
"Koehenkilö 2 pillahti itkuun. Erittäin lemon."

Apfel Korn 20%, 50 ml (omena brandy)
"Leikittelevä."

Metsämaasika likööri 21%, 50 ml
"Hyökkäävän terävä jälkimaku johtunee siitä, että viina on peräisin bysantin kadonneelta aikakaudelta (kalat nousivat alkumerestä)."

Vodka - blutorange likööri 15%, 40 ml. Koehenkilö 2 odottaa tältä viinalta torvenmuotoisen pullon ja kauniin vadelmamaisen värityksensä vuoksi kaikista eniten
"Koehenkilö 3: Ihan kuin kondomia imeskelisi."

Bianca Menta 40%, 20 ml
"Hammastahnamainen konjakkiyskänlääke, tarttuu kieleen.
Koehenkilö 1: Haluaisin, että viimeiseksi merkinnäksi tämän juoman osalta jää sana paha.
PAHA."

Lesginka -konjamiini 42%, 50 ml
"Isoisä salakuljetti pullon perseessään evakkona. Meinasi tulla yli (oksentaisimme muistiinpanoihin jos kehtaisimme). Paha takapotku. Yök. Venäläistä laatutavaraa Siperiasta. (3min. myöhemmin näkö hävisi.)"

Aprikoosilikööri 15%, 40 ml
"Koehenkilö 1: Alaston jänis.
Koehenkilö 2: Luuttu.
Koehenkilö 3: Aprikoosikortsu.
Koehenkilö 4: Makea, cherrymäinen, aaltoileva."

Makea, cherrymäinen, aaltoileva?? Mitä helvettiä? Samoja sieniä tänne! Ai niin, se johtuukin edellä mainituista juomista! Kannattaa kokeilla ;)

Päärynälikööri 20%, 40 ml
"Alkaa käydä tylsäksi tämä kokeilu. Samaa skeidaa eri paketissa."

Vana Tallin 40%, 50 ml
"Miksi kukaan valmistaa tällaista skeidaa?
Miestestaajat: Pehmeä, samettinen maku=kaappigay."

Pisang Ambon 21%, 50 ml. Koehenkilö 3:n ennakkosuosikki -> Lunasti odotukset
Muut: "Extragay, homonaakkelin ilmentymä."

Aprikoosilikööri 15%, 40 ml
"Tähän on totuttu, nyt väsyttää."

Metsämarjalikööri 15%, 100 ml
"Luumu, luumu, luumu. Jokseenkin makea."

Testauksen lopputulos: Viinaan voi kyllästyä. Se tapahtuu siinä tapauksessa, kun viinassa on liian alhainen pitoisuus ja sitä saa noin lusikallisen kerralla. Frustraatioita. Humaltumista hankaloitti juomisen hidastempoisuus muistiinpanovelvollisuuden vuoksi. Koehenkilöt 1 ja 3 (nainen ja mies) puhalsivat testin jälkeen 0,2 promillea, koehenkilöt 2 ja 4 (nainen ja mies) 0,1 promillea.
Koko illan lopputulos: alkometri katosi.

Part 3: Valmiiksi päihtyneenä

Ässämix-tyyppinen shottirakaisu. Sisältää 2cl salmaria ja 2cl Passoa
"Yllätti kuten Pikku G Keskustan vaaliehdokkuus."
Kannattaa kokeilla ehdottomasti!"

Rakkaudella

H. Le Coq

Krapula saapuu Moskovaan

2008-02-15T14:50:00.000-08:00

Miksi? Kaikessa ytimekkyydessään tämä kysymys tiivistää kaiken olennaisen mitä krapulaisessa päässä liikkuu. Minkälainen ihminen juo ämpäreittäin viinaa, tiputtelee lelurottia kanssajuoppojensa tuoppeihin, kiukuttelee aamuyöstä eikä muista edellämainituista asioista seuraavana päivänä juuri mitään?

Miksi? Kysymys on entistä relevantimpi kun sen luonteeseen lisätään krapulan infernaalisuus. Jos kädet tärisevät vielä miltei vuorokausi ryypiskelyn lopettamisen (lue: sammumisen) jälkeen ja juodut oluet muistuttavat itsestään kurkunpäässä, eikö rypemiseen pitäisi saada joku tolkku ?

Jurrikanalan asukit ovat taas uhranneet maksaansa tieteen nimissä. Testasimme jo aikaisemmin parjaamiamme uusia muovipulloja. Olut muovipullossa on meille vielä hieman herkkä asia, joten päätimme tutustua muovihirvityksiin pehmeämmän laskun eli siiderin muodossa.

Lepsu muovipullo herätti paljon tunteita ja kysymyksiä. Testitilanne itsessään oli äärettömän vaativa. Testaus tapahtui luonnollisissa pussikalja/-siideriolosuhteissa, eli ulkotiloissa ja kävellen. Raikas talvituuli syöksi päällemme hylkeenpalasia Siperiasta ja nousuhumala toi oman haasteensa kävelemiseen. Muovipullo oli täyttä skeidaa. Pullon kehittäjä ei ilmeisesti ole yrittänyt avata pulloa lapaset kädessä tai edes ilman, sillä korkki oli erittäin epäkänniystävällinen. Testauksessa tuli ilmi myös pullon huono kädessäpysymisominaisuus varsinkin paksujen lapasten kanssa. Kehottaisin suunnittelijaa kiinnittämään huomiota myös juontiasennon ergonomisuuteen.

Tiukasta ja tarkasta testauksesta huolimatta muovipullon petollisin ominaisuus paljastui vasta testin loppumetreillä. Erehdyimme lukemaan etikettiä. Totuus oli shokeeraava: muovipullossa on juomaa vain 4,5 dl!! Kuka saatana on varastanut minulta puoli desiä alkoholia?? ja tärkeintä; MIKSI? Testiryhmä oli yksimielinen pullotestin tuloksesta. Muovipullo on rehellisesti skeidaa.

Liskodiskon ensitahdit kuuleva

kelju S kojootti

Humaltumisvinkki

2008-02-10T05:27:00.000-08:00

Joskus elämässä on tilanteita, jolloin täytyy päästä Tosi Humalaan.

Tosi Humalaan hankkiutuminen vaatii hieman vaivaa, ja voi olla työlästä hyvässäkin seurassa. Onneksi on keksitty juomapelit, jotka kiinnittävät humaltuvien huomion olennaiseen, eli juomiseen.

Tässä ohjeet lempijuomapeliini.

Ring of Fire

tarvikkeet:
- korttipakka (jos pelaajia on enemmän kuin viisi, kaksi pakkaa)
- minimissään kolme humaltuvaa urpoa
- reilusti viinaa (peliä on fiksuinta pelata drinksuilla, mutta mikä tahansa alkoholi käy)

valmistelut
- ylenpalttinen aloittelu ennen peliä ei ole suotavaa, sillä tämä peli itsessään saattaa johtaa konttaamiseen ja käännyttämiseen anniskeluravintolan ovelta
- korttipakka / pakat levitetään ympyrään kuvapuoli alaspäin. Rinkulan keskelle asetetaan keskipaukku jotain valittua viinasta, yleensä shottilasissa.
- peliin osallistujat täyttävät lasinsa, esteetön pääsy saniteettitiloihin varmistetaan

pelin kulku
- jokainen pelaaja nostaa vuorollaan yhden kortin ja näyttää sen myös muille. Nostettu kortti määrää, mitä tehdään. TÄRKEÄÄ: Pelissä EI saa juoda, ellei kortti anna siihen lupaa. Jos joku juo ilman lupaa, täytyy sanktioksi ottaa yksi huikka omasta juomastaan. Pelaajat juovat aina omasta juomastaan (tähän on yksi poikkeus). Jos juomalasi tyhjenee, se täytetään välittömästi.
- peli loppuu, kun kaikki kortit on nostettu

- korttien merkitykset:

Ässä: Waterfall. Kaikki pelaajat aloittavat juomaan samaan aikaan. Kortin nostanut pelaaja lopettaa juomisen ensin, sen jälkeen saa lopettaa hänen vasemmalla puolellaan istuva, jne. Viimeisenä juomisen lopettaa siis kortin nostajan oikealla puolella istuva henkilö.

Kortit 2 -5: Mustat: Kortin nostaja juo itse niin monta huikkaa, kuin numero näyttää. Punaiset: Kortin nostaja määrää jollekin muulle niin monta huikkaa, kuin numero näyttää.

Kortti 6: Peukalo. Tämä kortti jätetään näkyviin pelaajan eteen. Kortin nostanut pelaaja tekee jossain vaiheessa peliä peukalollaan jotain, niin että muutkin näkevät, ja toistavat saman. Se, kuka viimoisena tajuaa toistaa peukun, ottaa huikan juomastaan.

Kortti 7: Totuus tai tehtävä TAI sääntö. Jos valitaan sääntö, kortin nostanut pelaaja keksii loppupeliksi säännön, jota rikkova joutuu rangaistukseksi juomaan. (Esim. ei saa kiroilla / koskea naamaa..)

Kortti 8: Vessakortti. Ilman vessakortti kukaan ei saa poistua pöydästä muuta kuin täyttämään lasinsa. Vessakortin voi myös myydä jollekin. Myyjä päättää hinnan tai korvauksen. Tämä kortti jätetään näkyville pelaajan eteen.

Kortti 9: Kysymyskortti. Tämä kortti jätetään näkyville pelaajan eteen. Jossain vaiheessa peliä kortin nostanut juoppo esittää kysymyksen toiselle pelaajalle. Kysymykseen pitää tajuta vastata kysymyksellä. Jos vastaaja vastaa normaalisti, rangaistuksena huikka omasta juomasta.

Kortti 10: Kaikki ottavat tömpsyt omista juomistaan. Yksinkertaista.

Jätkä: Otsaan lyönti. Se, kuka lyö kämmenensä viimeisenä omaan otsaansa, ottaa rangaistukseksi huikan omasta juomastaan.

Akka: Tuotemerkkejä. Kortin nostanut humalahakuinen urpo keksii, mitä luetellaan. (Esim. automerkkejä, koirarotuja, jne jne) Jos ei keksi kategoriaan kuuluvia asioita, pitää juoda miettiessään, eli drink while you think. Tehtävä loppuu, kun jonkun pelaajan lasi on tyhjä.

Kunkku: Kolmen ensimmäisen kunkun kohdalla ei tapahdu mitään. Viimeisen kurkon nostava pelaaja juo keskipaukun ykkösellä. Känni sweet känni.

Hyvää humalaa teille, rakkaat juopot.

kelju S kojootti

Morkkidus-drinkkidus

2008-01-30T09:55:00.000-08:00

Rakkaat lukijani. Minulla on morkkis (morkkidus-drinkkidus), joka pahenee sekunti sekunnilta. Eilen tapahtui nimittäin asioita, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta puolestani kokonaan. Pyydän anteeksi jo nyt poukkoilevia ajatuksiani, sillä olin eilen pahimmassa mahdollisessa humalatilassa, höpötysjurrissa.

Lähdin eilen hyväntuulisena baaria kohti ajatuksissani olla sympatiaviinalakossa Jurrikanalan toisen asukin, Kelju S Kojootin, kymmenen päivää kestävän antibioottikuurin vuoksi. Solidaarisuutta kanat! Ja onhan se sanomattakin selvää, etten siihen kykene. Mutta kuten sanonta kuuluu, ajatus on tärkein.

Kossupullosta vodkapulloon, ystävälläni oli repussa lempimarjoistani valmistettua jumalan käynnyttämää Cabarne Sauvingnon -viiniä. Rekisteröityäni pullon olemassaolon, aloin miettiä, millä verukkeella ja ehdoilla voisin sitä nauttia. Noin varttisekunnin mietittyäni testasin ystäväni juoppohulluutta ja alkoholin arvostusta: "Voimme juoda viinin, jos juomme sen ennen juhliin saapumista". Tässä vaiheessa ystäväni silmät alkoivat kostua alkoholinpuutostilasta johtuen, sillä hän ei ollut noudattanut neuvoani viinin valitsemisen suhteen. Ainoa sääntö on kierrekorkki. Oikeasta korkista tehty korkki on juu ihan helvetin hienoa ja prameaa, mutta kyllä alkaa vähemmästäkin vituttaa kun viini jää sen prameuden vuoksi juomatta! Siinähän keräätte vuosikertaviinejä, itse kannatan humalatilaa.

Hetkeäkään epäröimättä marssimme lähikauppaan ja etsimme uskomattomalla vainulla käsiimme viinipullonavaajan. Peitetarinan viimeistelemiseksi ja todisteeksi juomattomuudestamme ostimme kaksi pientä tölkkiä alkoholitonta kaljaa. Alkoholittoman kaljan löytämiseen tarvittavaa vainua meillä ei ole, joten etsimiseen kului pieni ikuisuus. Alkoholiton kalja on osa Suurta viinakokeilua. Haluan korostaa, että ostimme nämä oluet vain tieteen nimissä, emme mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ja kyllä, hieman genitaalimainen vivahde sieltä puski läpi kuin halvinkin shamppanja ravistetusta pullosta.

Alkoholittomasta oluesta maailmankaikkeuden parhaaseen vittuiluun, jonka keksin kaverini pään menoksi. Olemme lähdössä yhdessä juhlimaan parin viikon sisällä, ja kostoksi hänelle syntisestä asiasta, juomattomattomuuteen kehottamisesta, aion esittää hänelle hyvää ystävää, ja tarjota kaljan. Tarinan vitsi piilee oluen alkoholittomuudessa. Tässä todistetaan samalla teoria alkoholin maukkaudesta. Uskoisin, että vanhana oluttinttarina ystäväni tulee huomaamaan pillumaisen sivuvivahteen.

Rakkaiden alkoholijuomien saattelemana alan saavuttaa tarinani huippua, eli kärkeä, eli niinsanottua pihviä. Saimme siis käsiimme viinipullonavaajan ja etsimme sopivaa pussiviinittelypaikkaa. Alkoholistin silmin löysimme paikan nopeammin kuin Jurrikanalan asukkailla menee keskimäärin yhden keskikaljan juomiseen. Punaviinipullon avaaminen sen sijaan ei sujunut ihan yhtä nopeissa tunnelmissa. Sen lisäksi, että ystäväni oli halunnut snobeilla valitsemalla korkkisen korkin, hänen korkkivalintansa meni muutenkin aivan täysin reisille. Hieno korkki ei ollutkaan korkkia, vaan jotain aivan täysin käsittämättömän kovaa muovia. Havainnolistaakseni kovuuden en käytä jo kerran käyttämääni Ron Jeremy -esimerkkiä, vaan esimerkkiä tisseistä. Voin kertoa, että tämä viinipullo ei ainakaan ollut luomua, sillä korkki oli kova kuin silikonitissit. Ja sehän aiheutti hetken säikähdyksen kuten silikonit konsanaan; emmekö saisikaan toteutettua Suurta viinihuijausta?

Onneksi yhteistyö toimi kuin viinattu. Pidellessäni pulloa ystäväni otti korkkiruuvista kiinni kuola suupielestä valuen mielissämme vain yksi missio: on päästävä humalaan, sillä muut juhlijat olivat ehtineet ottaa jo monen tunnin etumatkan alkoholinjuonnissa. Pahin mahdollinen vaihtoehto olisi ollut saapua bileisiin selvinpäin ja aloittaa dokaamaan vasta siellä. Ei, ei ei. Kukaan ei kestä katsella kahtakymmentä kännistä toimittajaa selvinpäin, sillä näissä bileissä kunnioitetaan alkoholia oikeaoppisesti alkometrin näyttäessä jokaisen kohdalla vähintään 71:tä promillea.

Oi mikä ilon ja riemun tunne! Bok! Täydellistä! Tunnetta voisi verrata täyteen jääkaapilliseen jääkylmää olutta. Tähän väliin on pakko huomauttaa, että Jurrikanalan blogiin kirjoittaminen on osa krapulasta selviytymistä, sillä suuni on ollut tänään koko päivän yhtä kuiva kuin eilen juotu oluttölkki. Muistellessani näitä ihania, alkoholin kanssa vietettyjä kiihkon hetkiä sylkirauhaseni alkavat toimia kuin Pavlovin koiralla. Täydellinen teorian todistus taas jälleen kerran. (Jos joku haluaa testata tätä valvotuissa olosuhteissa ihmisillä ja alkoholilla, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Pick me, pick me!!)

Ja seuraavaksi taas eilisiltaan. Viini, jota joimme, oli todella dokattavaa. Ei hyökkäävää ensimakua jälkimausta puhumattakaan. Heti kun sen oli nielaissut, sitä piti maistaa uudelleen, koska mausta ei voinut olla varma. Toimii. Pullon hörppäsimme alle puolessa tunnissa naamaamme ja saavuimme bileisiin kahden alkoholittoman oluen kanssa.

Kukaan ei epäillyt mitään. Ei, vaikka sisään tullessani kaadoin eteisen naulakon. Avasimme alkoholittomat bisset, nuo alkoholin rakastajan pahimmat viholliset. Koomista sinänsä, mutta nämä jonkun raiskaamat juomat eivät uponneet naamaan ihan yhtä nopeasti kuin viini. Aikaa tälle vaativalle suoritukselle mittasimme yli puolitoista tuntia.

Kukaan ei epäilly vieläkään mitään. Ei, vaikka yhden normaalikaljan juotuani vipelsin menemään kuin Kelju S Kojootin paras ystävä Maantiekiitäjä. Koomista sinänsä, mutta ystäväni luulivat minulla olevan todella huono viinapää, sillä kännin merkit alkoivat somistaa minua.

Mistä on höpötysjurri tehty? Salmarista, kaljasta, viinistä, lonkerosta ja taskumattihuikista. Niistä on höpötysjurri tehty.

Höpötysjurri on vihonviimeinen känni, jota en suosittele edes absolutisteille, jurrikanojen pahimmille vihollisille. Parempi vaihtoehto on juoda raakaa viinaa, oksentaa ja mennä nukkumaan ennen kuin ilta edes alkaakaan. Mutta ei. Höpötysjurrissa selität tuntemattomille ihmisille asioista, joista et kehtaa puhua ääneen edes. Höpötysjurrista seuraa seuraavan viikon morkkis. Morkkis kestää siihen asti, kunnes näet rakkaat juoppoystäväsi, ja kuulet heiltä, etteivät he muista mitään illan tapahtumista. Valitettavasti höpötysjurriin kuuluu myös kontrolloimattomuus. Sinulla ei ole mitään ymmärrystä, ovatko muut olleet pienessä maistissa vai aivan täysin perseet naamalla. Pahinta on kuulla jonkun olleen selvinpäin koko illan. Häpeä olkoon heidän yllänsä. Mielestäni selväpäiset ihmiset ansaitsisivat Morkkidus-drinkkiduksen juomattomuudesta. Toivottavasti teillä oli paska ilta.

Rakkaudella

H. Le Coq

In Vino Veritas

2008-01-30T04:57:00.000-08:00

"Koska pitojen olennaisena tarkoituksena on syöminen ja juominen, ei naisen pidä niihin osallistua, sillä siitä tehtävästä hän ei voi selviytyä kunnialla, ja jos hän sen tekee, on vaikutelma ylen ruma."

Soren Kierkegaard - In Vino Veritas

Jep, Kierkegaard sen sanoi. Känninen nainen ei ole kaunista katseltavaa. Silti olisin valmis luovuttamaan pienen kuningaskunnan oluesta. Neljän päivän linnoittautuminen sänkyyn kannettavan tietokoneen, kirjojen ja jäätelön kanssa on tehnyt tehtävänsä. Päässäni napsuu ja kovaa.

Palataanpas tuohon Kierkegaardin toteamukseen juopottelevasta naisesta. Miksi mies saa juoda miehisesti mutta nainen ei? Mielestäni tässä on huutava vääryys. Miehen kohdalla neitimäinen tissuttelu nähdään heikkoutena, naiselle sen taas pitäisi olla normi. Ollakseen mies, miehen on juotava kaikki viina talosta. Jos nainen tekee tämän, pidetään häntä sienenä.

Tämän asetelman (tissutteleva nainen, änkyräkänninen mies) logiikka on pahasti pielessä luonnonlakien kannalta. Yksikään sivistyneessä
hiprakassa oleva nainen ei realistisesti ajateltuna halua panna seitsemää promillea lähenevää luomamiestä. Toisaalta tissuttelevan miehen läheisyys saa jokanaisen gaydarin ulvomaan, eikä ruumillista kontaktia synny taaskaan.

Mikä on siis ratkaisu? Yksinkertaista: jurrikanailu. Kun nainen ja mies ovat samassa promillemäärässä, tapahtuu ihmeellisiä asioita. Myös rumat ihmiset saavat seksiä. Jurrikana löytää itselleen tosimiehen, ja sivistyneesti cosmoa siemailevat metromiehet pysyvät kaukana.

miehekkäitä ryyppyretkiä odottava

kelju S kojootti

Omne animal post coitum triste praeter gallum mulieremque…

Houston, we have a problem

2008-01-26T09:38:00.000-08:00

Rakkaat tuurijuopot. Minulla on huonoja uutisia. Suuri viinakokeilu keskeytyy osaltani. Olen viinanjuontikiellossa lääkärin ukaasilla seuraavat parisen viikkoa. Tämä on surullinen päivä tieteelle ja miltei katastrofaalista jurrikanalalle.

Omalta kohdaltani suurenmoinen ja uraauurtava viinakokeilu alkoi hyvissä merkeissä. Testasimme Flaming Sambucan. Snapsilasissa oleva anislikööri sytytetään palamaan, sammutetaan kämmenellä ja kulautetaan kurkkuun. Vaikka en erityisemmin arvosta aniksen makua, johdatti tämä viinapläjäys minut yhdessä minttujallu-shotin kanssa toimivaan humalatilaan. Hintaa tällä tulitemppuilijan mieltä lämmittävällä minikokolla taisi olla kuusi tai seitsemän euroa.

Älkää toki hätäilkö viinasiepot. Todellista jurrikanaa eivät antibiootit lannista.
Sairaslomani aikana aion tutkia mökkihöperyyden puhkeamista ja etenemistä ihmisyksilössä. Edesauttaakseni todellisuuden rajojen hämärtymistä minulla on seuranani Camus'ta, Kierkegaardia ja Aristotelesta. Let the fun begin.

vuoteeseen kahlittu

kelju S kojootti

ps. Kannattaa mennä ajoissa lääkäriin jos on kipeä. Oikeesti.

Viinaneiteily, tuo baariemme vitsaus

2008-01-24T09:05:00.000-08:00

Alkoholin väärinkäyttö on vakava rikos. Yksi vakavimpia alkoholirikollisuuden muotoja on viinaneiteily, jota me jurrikanalan asukkaat ymmärrämme yhtä vähän kuin juomattomia kaljapullon pohjia.

Viinaneiteilyä esiintyy mitä erilaisimmissa konteksteissa ja muodoissa. Tämä viinan kanssa hölmöily aiheuttaa meille juomattomia oluita, sillä näiden neitien takia joudumme odottamaan pyhän kaljamme saantia monien saamattomien oluiden verran.

Seuraavaan olemme koonneet joitain pahimpia viinaneiteilyn lieveilmiöitä. Toivottavasti sinä, rakas kanssajuoppomme, et tunnista näistä itseäsi.

1. Ruuhkan aiheuttaminen

Baaritiski on nopeaa toimintaa varten; tilaus – rahat tiskiin – kulaus – vuoro seuraavalle. Neiteilijöille tämä kirjoittamaton sääntö ei ole mennyt perille. Niiden vitun cosmojen ja pirtelödrinkkien tilaus ja rakentaminen kestää monta ikuisuutta. Infernaalinen ruuhka ei keskity pelkästään baaritiskeille vaan näkyy myös kävijäpiikkeinä wc-tiloissa. Jos drinksuihin on erehdyksessä tilattu tiukkaa viinaa mukaan, itkuraivarit näille likööriperseille aiheuttaa vodkan sijasta käytetty kossu.

2. Juopottelun maineen pilaaminen

Raskauttavaa viinaneiteilyssä on se, että nämä ”drinksut” (= sateenvarjo, pilli x3, hedelmäsalaatti, liekinheitin + leivänpaahdin) sisältävät hävettävän vähän alkoholia. Jurrikanalassa suosimme suhdetta 50 / 50. Puolet tästä on tiukkaa ja puolet maun vuoksi lisättävää likööriä, te sivistymättömät väärinkäyttäjät!

3. Köyhät kyykkyyn

Kuten edellä todettiin, drinksut ovat viinan tuhlausta. Ne ovat myös rahan tuhlausta. Yhden mansikkavadelmapassoaliköörijäämurskasokerilitku-unelman (HUOM!!! Ei edes kossua!!!) hinnalla beerloverit kumoavat kurkkuunsa kolme ohraista pirtelöä. Tehkää jälkiruokanne kotona!

Rakkaudella, hyvää vauhtia päihtyvät

Jurrikanat kelju ja le coq

Se oikea

2008-01-23T07:46:00.000-08:00

Minä uskon humalaan, viinaan, kaikkivaltiaaseen, juhlan ja alkoholin luojaan.

Näillä sanoilla tunnustin rakkauteni Sitä Oikeaa, olutta, kohtaan. Vuosien kuluessa meille kävi kuten pitkissä parisuhteissa yleensä käy; Aloin pitämään kaljaa itsestäänselvyytenä, luonnollisena osana arkeani.

Pitkät, nautinnolliset yhteiset hetket vaihtuivat nopeasti kysyttyihin kuulumisiin. Käytin olutta hyväkseni, pelkän nautinnon tuottamiseen. En enää ottanut oluen tunteita huomioon, join sitä lämpimänä, joskus jätin jopa pohjan juomatta. Kävinpä muutaman kerran vieraissakin, siideristä tuli kolmas pyörä. En arvostanut olutta kuten ennen. En kutsunut olutta enää hellittelynimillä; bisse ja ohrapirtelö jäivät käytöstäni kokonaan pois. Se oli arkisesti vain kalja.

Kuten oikeassa parisuhteessa, toisen arvon ymmärtää vasta kun sen on menettämässä. Kun toinen ei ole enää itsestäänselvyys, osa arkea, huomaa, kuinka tärkeä toinen on ja kuinka sitä rakastaa. Näin kävi myös minulle mehupaaston aikana. Ikävöin elämäni rakkautta päivä päivältä enemmän. Oloni tuntui humalalta ilman krapulaa.

Paaston jälkeen sain oluen takaisin. Rakastelin sen kanssa pitkään ja tuntui kuin en saisi siitä koskaan tarpeekseni. Suutelin huuruista lasia. Teimme oluen kanssa pitkiä, intohimoisia kielisuudelmia. Kuplat kiljahtelivat makuhermojeni pinnalla. Hyvänä rakastajana olut johdatti minut lukemattomiin orgasmeihin, suuriin promilleihin, taivaaseen.

Lopuksi nielin sen ilomielin, niin paljon sitä rakastan.

Rakkaudella

H. Le Coq

Olut on häpäisty!

2008-01-21T08:34:00.000-08:00

Nyt tarvitaan psykiatrista apua ja äkkiä.

Taju meinasi lähteä tänään kaupassa. Kävelin hyväntuulisesti hyräillen pitkin lempiosastoni (oluet ja siiderit) käytävää, ja päätin tervehtiä hyvää ystävääni eversti Sandelsia ja muita mallasjuomia. Mitä silmäni kohtasivat? Olutta muovipulloissa!!!

Pyhäinhäväistys! Raiskaus! Minkälainen sairas mieli saattaa rakkaan ystäväni oluen tällaiseen alennustilaan? Tämä ei ole hyvä. Eikö nykymaailmassa mikään ole pyhää?

Kyyneleitä nieleskellen ja raivosta täristen lohdutin muovipullossa vangittuna olevaa ystävääni. Koitin vakuuttaa sille, että se on aivan yhtä himottava kuin lasinen toverinsa. En onnistunut huijaamaan edes itseäni. Tumma muovipullo kuvotti minua, toi mieleen lämpimän yskänlääkkeen. Poissa olivat lasipullon raikkaus, kylmyys ja vapaus.

Minua oluen ystävänä loukkaa suuresti ajatus siitä, että jossain on kenties ihminen, joka haluaa sulkea olutpullonsa korkin välillä. Olut on tehty juotavaksi kerralla.

vakavasti traumatisoitunut ja nyt kännit vetävä

kelju S kojootti

Suuri viinakokeilu

2008-01-18T11:53:00.000-08:00

Minä, H. Le Coq, sekä ystäväni Kelju S Kojootti olemme päättäneet aloittaa suuren viinakokeilun. Kokeilu liittyy uudenvuodenlupaukseeni, jossa lupasin mm. puhkaista viinahyytelökakkuneitsyyteni. Kesään asti, aina kun olemme yhdessä ulkona, kokeilemme meille tuntematonta alkoholia.

Aloitamme rykäisemällä alas minun pikkuviinapulloni, joita ei ole jostain häpeällisestä syystä vielä juotu. Mainittakoon vielä, että niitä on yli kaksikymmentä.

Kesään asti tutustumme uusiin, valloittamattomiin jumalan käynnyttämiin juomiin. Voitte olla varmoja, että raportoimme niistä täällä.

Kokeilumielellä,

H. Le Coq

Mehupaaston grande finale

2008-01-18T10:52:00.000-08:00

Rakas päiväkirja

Mehupaastomme kaksi viimeistä päivää ovat todellakin syöneet naista. Silti olen melko varma että selviän hengissä. Yritin laittaa tipan kossupullosta suoneeni, mutta heikot käteni pettivät minut.

Olen kutakuinkin ylpeä itsestäni. Eilisiltana selvisin baarissa saamatta itkuraivareita. Kaljaa, siideriä, limuviinaa ja muita ihanuuksia joka puolella. Minulla oli vain mehuni. Tunsin itseni todella ulkopuoliseksi kännisen liskolauman keskellä. Minäkin halusin olla lisko. Halusin juoda itseni ja varsinkin kaikki muut mukavaksi.

Tänään sanon kyynelehtien jäähyväiset uusille ystävilleni hedelmä-, vihannes-, ja tomaattimehulle sekä kasvisliemelle. Älkää tulko takaisin.

Jaa että mehupaaston vaikutukset? Naama on ihan yhtä ruma kuin ennenkin. (Pirteyttä paastosta? ja vitut.)

Tämän tarinan opetus? Jos on tarpeeksi itsekuria ja yhtä hölmö ystävä kuin itse, pystyy mihin vaan. Jopa olemaan viisi päivää (!!5!!) ilman kossua.

goodbye sober day, welcome milky way

kelju S kojootti

Mehupaasto, viides ja viimeinen päivä

2008-01-18T05:18:00.000-08:00

Väsynyt H. Le Coq saapuu kotiin surkeana vain tomaattimehupullo seuranaan. Hänellä on nälkä, eikä asiaa helpota kaapista huutelevat ruuat. Le Coq on päättänyt pysyä tiukkana ja olla saamatta minkäänlaisia oraalisia nautintoja viiteen päivään. Tomaattimehua siis.
Ruokaselibaatin viemät voimat aiheuttavat Le Coqille sen, ettei hän saa lasista, metallisella korkilla varustettua tomaattimehupulloa auki ensiyrittämällä. Le Coq ei epäiröi hetkeäkään, vaan napauttaa pullon kyynärpäätä vasten ja rutistaa korkista. Näin toimii vain alkoholinkäytön ammattilainen, ajattelematta, lihasmuistista.

Olen niin ylpeä itsestäni! Tänään on mehupaaston viides ja viimeinen päivä! Olen elänyt viisi vuorokautta pelkällä nestemäisellä ruokavaliolla, poisluettuna alkoholi, kahvi tai muut piristävät aineet. Olen elänyt viisi päivää tiukalla nesteytyksellä: sokerittomilla mehuilla, kasvisliemellä ja aloe vera -litkulla. Olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä ennen kaikkea siitä, että olen pystyny hillitsemään itseni alkoholin suhteen. (Myönnetään, olin eilen baarissa ja haistelin erinäisten ihmisten kaljatuoppeja.)

Seuraavista asioista en ole ylpeä, enkä voi puolustella näitä tekojani mitekään:

Jääkaapissani on tilkka juomatonta kossua, yksi kalja sekä lonkero. Hävettää. En ymmärrä, miten ne ovat voineet jäädä sinne.

Pyysin eilen ystävääni hädissäni tilaamaan itselleen vettä baarissa oluen sijasta.

Join eilen baarissa tuopillisen ananasmehua, sekä kuusi tuopillista vettä. Ja voin kertoa, etten ole hävennyt koskaan niin paljon, kuin noutaessani näitä vesiä! Tai itse asiassa olenpas: Kysyin baarimikolta, onko heillä vihreää teetä. Eipä ollut.

Luin äsken loistavaa blogia alle kuuden euron punaviineistä. Olen märkä. Kuola valuu.

Rakkaudella,

H. Le Coq

Mehupaasto, päivä 3

2008-01-16T14:15:00.000-08:00

Rakas päiväkirja

Kolmas päivä on kuulemma mehupaastossa käännekohta;
olo alkaa parantua kun kaikki myrkyt on saatu pois kropasta. Ja paskat sanon minä. Käännekohta on ehkä tapahtunut vitutuksen määrässä. Se on lähtenyt eksponentiaaliseen nousuun.

Sen lisäksi, että olen kärsinyt maailman härskeimmästä päänsärystä, vitutuksesta, nälästä, kokenut suolityhjennyksen ja palellut kuin alaston eskimo iglussa, olen kohdannut jotain vielä kammottavampaa. Olen joutunut sanomaan kahdesti ei ilmasen viinan bileille!! Vähemmästäkin aikuinen ihminen murtuu.

Jos lauantaiaamuna oloni ei ole kevyt ja ihana kuin keijukaisprinsessalla, joku saa todellakin kärsiä. Ja paljon.

sämpylöistä fantasioiva

kelju S kojootti

Mehupaasto, päivä 2

2008-01-15T08:34:00.000-08:00

Tää koko homma on kusetusta, joku naurettava läppä. En näe tässä mitään järkeä. Elimistön pitäisi muka puhdistua, ja tuntua uusiutuneelta. Anteeks, mut mistä kohasta?

Oon ihan varma, että koko homma perustuu siihen "etukäteiskeventämiseen", jota me ei Kelju S. Kojootin kanssa tehty. Totta kai tuntuu puhdistuneelta jos mätät viikon pelkkiä rehuja naamaan pitsan, viinan ja kahvin sijaan! Ja se päänsärky... kyllä nyt vähemmälläkin jos heittää kahvin kokonaan pois yht'äkkiä.

Tää koko homma on vaan kosto joltain. Jotkut typerät on lähteny tälläseen mukaan vaan jonkun vedon takia, ja muut saa kärsiä siitä. Tää homma on mehuinen ja ennen kaikkea viinaton kosto joltain epävarmalta läskiltä idiootilta, joka on lähtenyt mukaan vääränlaiset tavoitteet mielessä, jotka ei ole koskaan toteutunut. Päin vastoin, se sama kaveri on mättäny naamaan safkaa tän jälkeen entistä suuremmalla ruokahalulla ja kuollut yksinäisyyteen.

Itse en ainakaan lähtisi suosittelemaan kenellekään erinäisten suolojen kanssa leikkimistä. Paitsi jos on todella, todella tylsää. Se on hyvää ajanvietettä, siitä saa hyvät naurut itselle ja todistuksen rehellisestä urpoudesta. Sitä se on.

Pettynyt

H. Le Coq

Ps. Todellakin jatkan paastoa! En edes uskalla kuvitella, kuinka hyvään känniin perjantaina pääsen!

Mehupaasto, 2. päivä

2008-01-15T08:33:00.000-08:00

Rakas päiväkirja.

Nyt riitti. Enää ei naurata, ei yhtään. Nauru loppui viime yönä joskus neljän aikaan aamusta, kun petollisen ystäväni Glauberin myötävaikutuksesta harrastin vieläkin juoksupyrähdyksiä kämppäni saniteettitiloihin. Mehupaasto on sanan kaikissa merkityksissä perseestä ja todella syvältä siellä.

Vastoin myötätuntoisesti virnuilevien ystävieni ennakkoluuloja, nälkä EI todellakaan ole mehupaastolaisen suurin ongelma. Jos haluat kärsiä saatanallisesta päänsärystä ja rehellisesti sanottuna paskoa yhden yön henkesi hädässä, kokeile toki mehupaastoa. Se on helppoa ja kivaa ajanvietettä. Ja nyt jos joku saatanan mehupaastoguru siellä äpättää huonosta tai jopa täysin puuttuvasta paastoon valmistautumisesta: turpa kiinnni!!!

Sitten kun saan taas juoda viinaa, en todellakaan juo kossua mehulla. Todellisuudessa en enää ikinä ikinä ikinä halua nähdä edes mehua. Krapulaanikin juon mieluummin piimää. Saatana.

Justin olkoon kanssani

kelju S kojootti

Run Forest, run!!

2008-01-14T12:55:00.000-08:00

Yksi ripuli, kiitos (Yliopiston apteekki, 3,20).

Kiitos Glaubi unohtumattomasta illasta. En muista milloin tyttöä olisi viimeksi viety tällä tavalla.

Nopeammin kuin kukaan,

H. Le Coq

Mehupaasto, päivä 1

2008-01-14T12:16:00.000-08:00

Rakas päiväkirja.

Vielä ei ole kamala nälkä. Kossua tekisi mieli niin pirusti, mutta luontaistuotekaupan myyjän mielestä sitä ei lasketa mehuksi. Perhana. Hädissäni ostin kaupasta Justin Timberlake -seinäkalenterin. Kun seuraavan kerran saan juoda viinaa, aion juoda kossua kolalla, jaffalla, pepsillä, mehulla, batterylla, vodkalla, viskillä sekä aivan paljaaltaan. Nyt minä ja glauber-suolani siirrymme intiimimpään illanviettoon.

vielä hymyilevä

kelju S kojootti

Elämäni tylsänä

2008-01-13T11:14:00.000-08:00

Hei, nimeni on kelju S kojootti, entinen streitti.
(streitti = Straight Edge -ideologiaan hurahtanut tohvelisankari, joka ei juo viinaa eikä tee mitään muutakaan hauskaa)

Näin voisi alkaa puheenvuoroni anonyymit streitit -järjestön kokouksessa jos sellainen olisi olemassa. Myönnän sen nyt avoimesti: kyllä, olen kieltäytynyt seitsemän vuotta viinasta. Viinan hylkiminen alkoi kohdallani varsin viattomasti.
Ensimmäiset kännit, paha olo. Toiset kännit, yhä paha olo. Olin amatööri ja hyväuskoinen. "Juominen on typerää, älä juo". Nämä niin sanotut streitit olivat sympaattisia, eivät haisseet viinalta ja kuuntelivat menevää musiikkia. Heikko lapsenmieleni oli myyty.

Seitsemän vuotta. Onneksi olen yksi niistä, jotka ovat tulleet järkiinsä. En ole ylpeä siitä, että olen alhainen takinkääntäjä, vaan siitä etten ole enää ylimielinen paska. Palatakseni ongelmallisuuden tematiikkaan tipattoman tammikuun tiimoilta, toteankin että ihmisellä, jonka täytyy rajoittaa elämäänsä ulkopuolisilla määreillä, on pahoja ongelmia.

Ei se väärin ole jos ei tahdo juoda. Joku väittää selvistelyllä olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Vaikka maksani on yrittänyt ottaa minusta eroa jo useamman vuoden ajan, väitän että hallitulla juopottelulla on mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Se on hauskempaa kuin juovien ihmisten arvostelu, oman egon pönkittäminen ja muunlainen päteminen oman pienuuden takia.

Alkava Jurrikanalan mehupaasto on urani ensimmäinen virallinen juomatauko. Se tuntuu henkisesti jo nyt pidemmältä kuin seitsemän hairahduksen vuottani.

Oikeaoppiseen mehupaastoon ohjeistetaan valmistautumaan viikon verran kevyellä hedelmäpitoisella ruokavaliolla, liikunnalla ja kahvin sekä alkoholin välttämisellä. Me olemme valmistautuneet kahden päivän keskittyneellä juhlinnalla ja syömällä liikaa pitsaa. Voima olkoon kanssamme.

Xkelju S kojoottiX

Teoria krapulasta

2008-01-13T07:24:00.000-08:00

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että voisit juoda koko maailman?
Niin minustakin. Aina.
Suurimman osan ajasta haluaisin juoda alkoholia, mutta niinä harvoina hetkinä kuin alkoholi ei maistu, haluaisin juoda koko maailman krapulaani.

Nuorempana maksani ei ollut tehnyt tuttavuutta ystävämme alkoholin kanssa. Vuosien kuluessa heille on muodostunut viha-rakkaus -suhde; maksani vihaa alkoholia, alkoholi rakastaa maksaani ja pyrkii sen kanssa välittömään läheisyyteen mahdollisimman usein. Vuosia sitten, kun alkoholi ja maksani eivät tunteneet toisiaan hyvin, maksa hoiti työnsä moitteettomasti ja niin minäkin osuuteni töissä, vaikka olin ollut juhlimassa edellisenä yönä. Sittemmin maksani on alkanut vihata alkoholia suuren työmäärän vuoksi ja kostaa sen minulle aamuisin.

Kostaminen minulle on väärin, sillä itsehän olen syytön alkoholin päättömään rakkauteen maksaani kohtaan. Seitsemän vuoden pakkoavioliitto juotiin täytäntöön välittömästi ensikohtaamisen jälkeen.

En ole helppo, olen varma. Minut on yhtä helppo saada juomaan viinaa kuin laktoosi-intolerantikon pieraisemaan maidolla. Olen yhtä varma kuin auringonnousu aamuisin, aurinko ei sammu, minä sammun.

Olemme päättäneet ystäväni Kelju S. Kojootin kanssa tehdä viiden päivän tehopuhdistuksen elimistömme hyväksi. Huomisesta alkaen toteutamme elimistölle rankan mehupaaston. Pelkkä nesteellä eläminen ei ole Jurrikanalan asukeille uusi asia. Olemme tottuneet tiukkaan nesteytykseen, tosin alkoholin muodossa, kuten Kelju S. Kojootti sanoi luontaistuotekaupan myyjälle myyjän kysyessä aikaisemmista juomapaastokokemuksista.

Elossa minut pitää ainakin huomispäivään asti tietoisuus viime yönä nautituista juomista, ruumiissani olevasta palamattomasta alkoholista.

Rakkaudella,

H. Le Coq

Viina-aikuisuudesta

2008-01-13T06:20:00.000-08:00

Elämme vaikeita aikoja. 90-luvulla syntyneet kauhukakarat saavuttavat pian baarikypsyyden saaden meidät 80-luvun veteraanit tuntemaan itsemme alkoholisoituneiksi dinosauruksiksi. Kuka hemmetti on antanut pikkusisarusteni ikäisille räkänokille luvan tunkeutua minun ryypiskelymailleni??

Lievä ikäkriisini sai minut pohtimaan alkoholin merkitystä ihmislapselle
matkalla kohti aikuisuutta ja sen kynnyksellä. Suomen alkoholilainsäädäntö väittää aikuisen ihmisen olevan 18-vuotias. Mielestäni viinan suhteen aikuisuus tulee kuitenkin
määritellä syvällisemmin.

Matkan viina-aikuisuuteen voikin hahmotella eräänlaisena portaikkona. Lapsen lähestyessä viina-aikuisuutta muuttuvat vanhempien tietoisuus silmäteränsä ryypiskelystä ja heidän suhtautumisensa tämän juomatapoihin.

1. Ensimmäinen kännikokeilu

Ensimmäisen kännikokeilun valmistelut voivat muistuttaa
pienen valtion valmistautumista ydinsotaan. Tarkoituksena on pitää viholliset eli vanhemmat autuaan tietämättöminä koko prosessista, mutta jokainenhan tietää että vanhemmat ovat aina selvillä teini-ikäisten kullanmurujensa toimista. Tästä alkaa vanhempien tietoisuus lastensa ryypiskelystä.
Tie kohti humalaisen lapsen rehellistä hyväksyntää
on vielä pitkä.

2. Teiniaikojen känniääliöinti

Ennen täysi-ikäisyyttä ihmisolennon viinankäyttö on täyttä idioottimaisuutta. (Useimmilla tämä idiotismi jatkuu pitkälle aikuisikään, monilla se ei lopu ikinä) Alkoholinkäyttö teininä on täyttä tuhlausta, sillä se nähdään vain keinona nostaa omaa teinistatusta. Mitä enemmän siideriä tai kiljua siemailet, ja mitä tyylikkäämmin sammut puskaan, sitä korkeammalla olet kieroutuneessa teinihierarkiassa. Teinin alkoholinkäytöstä ei nauti teini itse eivätkä hänen vanhempansa, saati sitten todelliset
ammattilaiset, joiden puistonpenkit nämä maanvaivat valtaavat.

3. Täysi-ikäisyyden ihanuus

Kun ihmisen sisäinen kello kilahtaa 18, on vanhempien hyväksyttävä räkänokkiensa jurrihakuisuus. Vaikka vanhemmat sietävät täysi-ikäisen kakaransa dokausta, ei älytön baareissa rypeminen naurata vanhuksia alkuun lainkaan. Vanhemmat eivät halua kuulla eivätkä varsinkaan nähdä tulevaisuuden toivojaan kännin tuoksinnassa. Hyvä niin. Jälkikasvun toikkarointi Sedulassa syli täynnä viinaa (=skumppapullo, kaksi mansikkamargaritaa + olut) saa jokaisen äidin varmasti ylpeäksi lapsestaan.

4. Vanhempien vittuilu juomatavoistasi

Koin elämäni suurimman järkytyksen ollessani vierailulla vanhassa kotikaupungissani ja yöpyessäni lapsuudenkodissani. Erään aamuun saakka venyneen nesteytysreissun jälkeen päätin valmistaa hieman aamupalaksi naamioitunutta iltapalaa. Liikkuessani äitini keittiössä virtahevon sulavuudella onnistuin herättämään vanhusten huomion, ja minut nähtiin todistettavasti tukevahkossa jurrissa. Aamuiseen kohtaamiseen palattiin illalla kun rehellisesti virtahevon näköisenä ryömin keittiöön iltapalaksi naamioituneelle aamupalalle. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Rakas äitini: "Mitä eroa on kelju S kojootilla ja paikallislehdellä? "
Virtahepo: "???"
Äitiliini: "Paikallislehti tulee aikaisemmin kotiin" (*hykertelyä*)

Olin ylpeä itsestäni ja äidistäni. Vihdoinkin olin saavuttanut viina-aikuisuuden. Ryypiskelyni oli hauskaa myös äitini mielestä. Tästä lähtien saatoimme hyvillä mielin kumota jouluaterioiden viinipullot, olimmehan samassa jurriveneessä.

Kiukutteleva kolmivuotiaanne

kelju S kojootti

37 minuuttiani selvänä

2008-01-12T08:46:00.000-08:00

Aikuisemmat ihmiset kuin minä muistelevat monesti kuinka helppoa elämää opiskelijaelämä on. Itsehän en ole työssäkäyvä ihminen, vaan opiskelija, ja voin kertoa viinankäytön suurella kokemuksella, että opiskelijaelämä on rankkaa. Meillä on monenlaisia huolia maksaamme painamassa.

Tämän viikonlopun aikana olen ollut selvänä yhtä paljon kuin aurinko esiintyy kaamoksen aikana. Maksani on saaut tämän viikonlopun aikana liioitellut 37 minuuttia taukoa, jonka jälkeen hyvänä valmentajana tsemppasin sen uuteen nousuun. Nämä minuutit olivat rankkoja minulle henkisesti, sillä mielessäni pyörivät tärkeät asiat: Mitä juon tänään ja kuinka paljon. Nämä vaikuttavat vähäpätöisiltä kysymyksiltä, mutta mietitäänpä uudestaan. Se, mitä juon ja kuinka paljon saattavat vaikuttaa koko tulevaisuuteeni.

Alkoholin laadulla ja kulutuksella on suuri merkitys illan, sekä seuraavan päivän kulkuun. Valintaani vaikuttavat seuraavan päivän suunnitelmat tai niiden puuttuminen. Tärkein kysymys on siis varmasti, voiko juoda krapulahakuisesti. Kysymys on sinänsä hölmö, sillä ainoat kerrat kun ei juoda krapulahakuisesti, ovat ne kerrat, jolloin ei ole pitänyt lähteä juomaan ollenkaan.

Se, millaisen seurustelukumppanin illaksi valitset, riippuu siitä, mikä on tarkoituksesi. Tässä pari vinkkiä:

Valitse seurustelukumppaniksi kirkkaat, mikäli sinulla on illaksi missio, jota et halua muistaa seuraavana päivänä.

Mikäli haluat säilyttää jonkinlaisen tunteen illan tapahtumista, kannattaa juomaksi valita kuohuviini. Kuohuviini saa olosi flirttailevaksi ja varmaksi, joten erinäisten puutostilojen poistaminen hoituu kätevimmin ystävämme kuoharin avulla. Tapahtumia ei voi muistaa tarkasti jälkikäteen, mutta sitä varten kannamme vartaloa. Polvet ja kyynärpäät on hyvä tarkastaa kuohuviinipitoisten iltojen jälkeen. Myös mahdollinen raskaus kertoo puutostilasi päättymisestä.

Vanha sananlasku "Olut on vanhin voitehista" pitää edelleen paikkansa. Tie sydämeen käy kaljan avulla. Kalja on maailman vanhin ja suosituin alkoholijuoma, eivätkä monet kokeilleet voi olla väärässä. Kalja on oikea hurmuri, se on vienyt monen kännineitsyyden mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kalja täyttää kaikki toiveesi ja on uskomaton rakastaja.

Jos haluat hoitaa illan nopeasti pois alta, käänny snapsien puoleen. Aina ei ole häpeä olla nopea.

Tämän illan juomaksi valitsin siiderin ja lonkeron. Jätän hyvästit näille juomille vähäksi aikaa ja alan suosia kirkkaita. Mietojen alkoholijuomien hinta on noussut pilviin, joka tarkoittaa siirtymistä väkeviin. Tervetuloa muistamattomat yöt ja tyhjä pankkitili!

On vasta tammikuun kahdestoista päivä, joten kaikilla on hyvin aikaa treenata maksansa kesäkuntoon! Hauskaa lauantai-iltaa kaikille, minä lähden antamaan baarityöntekijöille leipää pöytään. Muistakaa juoda fisua, se antaa oksennukselle kivan lisävivahteen.

H. Le Coq

Ikinä en enää juo

2008-01-10T08:17:00.000-08:00

Niin.

http://www.crazydiamond.fi/downloads/kankkuset.jpg

Tunnustus

2008-01-09T11:32:00.000-08:00

En ole koskaan juonut absinttia sokeripalan kanssa. Raakana kylläkin liikaa.

Drinkkivinkki: Haluatko jännitystä elämääsi? Etsitkö jotain uutta? Onko sinulla aggressioita, joita et ole koskaan voinut pukea sanoiksi ja teoiksi? Ei hätää, minulla on tarjota sinulle täydellinen ratkaisua: Juo absinttia. Sopimukseen sisältyy: rähinä snägärillä, seurustelukumppanin / mahdollisen sutinan kosauttaminen, muistinmenetys, pankkitilin mysteerinen tyhjeneminen sekä kolmen päivän infernaalinen krapula. Kun juot kahden päivään sisään, saat kaupan päälle liskodiskon.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä

kelju S kojootti

Tunnustus

2008-01-09T10:39:00.000-08:00

En ole koskaan juonut sherryä. Hävettää.

Alkoholinkäyttö on taitolaji

2008-01-09T05:19:00.000-08:00

Alkoholi, tuo suomalaisten kollektiivinen salarakas. Meille jurrikanalassa alkoholi on ollut hyvä ja reilu kumppani jo pitkään. Olemme ansainneet krapulamme ja morkkiksemme tiukalla päämäärätietoisella harjoittelulla. Yhdessä pyhänä kolminaisuutena olemme irtautuneet arjen oravanpyörästä mitä sopimattomimpina ajankohtina. Meille alkoholin nauttiminen ei ole yhtä kuin viikonlopun hölmöily, vaan se on jotain kultivoituneempaa ja ylevämpää. Se on
elämäntapa. Etkot, jatkot ja kaikki siltä väliltä ovat erikoisalaamme. Joskus olemme onnistuneet käymään niillä kuuluisilla yksillä, mutta usein ne ensimmäiset yhdet ovat unohtueet seitsemänsien yksien jälkeen. Toisinaan olemme juoneet kaiken, minkä olemme kiinni saaneet.

Jokaisen on kuitenkin aika ajoin hyvä pysähtyä miettimään suhdettaan tähän salakavalaan rakastajaan. Tämä blogi on tulos eräästä tuollaisesta pohdiskelusta. Vuosi 2007 oli hieno ja ajoittain humalainen vuosi. Ajatus jurripäiväkirjan pitämisestä kyti aivoissamme juhlimisen, työnteon ja opiskelun lomassa. Alkon viinakortti oli ja on yhä hieno keksintö, jos se vaan ei aina hukkuisi illan tuiskeessa. Blogia onneksi on hieman hankala ottaa mukaan anniskeluravintolaan, ja vielä vaikeampi kadottaa tuiterissa.

Minä, kelju S kojootti olen tällä hetkellä vastuussa jurrikanalan juoduista alkoholiannoksista. Urhea yritykseni tipattomaan tammikuuhun kaatui viiden päivän taistelun jälkeen. Hyvä niin. Mielestäni tipaton tammikuu on aina
kielinyt ongelmallisesta suhteesta ja suhtautumisesta alkoholiin. Juhliminen on iloinen asia. Valitettava totuus on, että juhliminen ilman viinaa on kuin kala ilman polkupyörää.
Elämässä ei aina tarvitse olla järkeä.

rakkaudella

kelju S kojootti

Paljonko on paljon?

2008-01-09T02:18:00.000-08:00

Meidän Jurrikanalan asukkaiden mieltä ajatus hauskasta alkoholittomasta illasta kirvelee yhtä paljon kuin teqilaan kuuluvan suolan heittäminen silmään; sellainen ilta on yhtä mahdotonta kuin yrittää tunkea neljän litran booliaineksia kolmen litran astiaan.

Alkoholi on itseisarvo, ainoina muuttujina toimivat alkoholin määrä ja kovuus. Ryyppäämään ei pyydetä, siitä ilmoitetaan. Valitettava tosiasia on, että jos lopettaisimme alkoholin käytön, elämänlaatumme laskisi nollapromilleihin.

Paljonko on paljon? Sitä yrittää selvittää minä, H. Le Coq ja ystäväni Kelju S. Kojootti vuoden ajan alkoholilaskurin kertoessa lukijoille päihtyneen totuuden meidän alkoholinkäytöstämme. Kaikkea ei aina voi muistaa. Onneksi.

Kuten uuteen vuoteen kuuluu, myös minä H. Le Coq, olen tehnyt itselleni kaksi uuden vuoden lupausta. Lupaukset on otettu listasta, jotka haluan kännieni aikana toteuttaa:

Lupaus 1: Viinahyytelökakku.

Jokaisen itseään kunnioittavan alkoholinrakastajan on kokeiltava tätä joskus. Hävettää myöntää, mutta viinahyytelökakkuneitsyys on vielä puhkaisematta. Jos jollain on hyviä viinakakkureseptejä niin otan päihtyneenä vastaan!

Lupaus 2: Viinavesimeloni.

Toimii kuulema festareilla hyvin: "Herra sämpyläkainalo voi ratsata koko ruumiini ihan mielellään, sisään ei ole pyrkimässä kuin minä ja melonini".

Nämä vuoden yhdeksän ensimmäistä päivää ovat tuntuneet pidemmiltä kuin Ron Jeremy, sillä en ole koskenut lainkaan tähän makuhermojani rakastelevaan aineeseen. Illalla on tarkoitus päästä taas orgasmien makuun.

H. Le Coq